Tukka-pojan muodikas tulevaisuus...

Kuka sanoi ettei pojille saa ostaa kivoja vaatteita? Höpölöpö. Näin vaatehulluna naisihimisenä iloitsen, etei pikkumiehellä ole vielä omaa makua vähään aikaan, sillä herrajestas miten suloisia vaatteita on tarjolla!

Keräilin jo Pinterestiin hieman asuinspiraatiota tuleviin vuosiin (jaamitenniinajoissa?)

Miksi kaikki on niin paljon parempaa minikoossa? :D

<3 Hannele

Se sateinen sunnuntai

Koko päivä yöpaidassa, villasukat jalassa, teetä mukissa ja parhaustyypit nokosilla – siitä on meidän sateinen sunnuntai rakennettu. Ai paitsi että olenhan minä tehnyt muutakin, nimittäin tuhlannut rahaa... Nettikauppojen alennusmyynnit ovat loistava tilaisuus bongata omia himotuksenkohteita (kuten vaikkapa Ralph Laurenin bleisereitä) hieman edullisemmin – hups. 

Illaksi on luvassa niinkin villiä menoa kuin leffan katselua ja kulhollista poppareita. Olen pakotettu jälleen vaihteeksi makaamaan lahnana sohvalla, Pohjanmaan reissu ei tosiaan ollut ihan fiksuimpia tekosia, vaikka en olisikaan jättänyt sitä mistään hinnasta väliin, sillä paikalla oli mm. vasta maailmaan saapunut siskontyttöni. Tällä kertaa huono sääkin on hyvä juttu, sillä eipähän ainakaan harmita että lepäilen sisätiloissa aurinkoisella säällä. Rentouttavaa sunnuntaita sinnekin!<3 HannelePs. Jos joku muukin olisi kovasti aurinkoloman tarpeessa, käykäähän kurkkaamassa himomatkailijapikkusiskoni Helenan Lentobongari-blogi. Neiti rakastaa yli kaiken matkojen suunnittelua ja etenkin edullisten sellaisten, joten tästä blogista hyötyvät kaikki matkustelua rakastavat (eli me kaikki ;D). <3 Hannele

Terveisiä mökkirannasta

Takaisin Helsingissä, mutta pieni palanen sydäntä Pohjanmaalla. Mummulasta ajelimme ensin mökille, ajattomaan rauhan tyyssijaan. Tällä kertaa mukana oli tosin kaksi vauvaa ja yksi 3-vuotias, joten sanotaanko että ihan niin hiljaista ei ollut kuin yleensä... ;D

Mökillä omistan päivät yleensä rennolle menolle, hyville kirjoille, hikilenkeille ja kuumille löylyille. Tällä kertaa elo sujui kuitenkin pääosin sohvalla köllötellen, sillä mun palautumiseni on ottanut aimo harppauksen taaksepäin – miksi kukaan ei kertonut näistä ongelmista etukäteen? Reissu vanhempien luo saattoi olla hieman liikaa, minkä vuoksi olen ollut väsynyt ja kipeämpi toipilas kuin viikko sitten.

Blääh.

Meidän mökillä on muuten maailman parhaat löylyt – lauteilta voi katsella suoraan järvelle ja etenkin stressaavan työputken jälkeen se on ehkä suosikkipaikkani koko maailmassa.

Olen kotoisin pienestä maalaiskaupungista ja sielussa elää kyllä ikuisesti pieni palanen keskellä peltoa kasvanutta pikku-Hannelea. Nyt äitinä haluaisin omankin poikani leikkivän katujen sijaan kuusenoksien keskellä ja pelloissa pomppien – sen parempaa ja monipuolisempaa huvipuistoa ei maailmasta löydy.

Mites sillä puolen ruutua elo sujuu? Sain muuten mökillä myös ihka ensimmäisen oikean hymyn Tukkapojalta, aikamoista <3.

<3 Hannele

Kalajoen loma-asuntomessut

Blogiani pidempään seuranneet tietävätkin, että meillä on kodinetsintäoperaatio käynnissä. Nyt asiat ovat jo siinä vaiheessa, että on toden totta aktivoiduttava tällä saralla ja siksipä sisustusinspiraation virittely on hyvässä käynnissä – pitäähän sitä tietää, mitä haluaa, jotta voi haluta? :D

Kalajoen asuntomessujen ovet avattiin 23.6. ja kävin messusivuilla katsomassa hieman sneak a peak -materiaalia. Tarkoituksena olisi tänä vuonna osallistua Jyväskylän asuntomessuille. Kalajoen messuilekin kovasti haluaisimme, mutta aikataulut saattavat olla eri mieltä asiasta...

