Belly Bandit -tukivyöstä kokemuksia

Belly Bandit -vyöstä on toivottu kokemuksia ja vaikka tulevan kuvasarjan julkaiseminen näin kaikkien kesken hirvittää, niin laitan ne nyt kuitenkin jakoon (saatan tosin katua tätä myöhemmin ;D).  

Palautumisesta kirjoittaminen on aina pohdinnan paikka – mitä sitä kirjoittaisi ja millä tavalla. Kroppa kun on aika erilainen raskauden ja synnytyksen jälkeen, ja ainakin itse koen olevani vielä haavoilla niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tämä on varmasti kipeä paikka myös osalle teistä siellä ruudun takana, mikä tekee siitä entistäkin vaikeamman aiheen. 

Olen ollut jo ennen synnytystä aika kriittinen omaa itseäni ja ulkonäköäni kohtaan. Jollain tapaa se on helpottanut lapsen saannin jälkeen – tuskin olisin esimerkiksi julkaissut näitä kuvia ennen raskautta – mutta sitten toisaalta muuttunut keho tuntuu oudolta ja etenkin ikuinen vihasuosikkini vatsanseutu mietityttää. 

Osa poppoosta nyt varmaankin manaa turhamaisuuttani – eikö sillä ole muuta mietittävää, vasta vauvan saanut nainen.  Tukkis on tietysti ehdoton ykkönen elämässäni, rakastan sitä ötökkää maailman tappiin ja takaisin. Äitiys ei kuitenkaan tarkoita itsensä unohtamista ja minä kaipaan vanhaa kehoani, siksi toivon palautuvani mahdollisimman hyvin entiselleni. Iso kippis ja kulaus teille, jotka voitte iloita muuttuneesta kehostanne, mutta itse en koe oloani tällä hetkellä mukavaksi. 

En kuitenkaan istu täällä vain ja ainoastaan märehtimässä kroppaani, koska täällä tosiaan on vähän muutakin tekemistä, eli ei tarvitse huolestua siltä osin :D. 

Mutta pitemmittä puheitta, here we go:

21.5 – vauva syntyi 22.5. kello 05:32 <3

Tässä tilanne päivää ennen synnytystä, eli laskettuna päivänä. Raskauskiloja minulle tuli vaa'asta riippuen 10–12, eli aika normaalimäärä ja vatsa oli muistaakseni muhkeimmillaan 110 senttiä. 

Belly Banditin luvataan auttavan ihon ja lihaskalvon palautumisessa. Vatsalihasten välissä oleva linea alba -kalvo venyy ja paukkuu raskausaikana ja jos se ei palaudu kunnolla, saattaa vatsa jäädä pömpöttämään. Venynyttä kalvoa ei vatsalihasliikkeillä tai ruokavalioilla kurota umpeen, eli sen palautuminen on aika paljon tuurista kiinni. 

Monella kalvo kuitenkin palautuu ihan itsestään samaan tilaan kuin ennen synnytystä. Omalla kohdallani linea alba palautunut lähes kokonaan nyt 8 viikkoa synnytyksestä ja tässä kyllä uskoisin tukivyön olleen iso apu. Tietenkään en tiedä miten palautuminen olisi sujunut ilman vyötä (ja ilmeisesti meidän suvussa naisten vatsat palautuvat suht hyvin), mutta uskoisin tilanteen olevan parempi kuin ilman vyötä. 

27.5., synnytyksestä kulunut noin viisi päivää. 

28.5, synnytyksestä noin kuusi päivää. 

30.6. synnytyksestä on kulunut noin 8 päivää. 

4.6., synnytyksestä on kulunut noin kaksi viikkoa.

Tilanne sunnuntaina 6.7, kun synnytyksestä on 7,5 viikkoa. 

Laitoin vyön päälle päivä synnytyksen jälkeen ja sairaalassa vyö oli erityisen ihana. Se piti vatsaa paikallaan, kun se raukka oli kuin puolityhjä ilmapallo – ihan höllyvä löllö, joka tuntui aika ikävältä niiden kaikkien muiden vaivojen päälle.

Vyötä pitäisi käyttää vähintään kuusi viikkoa, mutta itselläni se oli sen verran suuri jo noin neljän viikon jälkeen, että en ole vähään aikaan enää käyttänyt sitä jatkuvasti, vaan oikeastaan lopetin käyttämisen neljän viikon korvilla.

Nyt vyötärö on lähes sama kuin ennen raskautta, vaikka vatsa pömpöttääkin vielä jonkin verran ja se on vielä hieman pehmeämpi kuin ennen raskautta. Osa siitä on kyllä ihan vain rehellistä läskiä, osa sitten varmaankin vielä palautuvaa kohtua taimitälieonkaan. Syvien vatsalihasten treenin (ja ajan kulumisen) uskoisin auttavan tähän, sillä nehän ovat raukat ihan mahdottoman huonossa kunnossa näin synnytyksen jälkeen – varsinaisista vatsalihaksista puhumattakaan.

Summa summarum: suosittelen vyön ostamista ihan jo vain raskaudenjälkeistä olotilaa helpottamaan. Se tyhjä ex-kumpu kun on aika inhottavan tuntuinen heti synnytyksen jälkeen ja siinä on aika paljon muutakin vaivaa riesana. Uskoisin sen myös nopeuttaneen palautumista omalla
kohdallani, olen tyytyväinen että linea alba on palautunut näin nopsaa synnytyksestä. Sitten kuitenkin tiedän paljon naisia, joilla vatsa on ihanan kiinteä ihan ilman vyötäkin – tuuripeliä siis ja en voi olla varma siitä miten paljon vyö on vaikuttanut omalla kohdallani. Terve varauksellisuus siis kokemuksiani kohtaan on aiheen, toim. huom. ;)

Nyt olisi sitten vielä se linea negra päihitettävänä – mites siitä pääsee eroon? :D Nyt mahan poikki kulkee vielä tumma raskausviiva ja pikavilkaisulla se on kuin miehinen karvanapa, yöks. :D

<3 Hannele

Helsingin taitavin ripsienpidennysten tekijä?

