Unelma-ammatteja

Aamun Helsingin Sanomissa oli juttua lapsista ja heidän toiveammateistaan ja käsi poskella lueskelin näitä ihania tekstejä – niin paljon unelmia, joukossa yllättävän paljon myös realismia. Moni lapsista tietää unelma-ammattinsa vaatimukset suurelta osin, ehkäpä näistä keskustellaan paljon myös isän ja äidin kanssa.

Minun lapsuuden toiveammattini oli prinsessa. Tehtävänkuvaan kuului mielestäni kauniiden vaatteiden käyttäminen, herkkujen syönti ja laulaminen. Sinänsä jos nyt vaikka Victorian elämää katsotaan, niin saattahan se olla hieman raskaampaa – pitää tavata ihmisiä ja edustaa, vaikka olisi viimeisillään raskaana ja jakaa elämän tärkeät virstanpylväät aina ensirakkauksista hääsuukkoihin koko maailman kanssa. 

Prinsessa vai ballerina? Urasuunnitelmia vuonna 1986. 

Prinsessan ura ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle, koska prinsessaksi on aika tavattoman vaikeaa päästä, joten sen jälkeen halusin pitkään tanssijaksi. Jopa opiskelin sitä lukion jälkeen ja treenasin melkeinpä ammattilaisena ammattilaisten joukossa, työskentelin tanssiopena ja otin taiteilun ihan vakavasti tosissani.

Muutaman vuoden jälkeen realismi astui peliin. Tajusin, että haluan saada työstäni myös palkkaa, eikä tanssijan ammatti loppujen lopuksi ole kovinkaan lähellä unelmaa  – ihana harrastuksena, erittäin rankka ja vaativa työnä. Lisäksi uusiin – niihin monivuotisiin – kouluihin hakiessani pääsin melkeinpä kaikissa viimeiseen vaiheeseen, mutta en lopulta minnekään sisälle. Kun olin selvittänyt tieni lähes tuhannen tanssijan joukosta niiden 30 parhaan joukkoon ja postin mukana tuli hylkäyskirje toisensa jälkeen, oli se aika kova pala siinä elämänvaiheessa. 

Harvoja tanssivuosilta skannattuja kuvia. Oi tätä draamaa. Bongaa kuvasta Hanettaja. 

 Muutaman välivuoden jälkeen löysin itsestäni aivan uusia puolia ja nyt tanssivuosiani taaksepäin katsoessani tajuan, että en mitenkään olisi voinut olla onnellinen tanssijana – en ainakaan juuri siten, kuin itse silloin kuvittelin urani menevän: halusin tanssia eri produktioissa ja kiertää maailmaa. Minä, joka rakastan omaa kotia, säännöllistä palkkanauhaa ja juuri tätä alaa, jolla just nyt olen. 

Todellisuudessa tanssin ammattilaisen elämä on päivästä toiseen pienellä rahalla kitkuttamista, kipeitä nilkkoja ja tuurauksia siivoojana tai kaupan kassana, koska oman alan töitä ei yksinkertaisesti vain löydy. Näin aikuisen Hannelen silmin katsottuna ainoa varteenotettava työ minulle tanssin kentällä olisi oman koulun perustaminen, mutta sekin on varmasti todellisuudessa kaukana unelmasta.

Loppujen lopuksi kävi hyvin – olen enemmän kuin tyytyväinen valitsemaani alaan, vaikka en olisi ikinä uskonut lapsena päätyväni tähän työhön. Ja toisaalta – osana työtäni saan pitää kauniita vaatteita, syödä herkkuja ja aina välillä vähän laulaakin. Ei paha ;). 

Oletteko te muut päätyneet lapsuuden unelma-ammatteihinne ja mitä ne ovat olleet? 

<3 Hannele

Miksi Ruotsissa kaikki on kauniimpaa?

Tässä sitä taas ollaan. Talohaaveinen on kiertänyt ja kaartanut k a i k k i suomalaiset talovalmistajat läpi ja jos niitä kalleimpia ei oteta huomioon, ei yksikään miellytä.