Kaikki kuvat: Suomen Asuntomessut/ Antero Tenhunen

Voihan meri ja korkeat ikkunat! Ei voi epäonnistua, jos asunnon puitteet ovat tuollaiset. Omassa kodissamme on myös tällä hetkellä merinäköala, emmekä varmaankaan tule löytämään uuteen kotiin yhtä kauniita maisemia – höh. Toisaalta kerrostalossa oman pihan puuttuminen on iso miinus. 

Nyt haussa on pari- tai omakotitalo suht läheltä Helsinkiä – saa nähdä millaiseen kotiluolaan sitä päädytään...

Onko teillä aikomusta suunnata Asuntomessuille tänä vuonna?

<3 Hannele 

Ps. Cuponation.fin arvonta suoritetaan lähipäivinä ja voittajiin otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti

Mansikkatiikeri – kesän ehdoton suosikki!

Leivoimme juhannukseksi yhtä suosikkiherkkuani: Glorian ruoka ja viini -lehdestä bongattu tiikerikakku mansikoilla on niin hyvää että ai ahistus! Resepti julkaistiin viime kesänä ja toimii loistavasti esimerkiksi piknik-herkkuna.

Joku ilkimys oli mennyt ja ostanut kaikki mansikat, joten me päätimme laittaa kakun päälle viime vuoden hillasatoa – ihan yhtä hyvää myös niin!
 

Tuo kakku hujahti muutamassa päivässä – arvatkaapas mikä uunissa kypsyy tällä hetkellä? No TIIKERIKAKKU, on se vaan niin hyvää :D.

<3 Hannele

Kuukauden mittainen mies

Minimies täyttää tänään viikkoja seuraten kuukauden – tasan neljä viikkoa sitten me heitettiin läpsyt ensimmäistä kertaa <3. Kuukausi tulee täyteen muutaman päivän päästä 22.6., eli juuri sopivasti juhannukseksi.

Omasta mielestäni tyyppi ei ole kasvanut juuri ollenkaan, mutta mummulan väki on eri mieltä ja toden totta – esimerkiksi kaksoisleuka on ilmestynyt jostain, posket pullottavat enemmän, piirteet ovat selkeämmät ja silmät ovat auenneet.

Unten maillakaan ei enää vietetä ihan koko aikaa, vaikka tietysti suurin osa päivästä sujuukin silmät kiinni. Muutamaa kuukautta vanhempi Linnea-serkku on jo ihan eri emäntä – kikattelee ja on varsin seurallinen seuraneiti, ihanaa päästä kohta paremmin juttusille meidänkin pikkumiehemme kanssa.

Ja kuvitelkaas, vuoden päästä tähän aikaan saamme ehkä jo talsia yhdessä juhannuskokkoa katsomaan? Vuosi on uskomattoman pitkä aika, jos takana on eloa vasta kuukausi <3.

<3 Hannele

Tukkajuttuja

Olen käynyt koko raskausaikana tasan kerran kampaajalla ja silloinkin vain pätkittiin kuivia latvoja pois. Lopputuloksena hiuksissa on ihan_oma_väri ja nyt olen kahden vaiheilla: värjätäkö vaiko eikö ja jos, niin vaaleammaksi vai tummemmaksi? Pituus on nyt vihdoin ja viimein tarpeeksi pitkä omaan silmään – jee! Ilmeisesti Tukka-poika on antanut äidillekin vähän lisäpituutta kutreihin.

Me saavuimme eilen pitkän, pitkän ajomatkan jälkeen Pohjanmaalle mummulaan ja täällä olisi tarkoitus viettää eloa juhannuksen yli. Ihanaa olla täällä kotoseudun rauhassa ja kierrellä tuttuja paikkoja pienen miehen kanssa – hieman erilainen juhannus tänä vuonna ;). 

Onkos teillä juhannussuunnitelmia? Ja mitäs mää nyt tuon tukan kanssa, en osaa päättää – ideoita?