Ripsien pidennysten teko on todellinen taitolaji, sillä huono tekijä voi pilata ripset ja jopa aiheuttaa tulehduksia silmiin. Itse olen ottanut pidennykset vain kerran elämässäni – hääpäiväksi – ja silloin kohdalleni osui onneksi todellinen ammattilainen. Valitettavasti hän ei enää tee ripsiä lähellä asuinpaikkaani, joten tarvitsisin uusia vinkkejä!

Naimapäivänä oli ripsetkin ojennuksessa. Kuva: Tuukka Ervasti

Onko sinulla kokemusta hyvästä tekijästä? Ilmianna heti! Toivoisin hemmottelevani itseäni pidennyksillä ennen vauvan syntymää ja tarkoituksena on ottaa ripset jälleen vain hetkeksi. Etenkin te, jotka olette aina välillä ottaneet pidennykset ja välillä olleet ilman olette kultaakin kalliimpia vinkkaajia. 

<3 Hannele

Sinulle on postia!

Tänään postiluukusta tipahti kaksi iloista yllätystä! Minun oli tarkoitus tilata Belly Bandit -tukivyö uutena, mutta sattumoisin vanhalla koulukamullani oli ollut käytössä juuri haluamani versio ja vieläpä oikeassa koossa, joten päätin että säästän tässä kohtaa – etenkin kun vyön toimivuudesta ei ole mitään takeita.

Kiitos siis Heinille, vyö löysi tiensä perille!

Belly Bandit on siis raskauden jälkeen käytettävä tukivyö, joka lupaa nopeuttaa linea alban, vatsalihasten välissä olevan lihaskalvon, palautumista ja tukea muutenkin kovia kokenutta masua – esimerkiksi raskausarpia voi tulla vielä raskauden jälkeen, kun iho on venynyt. Tukemalla vatsanahkaa voidaan siis paitsi helpottaa raskauden jälkeistä olotilaa myös vaikuttaa vatsan ulkonäköön myöhemmin.

Vatsan sitominen on ollut ennen vanhaan tunnettu kikka kolmonen myös Suomessa, me nykysiskot vähän hörähtelemme tälle. Täytyy sanoa että en itsekään tähän vielä täysin luota, mutta miksi ottaa riskiä – eikös ;). Ja nythän pääsen testaamaan vyön tehoa aidolla ihmiskokeella, eli itselläni :D.

Jännittävää.

Bikinikunnolle olisi kyllä tilausta viimeistään syyskuussa – suunnittelemme siippani kanssa suuntaavamme Kroatian lämpöön silloin, toki pienen miehen ehdoilla. Jos vauva on kovin itkuinen ja me väsyneitä tm., jää reissu väliin, mutta toivomme parasta ja säästämme matkakassaa.

Entäs sitten se toinen juttu? Ihana ja taitava äitiliinini lähetteli viikonloppuna hurjat määrät lastenvaatteita tulokkaalle, mutta pienet sukat olivat jääneet matkasta – en kestä miten minit ne ovatkaan. Pikkusukkien lisäksi mummu laittoi viikonlopun paketissa ihanat neuletossut ja neulepuvun, nekin pitää täällä jossain vaiheessa esitellä!

Toisen ensimmäiset villasukat <3.

Meidän mummu on muuten yksi taitavimmista, sillä neulomisen lisäksi hänellä on takataskussaan vähintään tuhat ja yksi niksiä ja taitoa aina kaappikellojen rakentamisesta pitsihuntujen tekoon ja lasten nukuttamiseen sekunneissa. Toivottavasti pikkumies perii mummunsa kädentaidot, sillä äiti on tainnut periä taitojen sijaan ihan vain pelkät tee itse -ideat (voin kertoa että ei ollenkaan sama asia...).

<3 Hannele

Uusi suosikki: Vichy Dermablend -meikkivoide

Vichy on tuonut markkinoille ensimmäisen meikkivoiteen, joka on oikeasti ohutta ja peittää silti kuin unelma. Olen myyty.

Minulla on jo jonkin verran uurteita silmien ympärillä (yök) ja yleensä meikkivoiteet asettuvat niihin oikein lokoisasti juonteita korostamaan, mutta Dermablend ei jostain syystä tee samaa. Levitän meikkivoiteen sormien sijaan erillisellä siveltimellä, mikä voi tietysti vaikuttaa lopputulokseen.

Valittavana on kolme eri värisävyä, joista tämä kalkkilaivan kapteeni käyttää kaikkein vaaleinta versiota. Dermablend on myynnissä pääasiassa apteekeissa ja tarjolla on erillinen tuote erittäin vaativaa peittävyyttä tarvitsevalle iholle ja vartalon iholle.

Antaisin vielä erityiskiitoksen suojakertoimelle 35 etenkin näin raskausaikana – ilmeisesti ihmistä valmistaessa kasvoihin tulee entistä helpommin maksaläiskiä ja minähän en niitä halua... :D

Kannattaa muuten ihan ehdottomasti pyytää ennen ostopäätöstä apteekkarilta mukaan pieni näyte vaikkapa kahta eri värisävyä kotiin, jotta voit rauhassa kokeilla lopputulosta. Olisin nimittäin itse valinnut aluksi itselleni tummemman sävyn, joka olisi ollut selkeästi liian tukkoinen. Näytteet ovat muutenkin pop, sillä mikään ei ärsytä niin paljon kuin uuden, kalliin meikkituotteen korkkaaminen vain huomatakseen, ettei tämä nyt ollutkaan yhtään hyvä... Tämän meikkivoiteen hinta oli 29 euroa, eli ei nyt aivan edullisimmasta päästä, jos nyt ei aivan kalleimmastakaan.

Unelmoin tänään pääseväni kunnon lenkille, mutta aamusauna vei mehut naisesta täysin ja olen ollut aika huonovointinen koko päivän. Kuka olisi arvannut että alkuraskauden pahoinvoinnin lisäksi on olemassa myös loppuraskauden pahoinvointia? Veikkaisin syylliseksi pientä nestevajausta ja hengittäminen on aika hankalaa jo tämän vatsan kanssa.