Ruotsissa olisi. Mitenköhän tilaaminen onnistuisi sieltä?

Myresjöhus on vienyt mun sydämeni ja ilmeisesti aika moni on tällaisen tilannut Suomeen... Hinta tietysti arvelluttaa, mutta yrittänyttä ei laiteta, eikös? ;)

Periaatteessa tässä talossa on vain 140 neliötä ja se on yhdessä tasossa, eli kopioimallakin voisi päästä pitkälle ja edullisesti. 

TALOKUUME, krääh!

<3 Hannele 

My Dream Home..

Uutta kotia suunnitellessa on hauskaa välillä mehustella myös sillä, mihin ei ole varaa (eikä varsinaisesti mahdollisuuttakaan). Tuleepas käännettyä hieman veistä haavassa ;).

Vai mitäs sanotte näistä inspiraatiokansioon päätyneistä kuvista?

Ollapa rikas ja mahtava.

<3 Hannele

Tärkeä viesti

Tätä lausahdusta olen pohtinut paljonkin tällä viikolla.

Ei enempää, ei vähempää kuin itsestä kiinni koko homma. Muista se.

<3 Hannele

Ps. Kaipaatteko uudistusta vaatekaappiin? Muistakaahan vilkuilla aina välillä tänne ja liittykää vaikka lukijaksi, jos siltä tuntuu. Toivottavasti siellä on pian kasassa suuren suuri asuarsenaali. <3

Unelmahommia vai aitojen alitusta?

Täällä on pohdittu suurella hartaudella taloasioita: Uusi on aina uusi, mutta rakentaminen on h e l e k k a r i a.

Olisi helppoa napata Oikotieltä tai Jokakodista myynnissä oleva valmis koti, mutta miten kummassa siellä on tarjolla vain rumia yksilöitä? Toki upeitakin on joukossa, mutta niiden hinnat ovat ihan pikkiriikkisen jäätäviä.

Aikomuksena on hankkia pieni koti rauhaisalta paikalta. Olen huomannut, että suurin osa talovalmistajien (edullisista) kodeista on kauniisti sanoen persoonattomia – siksipä olemme suunnanneet katseemme huvilamallistoihin talomallistojen sijaan. Honkarakenteelta kerrottiin, että ne on helposti muokattavissa myös omakotitaloasujalle sopivaksi.

Mitäs olette esimerkiksi näistä kaunokaisista mieltä?

Kuvat: Honkarakenne

Kuva: Design Talo

Kaikki huviloita, mutta voiko kolmen makuuhuoneen ja hieman yli sadan neliön lomakoti olla vain mökkikäyttöön? Tontti on ehdottomasti oltava näille kaunokaisille kunnollinen, sillä suuret ikkunat naapuriin eivät ole vallan toimiva idea ;).

<3 Hannele

Wedding Gown turned to Something Useful

Ok – I've finally sold my wedding dress last week and wondered how to respect my beloved friends memory... Think I might spend it wisely ;).

No niin, rakas hääpuku on vihdoin ja viimein myyty viime viikolla ja olen tässä pyöritellyt päässäni, millä tavoin tahtoisin muistaa rakasta (mennyttä) ystävääni.

I think the Michael Kors bag would be wiser, cause Mulberry one costs wayyy too much. But a girl can always dream, right? I'm not that in to jewelry and wish my precious to become something that I can always use.

Michael Korsin elegantti yksilö taitaa olla päätökseni tässä asiassa, koska tuo Mulberry on vain niin liikaa – vaikka puku toki olikin kallis. Mutta kuka maksaa liki 600 euroa palasesta nahkaa? Tällä hetkellä en ole aivan niin hullu emäntä ;). En pahemmin piittaa koruista, mutta haluan muuttaa puvun jonkinmoiseksi (käytännölliseksi) muistoesineeksi, jotta se jää muistoksi myös itse päivästä ja tärkeistä hetkistä.

*Snift*

Thanks so much for the best day of my life, you little white dress. <3

<3 Hannele

Jäähyväiset kodille...