<3 Hannele

Kun minusta tuli äiti

Cuponationin kanssa yhteistyössä toivomme bloggaajilta muistoja omalta raskausajalta ja matkalta äitiyteen – siksipä ajattelin kirjoitella myös oman tarinani ennen raskautta ja miksi edes lähdin koko touhuun mukaan, sillä ajatuksestahan se koko homma lähtee, eikös?

Jos haluatte muistella omaa matkaanne äidiksi ja haluatte osallistua Cuponationin Zalando-lahjakorttien arvontaan, klikatkaa tänne. 

Olen ollut jo nuoresta asti todella lapsirakas ja halunnut aina omia lapsia, mutta jossain vaiheessa aikuisikää siihen tuli muutos – tiesin haluavani omia pieniä sitten joskus, mutta tämä "joskus" oli ehdottomasti todella, todella kaukana. Vapaus tehdä ja mennä oli tärkeä asia, enkä kokenut olevani vielä valmis pienen lapsen sitovuuteen ja sen mukanaan tuomaan vastuuseen. 

Äiti taitaa olla vähän väsynyt? Voi noita silmäpusseja :D.

Häiden jälkeen aika oli kypsä, mutta silloinkaan halu jälkikasvuun ei ollut vielä tulenpalava – perinteisellä ja huolettomalla "tulkoon jos on tullakseen" -ajatuksella mentiin pitkään. Kuitenkin negatiivinen raskaustesti toisensa jälkeen on aika tehokas huolettomuuden viejä – miksi tämä ei onnistu?!

Kun Tulee jos on tullakseen -vaihe näyttää pahasti siltä ettei tulekaan, alkaa pienoinen paniikki. 

Sairastan pco:ta, eli minulla on monirakkulaiset munasarjat, mikä vaikeuttaa raskautumista melkoisesti ja pelkäsin odottelun koituneen kohtaloksi.

Negatiivinen raskaustesti toisensa jälkeen syö naista ja lopulta raskaus ja sen yrittäminen valtasivat pään totaalisesti – muiden raskaudet ja onnenuutiset tuntuivat ikävänä tunteena kurkussa, vaikka olinkin toki iloinen toisten puolesta. Inhoan kateutta, mutta siinä elämänvaiheessa toisten onni oli ikävä muistutus siitä, mitä itseltä uupui. 

Ja me emme loppujen lopuksi edes yrittäneet kovin pitkään. En voi kuin kuvitella miltä tuntuu, jos vuosikausienkaan yrittäminen ei tuota tulosta. 

Raskauduin lopulta neljännestä clomifen-kierrosta ja juuri silloin, kun sitä vähiten odotin – olin jo niin tottunut negatiivisiin testituloksiin, että ohitin olankohautuksella pienet merkit alkaneesta raskaudesta, "tuskin se on sitä tälläkään kertaa". 

Paitsi että sillä kertaa se olikin sitä ja nyt minustakin on tullut äiti – matka on ohi tai oikeastaan vasta alkamassa, iso kiitos siitä sinne jonnekin.

<3 Hannele

Ps. Kuvat raskausviikolta 27 ja ne ovat taitavan Dominikan (DMK Photography) käsialaa. Voi miten pieni olin vielä tuolloin, vaikka kuvittelin olevani valtava – if I'd only known. ;D

Voita Zalando-lahjakortteja sadan euron edestä!

Postaus toteutettu yhteistyössä Cuponationin kanssa

Teknisten ongelmien vuoksi Cuponationin kilpailuaikaa pidennetään viikolla ja Reiman lahjakorttien sijaan arvomme kaksi kappaletta lahjakortteja Zalando-verkkokauppaan. Kilpailuaika jatkuu siis sunnuntaihin 22.6. asti! Tähän mennessä osallistuneet ovat luonnollisesti edelleen mukana arvonnassa. 

Katso osallistumisohjeet alta!

Osallistua voit kahdella tavalla – tai vaikka kummallakin. Kirjoita blogipostaus aiheesta "Kun minusta tuli äiti" – haemme muistoja raskausajalta tai synnytyksen jälkeen ja muisto voi olla kirjoitus, kuva tai mitä tahansa keksitkin. Blogipostauksella osallistut 70 euron arvoisen lahjakortin arvontaan. 

Tilaamalla CupoNationin sähköisen uutiskirjeen voit voittaa 30 euron arvoisen lahjakortin Zalandon verkkokauppaan.  

