"Ei paljo hesalaisten hommat kiinnosta"

Olen ollut ilman nettiä miljoona kertaa miljoona päivää, koska rakas siippani ja nettiyhteytemme saapuivat tänne lomalle (mökille) vasta eilen. Pahoittelen siis radiohiljaisuutta.


Nykyihmisen on hämmentävää (ja pirun tervettä) olla näin pitkään ilman nettiyhteyttä, mutta siitä joskus toiste. Ajattelin nimittäin avata keskustelua sekä itseäni hämmentävästä että huvittavasta asiasta: muukalaisvihasta.

Postauksen kuvituksena unelmakoteja Pinterest-kansiostani – niin maalta kuin kaupungistakin. 

Eiei, nyt ei ole tarkoitus avata keskustelua maahanmuutosta tahi uskonnonvapaudesta, vaan Helsinki vastaan pikkukaupunkien kasvatit. Olen elänyt 2/3 elämästäni alle 15 000 ihmisen kaupungissa, josta muutin Helsinkiin. Ennen muuttoani ja kokemuksiani kaupunkieläjänä papatin sitä samaa tarinaa, mitä suurinpiirtein joka ikinen pikkukaupunkilainen papattaa kaikille helsinkiläisille (ja muillekin). Se menee näin:

"Ikinä en Helsinkiin muuttas, ne on niin ihtiään täynnä ja kulukevat nokka pystyssä. Kauhia kiirekin siellä on ja ne asuntojen hinnat on niin naurettavia! Kuka oikeasti haluaa maksaa pienestä luukusta 300 000, kun samalla rahalla saa TÄÄLTÄ ONNELASTA monen kerroksen unelman. Ja niin vaarallistakin siellä on. Ja ylpeätä sakkia. Liikaa melua. Kamalasti saasteita joka paikassa ja ne helsinkiläiset luulee olevansa enemmän kuin ovatkaan."

Auta armias, jos et ole samaa mieltä. Nykyään asun Helsingissä ja olen huomannut, että se on oikeastaan aika ihana paikka. Mutta toinen lajikkeensa ovatkin sitten ne koko ikänsä kaupungissa asuneet ihmiset (kuten Loka Laitinen, joka muuten parjasi ihan kolumnissaan asti koko muuta Suomea viikonloppuna). Niiden jutut menevät näin:

"En vain kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat muuttaa jonnekin susirajan taakse asumaan (Espooseen). Siis haloo, eihän siellä OLE MITÄÄN! Ei ihme, että nuoret vetävät itsensä jojoon ja tekevät koulusurmia ja kiduttavat eläimiä ja tappavat mummoja, kun eihän siellä ole mitään muuta tekemistä kuin pillurallin vetäminen ja ABC:lla istuminen. Ja kiesus mitä junttejakin ne ovat, kaikilla sivuraitaverkkarit ja likanen tukka, ja voi niiden paikallislehdetkin on niin söpöjä – ei mitään oikeita uutisia! Eehhehhee".

Ja auta armias, jos et ole samaa mieltä. Näin entisenä pikkukaupunkilaisena voin kuitenkin paljastaa, että myös se pikkukaupunki on aika ihana paikka.

Ei ole totta, että nuorilla ei ole tekemistä pienellä paikkakunnalla – esimerkiksi omassani harrastustoiminta on harvinaisen vilkasta niin kulttuurin kuin urheilunkin osalta, nuoret ja lapset keksivät itse tekemistä (myös muuta puuhaa kuin Hoplopin tai Lintsin), ympärillä on ihana luonto, rauhaa, turvaa ja yhteisöllisyyttä. Yhteisö on vahva, eläminen suht edullista ja pienistä ympyröistä huolimatta esimerkiksi uramahdollisuuksia on paljon. Ja ei – sivuraitaverkkarit eivät ole muotia pikkukaupungissa(kaan), sillä sielläkin asuu ihmisiä, jotka lukevat lehtiä ja seuraavat aikaansa. Sanomalehdet ilmestyvät myös muualla kuin Kehä kolmosen sisäpuolella.

Ei myöskään ole totta, että helsinkiläiset eivät olisi avuliaita tai kulkisivat nokka pystyssä – hyvin usein olen saanut apua niin hankeen juuttuneen auton, hukkuneiden avaimien ja jumittuneen bensatankinkorkinkin kanssa (ne pirulaiset). On MYÖS paljon yhteisöllisyyttä, rauhaa, turvaa ja rakkautta. Aamulla herätessään voi mennä ihanaan kahvilaan brunssille ystävien kanssa, mennä hetken mielijohteesta leffaan tai lähteä vaikkapa hiihtämään Keskuspuistoon.

Eli jos nyt et tästä vielä punaista lankaa löytänyt, niin perusajatukseni on tämä: Et voi tietää ennen kuin maistat, ja siihen maistamiseen tarvitaan paljon enemmän kuin yksi lusikallinen. Hyvin usein ihmiset tuppaavat kokeilemaan jotain kerran ja muodostamaan sen perusteella mielipiteensä heti (tai parhaassa tapauksessa ei käydä, koska mielipide on muodostettu jo toisten ihmisten kokemuksien perusteella)

Yritetään ymmärtää kaikkien valintoja elämässä ja jättää se turha arvostelu pois, koska Suomi on tulvillaan ihan huikeita asuinpaikkoja ikään, uskontoon ja sukupuoleen katsomatta. Jos joku paikka todella olisi niin järkyttävä asuinpaikka kuin sinusta tuntuu, siellä tuskin asuisi ketään. <3

Onko kukaan muu törmännyt samaan ilmiöön? Itse olen naureskellut tälle asialle sisäisesti jo useita vuosia, joten pitihän tämä aihe jakaa ihan postaukseksi asti.

<3 Hanettaja