Olen siis lähinnä köllötellyt kotosalla tänään – tosin vauvavaatteet sain pestyä vihdoin ja viimein, nyt pitäisi vain aloittaa niiden silitysurakka. Miten ne voivatkaan olla niin pieniä ja pehmoisia? Parasta pyykkiä ikinä koskaan. <3

<3 Hannele

Arkimeikki

Olen viettänyt monta päivää sohvan pohjalla ilman meikkiä verkkareissa ja se alkaa tuntumaan myös olotilassa – en saa mitään aikaiseksi, energiataso on matalalla ja mieli myös. 

Tänään oli pakko laittaa kasvoille jo muutakin kuin pelkkää kosteusvoidetta ja ajattelin samalla tehdä teille postauksen päivittäin käyttämistäni meikeistä. 

Arkena korostan silmiä ja laitan huulille vain huulirasvaa tai korkeintaan kiiltoa. Ruskea on luottovärini silmämeikeissä – yleensä levitän korkeintaan kahta sävyä arkimeikin yhteydessä.

Pikkusiskon vinkkaama Nudie-meikkipaletti (halpiskopio ulkomailla myytävästä Naked-paletista) on tässä loistolöytö, sillä sävyjä riittää useampaa erilaista, mutta ne näyttävät kaikki ihanan luonnollisilta, eivät liian hyökkääviltä. Pigmenttiä tosin voisi olla hieman enemmän, toisaalta pieni värimäärä on helppo saada asettumaan kauniisti ja sitä voi halutessaan lisätä.

Toinen viimeaikainen uutuussuosikki on Bobbi Brownin heleyttävä aurinkopuuteri – kyllä, aurinkopuuteri. Tämä sävy on vaalein ja sen on tarkoitus tuoda ensimmäisten aurinkopäivien heleyttä kasvoille rusketuksen sijaan. Siksi sitä myös käytetään poskipunan tapaan poskipään korkeimmalle kohdalle ja lopputulos etenkin näin vaaleaihoiselle on ihanan raikastava.

Päivittäiset suosikit:

1. Minulla on todella tummat kulmat, mutta toisinaan täytän niitä vielä Macin kulmakynällä. Macin pehmeä kajalkynä jättää hieman liiankin pehmeän jäljen tällä hetkellä – pitäisi arvatenkin teroittaa tuo laittaa hetkeksi pakkaseen. Silmässäkään se ei pysy kauniina kovinkaan kauaa, joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan.

Luomivärisiveltimiä on hyvä olla muutama eri käyttötarkoituksiin. Tuo kultainen on H&M:n valikoimista ja yllättävän toimiva muutaman euron siveltimeksi.

2. Maybellinen Fit Me -meikkivoide on myös pikkusiskon meikkipussista bongattua. Kaipaan kuitenkin lisää peittävyyttä ja Vichyn valikoimiin tullut Dermablend onkin ostoslistalla. Sain sitä pienen näytteen koetettavakseni ennen ostopäätöstä ja tuote on samalla kertaa kevyt ja peittävä – tykkään. Meikkivoiteen levitän ehdottomasti siveltimellä sormien sijaan, sillä koen niin saavani meikkipohjasta tasaisemman ja kevyemmän.

3. Luottoripsarini on pitkään ollut Benefitin They're Real -ripsivä, josta käyttökokemusta täällä. Se on kuitenkin nyt harmillisesti päässyt loppumaan. Uutta tilausta odotellessa käytän hyvänä kakkosena tulevaa Max Factorin perusripsaria, joka kuuluu mielestäni Suomessa myytävien tuotteiden parhaimistoon – ripsiväri ei paakkuunnu ja tekee ripsistä selkeästi pidemmän näköiset, tykkään.

4. Bobbi Brownin aurinkopuuteri, josta suurempi kuva ja kertomus yllä. Uusi luottotuote.

5. Make Up Storen tummaruskeassa luomivärissä on runsaasti pigmenttiä ja jos en jaksa meikata silmiä ns. "kunnolla", sipaisen vain tuota hieman ripsirajaan ja luomivakoon... Ei välttämättä ammattimeikkaajan suosittelema kikka kolmonen, mutta toimii itselläni varsin hyvin.

6. Naked-meikkipaletin halpisversio Nudie, josta kertoilinkin jo enemmän.

Hiukset vähän niin ja noin, mutta silmissä virkeämpi katse ja poskilla hehku – energiataso kohoaa heti!

Luonnonkaunis Nukanukke ei meikkiä kaipaa. 

Äitiyslomalla yksi energiatasoja ylläpitävä asia on varmasti oma peilikuva – jos en näytä hurjan väsyneeltä, en myöskään tunne oloani niin väsyneeksi kuin jos peilistä tuijottaisi meikitön harmaavarpunen. Aikaa meikkaamiselle jää kuitenkin taatusti vähemmän, vaikka ylipäätään arkimeikkini tekemiseen menee korkeintaan 10 minuuttia.

Siksipä tarkoituksena olisi suunnata ripsienpidennysten ihmeelliseen maailmaan ennen perheenlisäystä.  Minulla on ollut ne kerran aikaisemmin häiden aikaan ja silloin lisäripsiä laitettiin vain pikkiriikkisen. Aivan hurjaa hämähäkkisilmää minusta ei tule tälläkään kertaa, mutta hieman enemmän volyymia olisi tarkoitus laittaa. 

Ripset laitettuina tarvitsenkin oikeastaan vain hieman väriä poskiin ja hyvän meikkivoiteen iholle päivitäistä käyttöä varten. Myös jalat ja kädet olisi hyvä hemmotella kuntoon ennen kesän tuloa. 

Nyt napsautan saunan päälle ja valmistaudun viettämään rentouttavaa koti-iltaa – missäs muualla kuin tässä sohvalla- *huoh* Onneksi peppu ei ole tänään pahemmin vihoitellut, toiveita liikkuvaisemmasta elämästä ja valoa ikkunassa on siis hitusen. 

<3 Hannele

UUSINTAPOSTAUS: Vihersmoothie parhaimmillaan!