Näin osallistut 70 euron arvoisen lahjakortin arvontaan:

Tee blogiisi postaus otsikolla "Kun minusta tuli äiti" – haemme muistoja raskausajalta ja ne voivat olla missä muodossa tahansa – kuvia, tekstiä, mitä vain haluat – ja linkitä postaus blogiini. 

Muista liittää mukaan teksti "Osallistun kilpailuun, joka on järjestetty yhteistyössä CupoNation.fi ja Rakkaudella, Hannele-blogin kanssa." ja lisäksi laita linkki postaukseesi tämän postauksen kommenttikenttään tai lähetä se minulle sähköpostitse, jotta varmasti huomaan osallistumisesi. 

Näin osallistut 30 euron arvoisen lahjakortin arvontaan:

Tilaa CupoNationin sähköinen uutiskirje, jonka kautta saat sähköpostiisi sinua kiinnostavat, ajankohtaiset alennuskoodit. 

Voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti ja kilpailu päättyy 22.6.2014. Kilpailun järjestää Cuponation yhteistyössä Rakkaudella, Hannele -blogin kanssa ja palkinto arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken 22.6.2014.

Tarkemmat säännöt voit lukea täältä. 

Onnea arvontaan beibet!

<3 Hannele

Vauva-arki voi olla myös ihanaa ja muut asiat, jotka olisin halunnut tietää ennen synnytystä

Päivä päivältä tunnen oloni entistä ehommaksi ja kuten Instagram-tilini seuraajat ovat voineet todeta, olen päässyt jo kunnon hikikävelyllekin! Jee. Paraneminen synnytyksestä ja raskaudesta vie yllättävän kauan, enkä todellakaan odottanut tätä loppuraskaudessa, vaikka perehdyinkin asiaan paljon netin ja kirjojen välityksellä.

Siksipä päätin kirjoittaa ihan oman postauksen aiheesta "Nämä asiat olisin halunnut tietää ennen synnytystä". Sitä plarailee tulevaa tapahtumaa ja elämänmuutosta niin paljon päässään ennen h-hetkeä, uskoo kauhutarinoita ja valmistautuu pahimpaan, joten olkoon tämä teksti nyt vaikkapa kuukautta nuoremmalle Hannele-naiselle.

Niin voi olla että yllätyt positiivisesti – tämä pätee ainakin synnytykseen ja vauva-arkeenkin, vaikka meidän tapauksessamme suurin pelastaja taitaa olla hyvät unenlahjat ja vähäiset masuvaivat. 

Vaikka sitten toisaalta:

"Ai kuvittelet pääseväsi ulos kotoa, älä unta näe!" "Kannattaa nukkua nyt, koska kohta et enää nukukaan", "Kuule – ei sulla ole aikaa syödä saati voimia lähteä ravintolaan syömään missään vaiheessa..."

Tuossapa muutama lause, jotka kuulin odotusaikanani ja voin vannoa, että tuota samaa settiä tulvi ovista ja ikkunoista – olipa keskustelukumppani sitten lapseton tai lapsellinen ihminen, mies tai nainen, nuori tai vanha. Lisäksi olin urpo emäntä ja klikkasin itseni keskustelupalstoille, joiden verta ja suolenpätkiä sisältävät synnytystarinat ja avioeroon johtavat vauvavuodet eivät varsinaisesti tukeneet teoriaa onnellisesta arjesta after birth. 

Odotin vauva-arjesta t o d e l l a  r a s k a s t a aikaa, jolloin en nuku, syö, hengitä, käy vessassa, suihkussa tai oikeastaan tee yhtään mitään muutakaan kuin istun hikisenä harakkana sohvan nurkassa ja imetän kiukuttelevaa tissitakiaista. Todellisuus on kuitenkin toista. 

Kauhutarinoita on hyvä kuunnella toisella korvalla, sillä se on joidenkin äitien todellisuutta, mutta kaikki kokemukset eivät suinkaan ole samanlaisia – lapset ovat erilaisia ja esimerkiksi meillä kävi hyvä tuuri: vauva on niin sanotusti helppo bebe ja etenkin kun meitä on kaksi terveellä järjellä varustettua vanhempaa, on elämä leppoisaa ja vauva-arki todella ihanaa (vaikka on meilläkin toki hetkemme, tietty ;D). 

