perjantai 30. toukokuuta 2014

Viikko synnytyksen jälkeen

Tukka-poika täytti eilen kokonaisen viikon – aika kuluu uskomattoman nopeasti ja mun eloni on kuin Päiväni (onnellisena) murmelina -leffasta. ;D

Olo alkaa hiljalleen olla sellainen kuin ennenkin, tosin aivot eivät vieläkään toimi kunnolla ja lähipiiri saakin makeat naurut, kun en ymmärrä vitsejä, osaa laskea yhteen tai muista sanoja – jee. Onneksi nyt ei tarvitse olla töissä, todennäköisesti räjäyttäisin koko lafkan ennen ruokatuntia ;D.

Myös kroppa on edelleen kovilla – eilen käytin koiraa ulkona 10 minuuttia ja olin aivan rikki sen jälkeen. Myös jälkivaivat ovatkin suurempi juttu kuin etukäteen ajattelin – miksihän tästä ei puhuta enemmän? Sairaalasta panostettiin eniten imetyksen sujumiseen, mikä onkin tärkeää, mutta kyllähän äidin terveyskin on ehdotonta erityisesti ensimmäisillä viikoilla – esimerkiksi episiotomian hoitoon ei anneta kunnollisia ohjeita ja ne kerrotaan vain ohimennen. Ei esimerkiksi mainita, että liiallinen istuminen voi aiheuttaa tikkien repeämisen, vaan suositellaan välttämään liiallista istumista – varmasti kehotus menisi paremmin kaaliin, jos tietäisi mitä siitä voi seurata. Lisäksi itselleni vielä sanottiin että tikit eivät voi revetä, mikä on ihan kukkua...

Pikkumiehelle saa jo vaikka kuinka huikeita kampauksia – äiti vähän leikki ;D. 
Keho on siis edelleen kovilla, mutta mitäs pienistä (kuten kipeistä, kipeistä rinnoista) – pikkumies on terve, syö hyvin ja nukkuu yönsä 3–4 tunnin pätkissä, mistä äiti on erityisen kiitollinen. Esimerkiksi viime yönä syötin Tukka-pojan noin kello 12 (hän heräsi juuri kolmen tunnin unilta) ja seuraavan kerran noin neljän aikaan, eli yhdellä yösyötöllä mentiin. Pidän peukaloita käsivarsia myöten ristissä, että tämä jatkuu näin helppona. Tietysti olisi ihanaa, että pikkumies pysyttelisi välillä hereilläkin, mutta eiköhän senkin aika koita kohta ;).

Belly Bandit on muuten ollut aivan uskomaton apu palautumiseen! Vyötäröni on supistunut sieltä 110 senttimetrin hurjista lukemista viikossa takaisin S-koon korkeavyötäröisiin farkkuihin, vaikka alavatsa tietysti vielä pömpöttääkin ei-tuettuna. Myös kilot ovat häipyneet varsin kunniakkaasti, saa nähdä minkä verran imetys vaikuttaa tulevaisuudessa elopainoon.

Miten siellä ruudun toisella puolen sujuu elo?

<3 Hannele

17 kommenttia:

  1. Anonyymi5/30/2014

    Tuota Belly Banditia on nyt niin kehuttu, että pakko se kai on hankkia! Onko suosituksia, mistä saisi parhaaseen hintaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän olisi Iinuskan koko? Mulla nimittäin on hyvin vähän käytetty M koon vyö. Tosin täysi ymmärrys, jos ei käytettynä tahdo ottaa :) Omani on Pepinolta hankittu bambu versio.

      Poista
    2. Ilmeisesti Suomesta sitä ei enää saa... Kehottaisin olemaan yhteydessä suoraan valmistajaan, jos haluat juuri Belly Banditin, mutta esim. Pepinolla eri merkkinen vastaava tällä hetkellä myynnissä. Omani on kaverin vanha ja toimii ihan loistavasti. Mulla oli S-koko, bambuversio (hyvä näin kesäkuumalla) ja vyötäröympärys oli silloin 8 kuulla vähän liikaa tuohon S-kokoon. Riskillä kuitenkin otin tuon pienemmän, koska M-koko olisi varmasti ollut liian iso nopeasti ja sainkin tuon S-koon heti laitoksella päälle.

      Lisätietoa koon valinnasta löytyy esim: http://www.pepino.fi/bamboo-belly-bandit-p-231.html

      Mutta siis käytettykin toimii ainakin mulla! :)

      Poista
  2. Mä sanoisin, että pikkumiehelle saa VIELÄ kampauksia. :D Meillä nimittäin oli ihan törkee peikko toi poika syntyessään, mut kuukausien kuluessa tukka varissu pikkuhiljaa pois päästä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öynöy! :D Mä en halua että Tukka-poika menettää kuontalonsa... Ehkä se kasvaa teillekin takaisin? :D

      Poista
    2. Anonyymi6/03/2014

      Ei se tukka välttämättä lähde..mulla on kaksi poikaa, joilla kummallakin on ollut tollanen tumma ja tuuhea tukka syntyessään. Kummallakaan ei varissut tukka päästä ja parturissa olen kummankin käyttänyt 6kk iässä. Sitä tukkaa on ollut siinä vaiheessa niin paljon ja niin pitkänä että on roikkunut jatkuvasti silmillä:) tukat edelleen todella vahvoja(ei näy päänahkaa edes lyhyellä kampauksella ja suihkuttaessa vesi vaan valuu tukan päältä pois, tukka ei kastu ilman ns pöyhimistä), kunnon leijonan harjoja. Eli nöy vöriis asian suhteen!!