Ihanaista naistenpäivää arvon leidit!

Muutamat postaukset ovat olleet todella suosittuja blogissani ja siksi ajattelin julkaista pari ajatonta niistä uudestaan, koska todennäköisesti niistä on paljon hyötyä ja iloa teille lukijoille myös jatkossa.

Blogiosoitteen vaihtamisen jälkeen havahduin nimittäin siihen tosiseikkaan, että lukijat eivät enää löydä Googlen kautta blogiini. Vanhaa urlia kun ei voi lisätä rinnakkaiseksi (tai jos voi, en osaa tehdä sitä).

Näin naistenpäivän kunniaksi julkaisuun sopii tämä vihersmoothie, jonka ohjeen löysin Nutrition to invigorate mind, body & spirit -blogista. Lindan juttuja kannattaa lueskella enemmänkin, sillä hänen blogistaan löytyy paaaaljon hyviä ja hyvää tekeviä reseptejä ja juttuja.

Otin vehreysjuoman käyttöön nyt viime viikolla tauon jälkeen uudestaan ja taas hämmästyin sen hyväätekevistä vaikutuksista – miten lehtivihreällä voikin olla niin hyvät tehot muun muassa virkeystasoon ja ihon heleyteen? Kyllä luontoäiti vain on aika kuningatar emäntä, ei voi muuta sanoa.

Kuvat + resepti lainattu Nutrition to Invogaret Mind, Body & Spirit -blogista.

Vehreysjuoma maistuu hyvältä, vaikka ei aivan heti uskoisi, se kun näyttää vähintäänkin epäilyttävältä. Sekaan kannattaa heittää makeita marjoja, kuten vadelmia tai mansikkaa, myös banaani toimii hyvin. Sokeria ei kuitenkaan kannata makeuttajaksi ottaa, koska noh – tiedätte varmaan...

Vihreänä voi käyttää muun muassa salaatinlehtiä, parskaalta yms. Eivät maistu missään, mutta näkyvät voinnissa ja ulkonäössä – suosittelen testaamaan!

Herkullinen vihersmoothie

1–2 banaania

1 kuppi tuoreita tai jäisiä hedelmiä/ marjoja (esim. vadelmaa, mangoa, persikkaa...)

Muutama liraus kylmää vettä

Muutama kourallinen tuoretta vihreää, kuten salaatinlehtiä tai parsakaalta

Pyöräytä kaikki sekaisin vaikkapa sauvasekoittimella ja namskis!

<3 Hanettaja

Ps. Blogiosoitteen vaihtamisen myötä myös Bloggerin lukijaraadin toimiminen mietityttää – oletteko te vielä siellä rakkaat raatilaiset? Voisko joku huutaa "Hep!"

Akneen helpotusta: Bio oil, sinä öljyjen Neitsyt Maria!

Ette usko kuinka ihanaa on koskea näpytöntä kasvojen ihoa nääääääääin pitkän aknekauden jälkeen. Miten ihanaa sitä on meikata, miten hyvältä se näyttää kaikkien asujen kanssa ja miten ihanaa, kun mikään paikka ei jomota tai kutita.

Blogiani pidempään seuranneet tietävätkin, että olen kärsinyt jo pidemmän aikaa melkoisesta hormoniaknesta. Nyt se on kuitenkin tiessään muutamaa vihulaista lukuunottamatta.

Heidi-siskoni käväisi noin kuukausi sitten moikkaamassa meitä Englannista ja toi samalla omassa raskaudessaan luottotuotteeksi nousseen Bio oil -putilon. Kokeilin tuotetta ensin vatsaan, kuten vatsankasvattajan kuuluukin, mutta kotvan päästä innostuin laittamaan sitä myös kuivuneeseen nassuuni. Lopulta käytin sitä ohjeen mukaisesti aamuin illoin ja nyt hieman yli kuukauden jälkeen ihoni on sileä röpelöisen näppyihon jälkeen – oi onnea!

Kun ensimmäinen puteli loppui, levitin kasvoilleni yhden aamun ja yhden illan verran Nivean perusrasvaa ja kappas vallan – tähtitaivas palasi ennen kuin ehdin perkelettä huikata.

Akneihon lisäksi Bio oil lupaa poistaa myös arpia ja muun muassa silottaa ryppyjä, sekä tasoittaa ihon väriä. Rypyistä en osaa sanoa, mutta ihoni on tasaisempi ja kauniimman värinen kuin aikaisemmin. Eron huomaa paljaalla silmällä.

Pieni varoituksen sana tosin: kaikkien kasvoilla tämä(kään) tuote ei toimi samalla tavoin, sillä siskoni koitti tätä myös kasvoihin, mutta sai tulokseksi näppyläjoukkion... Omalla vastuulla siis ;).

Tuotetta saa apteekista ja hinta on huikeat 10 euroa, eli ei ole hinnalla pilattu tämä kauneusvinkki.

<3 Hannele

Rakkaudella, terveisin, terkuin...

Olen pohdiskellut pitkään blogini nimeä, se kun on hituisen hankala. Tai ei nyt niinkään hankala, vaan ennemminkin vaikeasti muistettava ja sekoittuu helposti toisiin.

Pyörittelen uusia nimivaihtoehtoja mielessäni, mutta mikään ei ole ylitse muiden. Siksipä ajattelin pyytää teidän apuanne..

Mikä seuraavista vaihtoehdoista on mielestänne paras?

a) Rakkaudella, MRS.L
b) Terkuin, MRS.L
c) Terveisin, MRS.L
d) XOXO, MRS.L
e) Nykyinen on just jees
f) Ei mikään noista, vaan tää mun oma nimiehdotus, joka on....*kirjoittaa hullun hyvän ehdotuksen kommenttikenttään*

Tältä jäätävä ihno näyttää lähes meikittömänä. Iholla on aamulla laitettu bb-voide. 

On ollut yks vauhtipäivä tänään(kin). Onneksi mukava näin, sillä viikko ainakin sujuu vauhdikkaasti. Tällä viikolla toiveessa olisi varata vielä Hydrafacial-hoito kasvoille, jonka kerrotaan olevan todellinen superhyper – kenelläkään kokemuksia?