Lisäyksenä edelliseen kohtaan ja vastalauseena niille, jotka varoittelivat että nuku nyt hyvä ihminen varastoon (miten se on edes mahdollista?) – saan nukkua ja saan nukkua jopa päiväunia. Nukun silloin kuin vauvakin nukkuu ja jos se ei nuku, isä voi antaa rintamaitoa pullosta muutaman syötön verran ja äiti voi vedellä sikeitä. 

Että tättärätää – meitä satuhahmoja, eli hyvin nukkuvia äitejä, on olemassa! ;D (koputan puuta ja toivon onneni jatkuvan). 

 Jälkivaivoista puhutaan yllättävän vähän, mikä on erikoista, sillä ainakin omalla kohdallani nämä muutamat viikot synnytyksen jälkeen ovat olleet kivuliaampia kuin vaikkapa paljon parjattu loppuraskaus.

Kyllä – närästys ei enää vaivaa, voi nukkua missä asennossa haluaa, jalat eivät turpoa ja uskomattoman kokoinen vyötärönseutu ei enää hankaloita liikkumista (tai esim. pakota kurkottelemaan ruokalautaselle), mutta sitten toisaalta omana päänvaivanani oli se ihana jälkivuoto ja kivut alapäässä, pelko tikkien repeämisestä, jalat ovat kipeytyneet synnytyksen aikana jostain kumman syystä ettei sängystä meinaa päästä ylös, pyörryttää, heikottaa, istuminen on mahdotonta jne. jne

Ja kaiken lisäksi tämä kaikki turhauttaa, kun vauva on jo mahan paremmalla puolella, mutta ei hätää – kipuihin saa ottaa särkylääkettä ja ne kestää kyllä (ja sen lisäksi voit istua passattavana sohvalla vauvan kanssa + syödä suklaata, ei yhtään huono juttu ollenkaan, kiitos vain parhausmiehelle tästä mahdollisuudesta <3).

Tätä rakkauden määrää ei voi käsittää ennen synnytystä! Ei vaan voi. Olo on kuin vastarakastuneella (ja sitähän sitä tavallaan onkin): voisin tuijotella pikkuista tuntikausia ja ihan vain tuoksutella omaa pientä olentoani.

Rakkaus ei kuitenkaan räjähtänyt käsiin heti synnytyksen jälkeen, kuten monesti sanotaan – itse olin aika pöllämystynyt, hurmioitunut ja hitusen ihmeissäni, "Siinä sinä nyt olet ja kuka sinä olet?". Tämä hurja rakastuminen alkoi hiljalleen ja tavallaan se on ihan hyväkin – jos niiden hormoni- ja lääkehuurujen lisäksi olisin kokenut umpirakastumisen muutamissa sekunneissa, olisin varmaankin pimahtanut totaalisesti. :D

Monia elämänmuutos paitsi ihastuttaa myös kauhistuttaa ja kuuluin ehdottomasti tähän poppooseen – olen nähnyt niin monen naisen muuttuvan aikaisemmin tuntemastani kiinnostavasta ja mukavasta henkilöstä SUPERÄIDIKSI, joka saa raivokohtauksen jos vauva on puettu väärin, haluaa tasan tarkkaan puhua vain ja ainoastaan kestovaippailun saloista ja tissittelystä (kyllä, se tuntuu olevan vahvasti käytössä oleva termi), eikä edes esitä olevansa kiinnostunut muiden ihmisten elämästä. Äitiydestä ja vanhemmuudesta puhuminen on erittäin jees ja kokemusten vaihtaminen puolin ja toisin helpottaa, mutta pelkäsin yhtäkkiä muuttuvani nalkuttavaksi marttyyrimammaksi – tunnistatteko tyypin?

Näin muutaman viikon jälkeen oloni on kuitenkin aika sama kuin ennenkin, vaikka elämäni on huomattavasti antoisampaa ja onnellisempaa kuin ennen Tukka-poikaa, nautin silti myös niistä muista osasista äitiyden lisäksi ja oikeastaan jopa enemmän kuin ennen.

Yhyhyyy... Ihan turhaan haaveilet siellä raa'asta kalasta, tahdot lähinnä pottua, maitoa ja suklaata synnytyksen jälkeen, dämmit.

Millaisia yllätyksiä te koitte synnytyksen tai vauva-arjen tuovan mukanaan, vai koitteko lainkaan?