      Onnea vielä pikkuisesta! On ne ihania! Tulee omat vauva-ajat mieleen kun näkee tukallisen beebiksen..ehkä vielä joskus yks meillekin:)

      -rva L

      Poista
    3. Hahhaa, rouva L – on teillä varmaan aikamoiset leijonaharjat siellä tosiaan, voin vain kuvitella :D. Meillä miehellä on lapsena ollut ihan mahdottomasti tukkaa ja vielä luonnonkihara, omaa suoraa tukkaansa ikuisesti vihannut äiti olisi hyvin iloinen moisesta pehkosta ;D. Toivotaan siis, että tukka säilyy.

      Ja kiitos onnitteluista! On tuo pikkumies tosiaan aivan syötävä pakkaus, ei edes haittaa herätä keskellä yötä kakkavaippaa vaihtamaan, koska söpöys. <3

      Poista
  3. Se on kyllä totta että tosi vähän puhutaan äidin kivuista esimerkiksi, mun äitikin (+70v) jaksoi elää siinä kuplassa vielä mun synnytyksen jälkeenkin mitä kaikki aina hokee: kaikki kivut loppuu heti kun lapsi on syntynyt. Ja toisessa yhteydessä äiti kertoi miten isä hankki uimarenkaan tmv autoon synnytyksen jälkeen... Onneksi olin nyt kuitenkin antanut itseni ymmärtää ettei ne kivut tosiaan siihen synnytykseen lopu, ois ollut muuten aika järkytys ekat vauvaviikot! Ja itse en ainakaan aio asiaa noin suuresti kaunistella jos tulee jollekin asiasta mainittua, ihan niin kuin koko synnytyshomma ois joku vaiettu kupla että äidin kipuja pitää hyssytellä :( Mullahan siis poika syntyi imukupilla ja epparihaava (ja pukamat!!) kipuili reilun viikon ihan hirveästi ison kipulääkesatsinkin kanssa, kunnes terkka kotikäynnillä nipsasi sojottavia tilkejä irti, olivat kuulemma jo tehneet tehtävänsä siinä vaiheessa.

    Onnea vielä bloginkin kautta Tukka-Pojasta, toivottavasti sunkin kivut pian hellittää ja niin ne varmasti tekeekin :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! <3 :)

      Mulla kivut alkaa nyt hiljalleen hellittää, mutta esim. istua en voi kunnolla vieläkään ja pitkää seisomista on vältettävä. Ilmeisesti mulla irtosi jo yksi tikki, pitää ottaa rauhallisesti ja inhottavaa pelätä koko ajan tuon haavan puolesta :(. Kivut ei tosiaankaan lopu synnytykseen, mutta synnytyksen jälkeen ne tuntuu niin turhilta ja ärsyttäviltä, kun vauva on jo mahan paremmalla puolella.

      Meillä muuten mummu sanoi että "ei se satu yhtään, mutta ota silti kipulääkettä jos antavat" :D.

      Poista
  4. Noi jälkijutut oli mun mielestä pahempia kuin itse synnytys. Mullekaan ei sanottu mitään siitä, et tikit saattaa revetä istumisesta. Tosin istuminen oli aika vähäistä murtuneen häntäluun takia.. Siltikin sain yhden tikin repeämään, mutta se vain helpotti oloa eli onneks onnistuin istumaan edes sen vähän :D Tsemppiä toipumiseen ja onnittelut vielä pienestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :(

      Toipuminen on tosiaan raskasta. Voi raukka jos sulla on häntäluukin murtunut. Kyllähän nää kivut ihan hyvin kestää ja kipulääke on onneksi keksitty, mutta kun tulevat yllätyksenä, niin se ärsyttää. Toisaalta nämäkin on ihan yksilökohtaisia – osa lähtee lenkille muutama päivä synnytyksen jälkeen.

      Poista
    2. Niin ja kiitos onnitteluista! <3

      Poista
  5. Suuren suuret onnittelut pienestä Tukka-pojasta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rouva Koo! Oon niin rakastunut tuohon meidän pikkumieheen <3. :)

      Poista
  6. Onnea tukkapojasta! Saisinko kysyä minkä kokoisen belly banditin olit hankkinut? Pystyitkö käyttämään sitä heti 110-senttisellä vyötäröllä? Ja entä nyt, onko vyö edelleen sopivan kokoinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos My! :) <3

      Mahahan pienenee (tai ainakin mulla pieneni) heti synnytyksen jälkeen jonkin verran, koska täytteet on ulkona ;D. Eli mulla meni tuo S-koko heti kun laitoin sen päälle, vaikka oli vähän tiukempi toki aluksi. Laitoin vyön siis päälle noin vuorokausi tai vähän yli synnytyksestä.

      Mulla on käytössä S-koon musta belly bandit bamboo. Nyt vyö on ehkä puolessa välissä, uskoisin sen menevän ainakin kahden viikon verran vielä – suosituskäyttöaika taisi olla kuukaudesta kahteen, jos en nyt ihan väärin muista...

      Poista
  7. Tarjoushaukku säästi tässä kohtaa eikä hankkinut vöitä, ja ainakin minä olin onnekas, että vatsa kyllä suli pois ilman vyötäkin. Uskoisin, että jos ei ole tullut paljon ylimääräistä raskauden aikana niin lähtee pois kyllä ihan imetyksen myötä + kun kohtu pienenee. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!