Kuten kuvastakin näkyy, kärsin edelleen melkoisesta hormoniaknesta, vaikka olen saanut ihoani taltutettua lääkkeiden, ruokavalion ja säännöllisen hoidon avulla. Tiedä sitten mikä noista todella on tehonnut parhaiten,  en uskalla uhmata tuota pyhää kolminaisuutta :D.

Minulla oli teininä todellinen unelmaiho, jossa ei koskaan ollut näpyn näppyä (tai sellaisia kipeäitä paukamia toisinaan, mutta vain harvoin), toista on elämä näin kolmekymppisenä teininä *huoh*. Hormoniakne on vielä siitä vaikea, että siihen on harvoin vain yhtä syytä ja ongelmasta on vaikeampaa päästä eroon.

Tällä hetkellä ihoni on kunnollisen puhdistuksen tarpeessa. Hydrafacial-hoidossa iho imuroidaan puhtaaksi, jolloin pääsee kertaheitolla eroon valko- ja mustapäistä, sekä muista ällötyksistä, mikä kuulostaa enemmän kuin hyvältä.

Jaa niin pitäskö ne hampaatkin valkaista? *I have big teeth!*

Jooh – näin sekaviin päivityksiin ja tunnelmiin.... Ehkäpä taitaa olla rouvan nukkumaanmenoaika ;).

<3 Hanettaja

Waterfall-letti – kesän ykkösjuttu!

Waterfall-letti on ollut ehdoton suosikkini tänä kesänä – kestää hyvin uinnit, syönnit, bileet, unet ja sen sellaiset. Siksipä ajattelin laittaa teko-ohjeet myös teille. 

Waterfall tehdään ranskanletti-periaatteella, mutta yksi osioista "tiputetaan" aina kesken pois ja nostetaan uusi osio mukaan. Itse joudun edelleen harjoittelemaan tätä omaan päähäni, koska letin tekeminen itselle on murhaa käsivoimille ja hermoille – onneksi muiden päähän se sujuu jo loistavasti.

Hiuslaatuni on erittäin liukas, joten hiuspuuteri tai tupeeraus auttaa, mikäli teillä on samoja ongelmia.

Nuo yllä näkyvät kuvat ovat muuten vanhempieni puutarhasta, joka on aina kesällä aikamoinen paratiisi: kukkia ja oman maan herkkuja koko kesän edestä <3.

<3 Hannele

Vogue Fashion – Muodin vuosikymmenet

Lomalukemisena on kasa kirjoja, joista yksi käsittelee muodin historiaa. Turhamaisuuden roviolle omistettu kirja on täynnä mielenkiintoista nippelitietoa, kuten vaikkapa että vielä 1900-luvun alkupuolella tavoitelluin naisen ikä oli 30 vuotta. 

Terveisiä lomalta! Olemme kuulkaas vaihtaneet aurinkoisen ja helteisen Helsingin tänne 15 asteen mökkipakkasiin – vettäkin sataa oikein kaatamalla. Mutta ei se mitään, sillä saanpahan ainakin tehdä sitä, mitä lomalla parhaiten teen eli a) syödä suklaata b) lukea tuhansia kirjoja c) maata sängyssä kuola valuen ja tehden kohtaa a ja b.

Lomalukemiseksi olen valinnut jännittävän kasan jos jonkinmoista opusta (muun muassa Käsilaukun syvin olemus by Hadley Freeman ja Ilkka Remeksen murhatappomysteeri istuvat sulassa sovussa tuossa sängyn reunalla), mutta yksi on ylitse muiden, nimittäin Vogue Fashion – muodin vuosikymmenet.

Ikäloppu kurppa yhden pikkulehden kannessa. 

Upeita kuvia esittelevä opus on täynnä mielenkiintoista triviaa tällaiselle vaatehullulle. Tiesittekö esimerkiksi että vielä vuosisata sitten naisen vartalomalli oli parhaimmillaan rinta lysyssä ja pylly pitkällä? Tai että vielä hetkonen sitten "kaikki" halusivat olla 30-vuotiaita – nykyään jo tämä numero tuntuu olevan nuorempien mielestä kauhukauraa (vaikka totisesti tämä on paras ikä sitten vauvavuosien kun sai vain syödä ja olla nätti).

Olenkin usein miettinyt miksi kummassa 20-vuotias tuntuu olevan tämän hetken "oikea" ikä? Niin monet maailman kuumimmista (ja fiksuimmista) naaraista ovat 40- ja 50-vuotiaita: Sofie Vergara, Eva Longoria, J'Lo, Kylie Minogue jne. jne. Lisäksi palkkapussi alkaa hiljalleen olla kohdallaan vaatekaapista ja rakkauselämästä puhumattakaan.

Uskon vakaasti että 50-vuotiaana ne juhlat vasta alkavatkin – tai eläkkeellä! Huikeaa. Ehkäpä seuraavaksi lomalukemiseksi hommaankin Senioribilekissan Käsikirjan ;).

During my vacation I've been reading about fashion history – did you know that only about hundred years ago everyone wanted to be 30 years old? I've been often wondering why "the age" of today is 20 even thou most of the sexiest woman (as above) are in their 40's? 

I love my age and think it's definately the best years in my life after being a baby (when the only thing you did was eating and looking pretty) – maybe the best years are still ahead? ;)

<3 Hannele

Ekotuoksu Acorelle Lotus Bambou

Suhtautumisen luonnonkosmetiikkaan on ollut melko välinpitämätöntä. Kuvittelin, että ekotuotteet eivät voi tuntua luksukselta, vaan ovat jonkinmoisia kompromisseja hemmottelun kustannuksella. Löysin kuitenkin uuden suosikkituoksusarjani yllättäen bio-sarja Acorellesta, joka on ehdottomasti ylellisyyttä parhaimmillaan.