<3 Hannele

Mitäs sitä sitten söis?

Syöpöttelynhän piti loppua synnytyksen jälkeen? Eli tavallaan ei ollut tarkoitus syödä suklaata joka päivä tai vetää järkyttävän kokoisia ruoka-annoksia monta kertaa päivässä?

Ihan ei nyt onnistunut. Todellisuudessa herkku- ja ruokamäärä on vähintään tuplaantunut Tukka-pojan maailmaantulon jälkeen, sillä tää imetyshomma vaatii energiaa! Voisin syödä vaikka teidät! :D

Kaikkihan lähti laitokselta, jossa vetelin omien annoksieni lisäksi välillä myös miehen ruoat – terveisiä vain Kätilöopistolle, että ne kärpäsen kikkareen kokoiset lautaselliset eivät ihan riitä tähän alkuimetyksen ja synnytyksen energiatarpeeseen. Sen jälkeen olenkin sitten kiskonut ruokaa kaksin käsin napaani ja päätin unohtaa kaikenmoiset terveyshössötykset siihen asti, että olotila normalisoituu – kiloja kun ei varsinaisesti näytä tulevan lisää, eli ilmeisesti kaikki tämä mässäys muuttuu ihan oikeasti energiaksi, ei esim. ikäväksi persuksentäytteeksi. 

Nyt raskauden jälkeen olen saanut jälleen nautiskella myös monia kiellettyjen listalla olleita ruokia, kuten vaikkapa sushia – jihuu! Ainoa ongelma on, että kauan himoitsemani ruoat eivät enää maistu kovinkaan hyvältä. Maistoin myös yhden suullisen punaviiniä ja huuh miten pahaa – palasin hyvin nopeasti ja iloisena maitolinjalle. 

Ilmeisesti 10 kuukauden muutokset ruokavaliossa vaikuttavat myös makuaistiin? Olisinpa tiennyt tämän loppuraskaudessa, olisi voinut helpottaa sushikaipuuta kovastikin ;). 

Sen sijaan makeanhimo on ja pysyy ja toden totta, olen syönyt melkeinpä joka päivä suklaata (enkä tosiaankaan mitään muutamaa palasta). Loistava tilaisuus tehdä tutkielmaa päivittäisen suklaa-annoksen terveysvaikutuksista pieneen ihmiseen ;D. 

<3 Hannele

Victoria's Secret -treeniä kotisohvalle!

Arvatkaapas kuka kävi eilen lenkillä? Fitfiiu! Tai siis, korjaus: laitoin lenkkivaatteet päälle, kuulokkeet korviin, treenimusat soimaan ja matelin etana-eläkeläisvauhtia 20 minuutin hurrrrjan lenkin – ehkäpä sellaiset 1,5 kilometriä. Voin kertoa että sain hitusen verran pitkiä ja huvittuneita katseita kovaa treenaavilta, mutta who cares – fiilis on tärkein (ja tunkekoot itse vesimelonin persuuksistaan ja suunnatkoon sen jälkeen lenkille, NIIN).

Nyt osa poppoosta siellä ruudun toisella puolen saattaapi nostella kulmakarvojaan, että voisko nyt vaikka vähän odotella paranemista ennen kuin edes yrittää aloittaa treeniä, mutta mun pääkoppani kaipasi sitä niin kipeästi ja otin todella rauhallisesti. On uskomatonta miten kunnon hikitreeniä voi kaivata näin paljon ja etenkin entistä inhokkilajiani juoksua! Muutama vuosi takaperin vielä vihasin lajia, mutta muutaman kokeilukerran jälkeen se alkoikin maistua ja nyt olen ihan koukussa.

Samaan treenihimoon googlailin jo muutamia treenivideoita, joista voi aloitella sitten joskus. Hypyt sun muut on jätettävä vielä pitkään pois, mutta kevyesti tehden esimerkiksi tämä treeniguru Andrea Orbeckin Victoria's Secret -treeni voisivat olla loistohomma kotijumpaksi, vai mitäs sanotte?