Moni teistä on toivonut sisustuspostausta meidän oman kotimme sisustuksesta. Aikomuksena on tietenkin toteuttaa kyseinen toive, mutta nyt se on hieman ongelmallista....

Katsokaas, kun kotimme on laitettu myyntiin, joten kaikki ylimääräinen on riisuttu pois huoneista. Siksi oma koti tuntuu ihan kummalta, hiukkasen hotellilta – ei tällaisesta kodista voi tehdä sisustuspostauksia! :D

Onpas tämä jäänyt keltaiseksi kuvaksi, kiitos lamppu <3.

Poissa ovat lehtikasat yöpöydältä, kirjat ikkunalaudalta ja valokuvat seiniltä. Nyyh. Onneksi aina kun jostain luopuu, saa jotain uutta ja ehkäpä parempaa tilalle (ei muuten päde sitten miehiin ja Nukanakkeihin tämä sääntö).

Aiheuttaako muuttaminen teissä muissa iloa, surua, ärtymystä – vai kaikkia näitä tunteita yhdessä? ;D

<3 Hannele

Talounelmia

Vielä ku joku jaksais rakentaa, tekis halavalla ja tajuais JUST eikä melkeen, mitä me halutaan... Eli ostetaan haltijakummi – s a a o l l a v a r a k a s.

Eihän tässä itekään tiedä, mitä sitä haluais? :D

<3 Hannele

Ps. Kuvat inspiraatiokansiota, mutta pääosin sivuilta: Sköna Hem, Style at Home ja Jokakoti

Kanavaääneksi meikäläinen? Osallistukaa äänestykseen!

AVA-kanavalla alkoi eilen äänestys uudesta kanavaäänestä – JA MEIKÄLÄINEN PÄÄSI MUKAAN, herranen aika. Mukana on todellisia taitureita ja ammattilaisia, joten olen ihan hirmuisen otettu tästä kunniasta, ensikertalainen kun olen :).

Unelmia

Olen pahasti Sitten kun -ihminen, eli ruoho on aina ihan mahdottoman  neonvihreää siellä toisella puolella.

Tällä hetkellä unelmana on oma koti ja koska rakentaminen pyörii jo mielessä, ei nykyistä kotia huvittaisi laittaa sitten mitenkään – se tuntuu niin pimeältä ja ahtaalta, vaikka todellisuudessa meillä on aivan mahtavan ihana koti Helsingin Töölössä: huonekorkeus on noin 3 metriä ja tavallisten ovien sijaan meillä on kaksi kappaletta ihan kauniita, vanhoja lasiovia (kuvissa näkyy niistä toiset).

Kuvat ovat siis myynti-ilmoituksesta ennen tätä herrasparia – nyt täällä on ihan hiukkasen enemmän tavaraa ;).

Muttamutta – kun ei riitä, kun ei ole pihaa, eikä saunaa ja etenkin näin kesäkuumallaviileällä haluaisi grillata ja chillata ihan omalla pihalla...

Esimerkiksi Kannustalon Vihervaara on niin *muah*, että melekeen en kestä. Harmi vain, että hinta taitaa olla hiukkasen liikaa meille tällä hetkellä – ainakin siinä koossa, kuin me sen haluaisimme. Kiikarissa olisi erityisesti mahdottoman poroporvarillinen Vihervaara 185 (we love it).

Päämakuuhuoneessa on OMA PARVEKE ja ERILLINEN CARRIE BRADSHAW -PUKUHUONE. Kyllä en kestä. Ja kyllä en kestä, että taitaa jäädä unelmaksi tämä talo, ainakin täällä Etelä-Suomessa, jossa pelkästä tontista joutuu pulittamaan järjettömiä summia.

Kuvat useasta eri Vihervaarasta – myös niistä pienemmistä, lähteenä tietenkin Kannustalo.

Onneksi myös pienemmät Vihervaarat ovat kauniita ja onhan niitä tietysti aina muitakin talovalmistajia... (joilla on tosin kaikilla huonekorkeus sellainen metrin luokkaa ja ikkunat pieniä neliöitä, pah).

Vihervaaraan voit tutustua myös virtuaalisesti täällä. 

<3 Hannele