Pidän raikkaista ja melko kevyistä tuoksuista, eikä Sen Oikean löytäminen ole yleensä kovinkaan helppoa. Kosmetiikkaliikkeiden tuoksuosastoilla pää menee pyörälle ja migreenipotilaana en kovin mielelläni siksi ostelekaan tuoksuja kovin usein. Suurin osa vesistä on myös todella voimakkaita, kaiketi siksi, että niiden on tarkoitus kestää mahdollisimman pitkään.

Minä pidän kuitenkin enemmän kevyestä ja hennosta tuoksusta.

Sain työni kautta mahdollisuuden kokeilla Acorelle-tuoksusarjaa ja nämä keveät luonnontuoksut sopivat minulle paremmin kuin hyvin. Tämä saamani Lotus Bambou -tuoksu toimii samalla muuten myös huonetuoksuna, jos toiveissa on rauhoittava ja rentoutunut tunnelma.

Täydellinen kesätuoksu siis. ;)

Sarjasta löytyy muistaakseni kahdeksan eri tuoksua, joista jokaisen luvataan vaikuttavan jollain tapaa olotilaan: yksi piristää, toinen helpottaa nukahtamista ja niin edelleen.

Voimakkaampien tuoksujen ystäville on tarjolla myös eu de perfume.

<3 Hannele

Tuote on saatu ilmaiseksi työn puolesta.

Parhauspäivä

Eilen oli ihan mahdottoman hyvä päivä. Okei, loma ei alkanut ja sääkin oli mitä oli, mutta lomarahat kilahtivat tilille ja alennusmyynnit alkoivat samaa päivänä.

Että aika kova, sanon minä.

Aloitimme aamun työkaverini kanssa suuntaamalla jo ennen töiden alkua ihan nopeasti vain Vilan 70 prosentin alennusmyyntiin, josta sainkin kaikenlaista ja ihan oikeasti tarpeellista. Pysyin kovana, vaikka veri meinasi viedä. Toivottavasti kama on myös laadukasta, sillä välillä olen saanut siitä lafkasta heti sellaista kuraa, että auts.

Mukaan lähti tavaraa noin 130 euron edestä, jotka sain itselleni about 30 eurolla. Hyvä diili, sanoisinko. Matkaan lähti ainakin korkeavyötäröiset farkkulegginsit, sillä meikäläinenhän ei enää muita housuja käytäkään ja ne ovat olleet jo pitkään Pitäs ostaa, mutta en saa aikaiseksi -listalla.

Nyt sain ne 70 prosentin alennuksella. Hyvä minä.

Hame: Zara

Paita: Eny

Koru: Accesorizes

Kengät: No ne luottomukavat, Bianco <3

Töiden jälkeen pääsinkin huikean taitavan Niinan kätösiin kampaamo Salon Noiriin. Minulla on siitä helppo hiusmalli, että käyn kampaamossa ihan oikeasti noin kaksi kertaa vuodessa. Viimeksi vierailin siellä yhdeksän kuukautta sitten, viime syksynä. 

Siksi on mukavaa käydä ne muutamat kerrat kunnon salongissa ja luottokampaajalla, joka onneksi ymmärtää että kampaamokäynti on myös hemmottelua, ei pelkkää puunausta. Saa rauhassa selailla tuoreet lehdet läpi, juoda kupin teetä ja ihan vain olla, oleskella ja rauhoittua. 

Tästä siis lähdettiin. Kulahtanut väri on päältä omaani, alta tummempaa. Kasvatan hiuksiani vielä ennen jatkotoimenpiteitä ja ilokseni Niina ilmoittikin, ettei niitä tarvitse pätkäistä kuin 1,5 senttiä.

Jos pitää hiuksia pääosin nutturalla, tukka taitaa pysyä suht hyväkuntoisena ;D Pahoittelen noita blurreja peiliotoksia, toivottavasti saatte hitusen selvää...

Ja tähän päädyttiin. Sain vielä kikkurat, jotka ovat superhienot, vaikkakin näin lauantaina jo aikas mennyttä kalua.

Ja arvatkaapas minne suuntasin tuolta? SAIN SILMÄLASIT, herrajee. Nyt löytyy tältäkin emännältä älykköprofiili, sillä älykkyysosamäärähän tunnetusti nousee vähintään satasella lasien ansiosta ;). Laitan teille kuvaa tästä ihmeestä mahdollisesti myöhemmin.

Nyt pitääkin olla tehokas, sillä meille on tulossa muutama mahtisnainen parantamaan maailmaa lounaan ja vineton merkeissä.

Ihanaista ja aurinkoista lauantaita kamut.

<3 Hannele

Kuka on kaunis vol. 2

Märehdimme tänään työpaikan ruokalassa päivän spesiaalien lisäksi ihmiskehojamme.

– Eipäs minua se muutaman kilon pudotus niin rassaisi.
– No mutta eihän sulla oo mitään pudotettavaa?
– Hah, näkisit mut sovituskopissa. Ihan järkyttävä maha, huh huh...

En tiedä yhtäkään naista, joka olisi erittäin tyytyväinen siihen, mitä peilissä näkee. Siihen voi tyytyä, mutta t o d e l l a harva oikeasti pitää ulkonäöstään – saati rakastaa sitä.

Itse asiassa en tiedä yhtäkään naista, joka ei muuttaisi itsessään jotain tai joka ei hakisi ensimmäiseksi peilikuvasta niitä virheitä. Tiedän esimerkiksi mallikaunottaria, jotka eivät pidä heistä otetuista valokuvista, vaikka muu maailma vierailee Nordströmin Rolfin luona leikkauttamassa nassuaan edes vähän näköiseksi.

Tänään tajusin siihen syyn (ehkä). Itsensä kauniina pitäminen ja ulkoisen itsensä rakastaminen ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää, olkoonkin, että siitä toitotetaan joka paikassa. Siksi sitä on niin vaikea oppia, sillä sättiminen on kuin hengittäminen.

Me emme edes huomaa sitä.

Kuvittele tilanne, jossa vierustoverisi sanoisi naama pokerina "Niin – minähän olen todella kaunis nainen. Siis todella hyvännäköinen muija." Mikä olisi ensimmäinen reaktiosi? En tiedä teistä, mutta itse olisin ensin hölmistynyt ja seuraavaksi kokisin melkoisen negatiivisia tuntemuksia – huh, miten itserakas ihminen.