Kaikki tuntuvat tällä hetkellä kuolaavan lihaksien perään, mutta itse olen aina ihaillut ballerinamaista, notkeaa ja silti kiinteää vartaloa, jossa lihakset eivät erotu kovin hyvin, mutta paketti on silti kasassa – esimerkiksi juurikin Victoria's Secret -mallien kropat ovat ehdotomasti omalla wanties-listallani (ei sillä että sellaisen joskus saisin, mutta girl can dream – right? ;D). En todellakaan sano että vain ja ainoastaan sellainen keho on kaunis jne. jne., mutta jos jonkinmoista kroppamallia tavoittelisin treenilläni, niin kyllähän Heidi Klum ja Adriana Lima ovat aikamoisia kuumiksia :D.

Kuten tanssijat, myös VS-mallit tekevät paljon treeniä kehon omaa painoa hyödyntäen, minkä lisäksi aerobista treeniä on listalla melkoinen määrä. Taatusti daamit rehkivät myös salilla, mutta kotijumppaa kaipaileville myös alla oleva hieman rauhallisempi ja DOCTOR EVILIN vetämä treeni saattaisi toimia. 

Huomaan muuten raskauden vaikuttaneen aika paljon lihaksiini – esimerkiksi takapuoli on litistynyt ennätysvauhtia! Onko muille käynyt samoin? Myös ryhti on aika kadoksissa ja aivan ensimmäiseksi olen yrittänyt opetella jälleen seisomaan suorassa.

Pepputreeni taitaa olla tehokkainta salilla kunnon painoilla, mutta kotonakin saa aikaiseksi paljon. Alla olevaan pätkään VS-fanit ovat antaneet omat suosikkiliikkeensä ja uskoisin niiden näin ensikatsomalta olevankin aika tehokkaita. 

Treenitsemppiä sinnekin sitä kaipaaville! Mä vielä jäähdyttelen kotvan verran, mutta KOHTA.... Uskomatonta miten kunnon hikoilua voi kaivata näin paljon – ennenhän mä viihdyin ihan mielelläni täällä sohvan pohjalla? :D

<3 Hannele

Vauvakuplailua

Nämä ensimmäiset puolitoista viikkoa ovat kuluneet ihan ällistyttävällä vauhdilla – etenkin kun jokainen päivä on pääosin samanlainen kuin edellinen, jos ohjelmassa ei ole vierailijoita tai neuvolareissua tmvs. 

Tänään tarkoituksena oli nauttia hellesäästä Helsingissä käveleskellen ja Korjaamon tai Mattolaiturin lounaalla, mutta meikäläistähän oli huijattu – typerää vettä tihkutti jatkuvasti! Päätin kuitenkin kammata naamani pitkästä aikaa ja vetää vähän normaalimpaa vaatetta päälle kuin sitä jatkuvaa kotoiluvaatetta, vaikka lopulta kävimme tasan ruokakaupassa – vau miten jännää ;). 

On kyllä aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa laittaa päälle niitä omia, oikeita vaatteita. Toinen juttu jota olen erityisesti odottanut raskausaikana (tietty sitä vauvaa lukuunottamatta) on selällään nukkuminen – AAH, miten ihanaa. Aluksi en edes osannut makoilla selällään, koska niin monta kuukautta oli kulunut kylkiasennossa. :D

Pienet on ilot emännällä, näköjään sitä osaa arvostaa asioita vasta, kun ne menettää ;D. Tokyo55:n sushibuffa olisi vielä kaipauslistalla, pääsenköhän sisään vauvarattaiden kanssa? Olemme tosiaan rauhoittaneet vauva-arkea melkoisesti, koska pienellä ei ole vielä kunnollista vastustuskykyä ja äitikin on ollut pitkään heikoissa kantimissa, vaikka päivä päivältä elo normalisoituukin entiselleen. 

Miehen kahden viikon isyysloma loppuu tällä viikolla ja ensi viikolla saammekin pärjäillä ison osan päivistä ihan kahdestaan... Saapas nähdä, miten käy! Unelmana on pitkät vaunulenkit ja rattaiden kanssa kaahailu keskustassa (etenkin Tove Janssonin Ateneumin näyttely ja Maleficent-leffan äiti-lapsi-näytökset kiinnostavat), mutta enpä tiedä onko meistä kumpikaan vielä moiseen valmis...

<3 Hannele

Ps. Korjaus kello 18:29: Maleficent-leffasta ei näköjään olekaan tulossa näytöstä Finnkinon Vauvakinoon, höh. Olin ymmärtänyt väärin – pahoittelen väärää informaatiota!