Aika järkyttävää.

Vaikka kuinka toivoisin, että kaikki rakastaisivat itseään ja pitäisivät itseään kauniina olentona, ajattelen ensimmäiseksi pahaa ihmisestä, joka kehtaa rakastaa omaa ulkoista itseään ihan ääneen. Ja kyllä – hävettää tunnustaa tämä, mutta valehdellakaan en oikein voi.

Itsekriittisyydestä on tullut sosiaalinen normi ja pakko, jolla osoitetaan, että omaa itseä ei nosteta korkeammalle kuin muita. Kauniiseen naiseen ei liitetä kauniita adjektiiveja, vaan kaunis nainen on usein tyhmä, leuhka ja aika ärsyttävä.

Siksi on parempi latistaa itsensä ennen kuin muut ehtivät ja osoittaa, että en nyt varmasti luule liikoja itsestäni.

Itse olen aina ollut e r i t t ä i n itsekriittinen itseäni kohtaan. Jopa julma. Syynään peilikuvaani ja näen vain ne huonot puolet, mikä on turhamaiselle esteetikolle vähintäänkin ahdistavaa. Puhun paljon hyvän itsetunnon ja oman itsen hyväksymisestä, mutta itselleni en annan piiruakaan periksi.

Taidan olla oman itseni pahin vihollinen ja vastustaja, sillä kukaan maailmassa ei kohtele minua yhtä huonosti kuin minä.

Aloitin oman itseni sättimisen jo pienenä ja muistan hetken vielä selvästi: Olin 8-vuotias ja huomasin mummolan peilin kautta, että mahani (lue= kylkiluuni) olivat huomattavan paljon suuremmat kuin kahdella serkullani. HYIKAMALAAIVANJÄRKYTTÄVÄMINÄ oli ensimmäistä kertaa päässäni, eikä se ajatus ole sieltä lähtenyt minnekään vuosien saatossa, vaikka ikää on jo 30. Se kilahtaa päähäni joka kerta, kun kävelen peilin ohi pienempänä tai suurempana.

Ulkonäön lisäksi sama koskee myös muita piirteitä aina älykkyydestä ruokavalioon ja kodin hoitoon: pitäisi ehtiä, jaksaa ja olla aina vain parempi ja parempi - ja tunnistan teissä kaikissa muissa naisissa täysin saman piirteen. Harva lähipiirini nainen vaikuttaa tyytyväiseltä omaan itseensä, koska kaikki näyttävät kokevan itsensä tyhminä, laiskoina ja vähän liian lihavina (itse asiassa en tiedä yhtäkään itsensärakastajaa, onko teitä?).

Voisi olla aika lopettaa tämä itsensä sättiminen ja ihan vain elellä ja olla. Omaa kehoaan (tai muitakaan ominaisuuksiaan) ei ole pakko kritisoida, muokata ja morkata jatkuvasti, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Ehkä sitten viisaana 31-vuotiaana? Ilmeisesti iän myötä jonkinmoista järkiintymistä tapahtuu, sillä toisaalta kohtelen itseäni lempeämmin kuin vaikkapa 20-vuotiaana.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia vai koetteko, että oman itsen rakastaminen ja hyväksyminen tulee teiltä helposti?

<3 Hannele

Ps. Ja "Kuka on kaunis vol. 1" löytyy muuten täältä. *klik*

Kuka on kaunis?

Kuuntelin tuossa Tiina Lundbergin radio-ohjelmaa Yle Puheelta otsikolla "Kuka on kaunis?".

Aihe on aina ajankohtainen, puhujat mielenkiintoisia ja kiinnostavia pointteja vilisi keskutelussa jatkuvasti. Silti en malttanut olla ajattelematta, että "voi taivas, taas tämä sama asiaohjelma – emmekö me pääse tässä keskustelussa koskaan eteenpäin?"

Nää ei ois niitä "oikeita naisia", vaan nää ois tämmösiä jalkapuolia ihme-emäntiä. Ai paitsi että kyllähän tämän näköisiä naisia (ilman photoshoppausta, tosin) kulkee pitkin kyliä jatkuvasti. Ehkä heitä siis voi olla olemassa. 

Kuten esimerkiksi: Kunpa kaikki tajuaisivat, että me kaikki olemme yhtä kauniita. Ehdottomasti jokainen on aivan omanlaisensa yksi, upea itsensä, mutta jos tarkastellaan vain ja ainoastaan ulkoista kauneutta ja tämän hetken vallitsevia kauneusihanteita, niin me kaikki emme täytä niitä samalla tapaa, vaan jokainen on erinäköinen ja erilainen.

Ja se on ihan fine.

En ole yhtä kaunis kuin Claudia Shiffer, mutta who cares? En myöskään ole yhtä älykäs kuin Michelangelo, mutta sen myöntäminen, että emme ole kaikki yhtä älykkäitä on huomattavasti korrektimpaa kuin sanoa, että tuo ei ole yhtä kaunis kuin sinä.

Hei tää ois se "tavallinen, normaali nainen", joka on siis tosi, tosi kaunis, koska se on niin luonnollinen – ai paitsi että sehän näyttää ihan samalta ku nuo ufo-oliot tuossa yläpuolella? Lisätty vain liha. 

Nyt te tietysti kiljutte, että niin mutta niitä vallitsevia kauneusihanteita pitää muuttaa! Ne ovat aivan vääränlaisia! Me haluamme tavallisia, normaaleja naisia ja miehiä.

Olen samaa mieltä siinä, että kun ihanteet menevät liian pitkälle – toisin sanoen kun malleja värvätään anoreksiaklinikalta ja lapset pukeutuvat napapaitoihin – on maailmassa jotain todella mätää. Mutta ovatko muutkaan kauneusihanteet sen terveempiä, sillä ylilyöntejä tulee taatusti aina – halusimme me sitten olla millaisia tahansa.

Ihanteita on aina ollut. Me emme ole muiden ihmisten silmissä koskaan kaikki yhtä kauniita.

Välillä hoikka ihminen on valtaväestön mielestä ruma ja lihava kaunis. Välillä pitkät ihmiset ovat vallitseva ihanne, välillä taas lyhyet. Oma mummoni esimerkiksi kokee, että laihduttaminen tekee ihmisestä ruman, sillä vielä hänen nuoruudessaan hoikka ihminen oli järkytys. Afrikassa ihmisen pitää olla pyöreä, länsimaissa tällä hetkellä on valloillaan hoikka vartaloihanne. Välillä me haluamme ruskettua, välillä vaalea iho on in. Ihminen haluaa kulkea valtavirran mukana ja pitää kauniina sitä, minkä hän on oppinut ja sisäistänyt.

Niin ulkoiset kuin sisäisetkin ihanteet ovat mielestäni vahva osa ihmisen seksuaalisuutta ja ihmisyyttä, ja siksi me emme pääse ihanteista eroon. Ilman meidän himojamme ja halujamme ne ruumiinosat ovat loppujen lopuksi vain neniä, jalkoja, rintoja ja takapuolia.

Lihaa.

En sano, että erityisesti kannattaisin tämän hetkisiä kauneusihanteita – tai ihanteita ylipäätään. Niiden olemassaoloa on kuitenkaan turha kieltää ja niiden muuttaminen on todella, todella vaikeaa.

Käsi sydämelle – voiko olla maailmaa, jossa ei ole kauneusihanteita? Tai jossa ulkonäöllä ei ole mitään väliä? Ihanne se on se tavallinen, rehevä ja "normaalikin" naisvartalo siinä missä mikä tahansa muukin.

Kun ihannoidaan "tavallista naista", niputetaan ihmisiä jälleen tiettyyn muottiin. Ja ollaan jälleen samassa pisteessä. Tiedän tälläkin hetkellä useita naisia, jotka kärsivät liiallisesta hoikkuudestaan niin terveydellisesti kuin ulkonäöllisestikin, mutta jotka eivät vain onnistu lihomaan – ja saavat kuulla siitä jatkuvasti niin lääkäreiltä kuin muiltakin ihmisiltä varsin kovaan sävyyn.

Ehkä sen sijaan, että meidän pitäisi tunnustaa kaikkien olevan yhtä kauniita, voisimme vain keskittyä parantamaan ihmisten itsetuntoa ja olemaan välittämättä siitä, että se oma itse ei ole täydellinen? Ei haittaa, vaikka et ole täydellinen, sillä ei meistä kukaan ole – ja se on ihan fine.

Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää?

<3 Hannele

Kuvat: H&M ja BBC

Ps. Selvennykseksi vielä, että mielestäni paino ja kauneus eivät liity millään tavalla toisiinsa – jos joku nyt veti herneet nokkaan. Eikä edes niihin länsimaisiin kauneusihanteisiin, mistä kuvatodisteena Jennie Runkin otokset.

Blogiarvonta!

ARVONTA ON SUORITETTU, VOITTAJALLE ILMOITETAAN HENKILÖKOHTAISESTI. 

Arvatkaapas mitä? Olen onnistunut hamstraamaan itselleni aiemmin hehkuttamiani They're Real -ripsivärejä kokonaiset kolme kappaletta, joten tehän tiedätte mitä se tarkoittaa...

On pitkästä aikaa just hyvä hetki arvonnalle. Lisätietoa ja kokemuksia palkinnosta voitte lukea täältä *klik*

Terkuin,

H

Päivän lässytys, olkaa hyvät:

Jälleen aamulla työpaikan hississä katson peilikuvaani, haron pärstääni ja jupisen itsekseni "voi persjukovitulaaritätänaamaaaaaa..."

Ja sitten muistan mainospätkän, jonka katsoin eilen. Olkoonkin, että tämä on rahalla tehty ja hitusen lässy, mutta message osuu ainakin itselläni arkaan paikkaan – sinä olet itsesi pahin kriitikko ja koulukiusaaja, joten mitäpä jos puhuisit välillä itsellesi kauniisti?

Itse olen ainakin todella kriittinen omaa ulkonäköäni kohtaan ja kiinnitän ensimmäisenä huomiota niihin näppylöihin, tummiin silmänalusiin ja muihin epäkohtiin.

Siksipä sanoin itselleni tänään hississä, että "piru eukko näytät hyvältä". Ei tuntunut missään, vaan oli ihan yhtä räjähtänyt olo, mutta eipä sitä Roomaakaan rakennettu hississä.

Kaunista päivää kaunottaret.

<3 Hannele

They're Real – se oikeasti hyvä ripsari

Hui mikä postausväli! Toisinaan sitä voisi bloggailla vaikka viisi kertaa päivässä ja välillä käy näin – toisaalta tauko on tehnyt terää, sillä elämässä on ollut nyt kaikenlaista reissua ja työjuttua, minkä vuoksi aikaa kirjoitteluun ei ole jäänyt.

Aloitetaan tauon täyttö uuden ja ehdottoman suosikkituotteen hehkutuksesta:

Sain siskoltani ennen joulua ylijäämäisen They're Real -ripsivärin, joka osoittautui todelliseksi löydöksi – harva kosmetiikka todella lunastaa lupauksensa näin tehokkaasti.

Tässä kuvassa mennään jo ripsivärin JÄMILLÄ, eli peittoaa edelleen perusmerkit mennen tullen. 

Benefitin They're Real nimittäin taivuttaa ja ripset näyttävät melkeinpä tuplasti niin pitkiltä, kuin muiden merkkien tököteillä – tykkään! Väriä myös tulee juuri sopivasti, eli ripset eivät näytä hämähäkin koivilta, vaan kauniilta ja kaarevilta.

Ainoa miinus oli hankala tilaus, sillä esimerkiksi Benefitin kautta tilatessa ripsarin hinta tuplaantuu, kun tullimaksut pärähtävät päälle. Onneksi huomasin nyt, että brittikauppa Look Fantastic.com postittaa suosikkiani myös Suomeen – jee!

Että räpyräpy vaan.

<3 Hannele