Äidit jotka vihaavat äitejä

Ihanainen Paula jakoi blogissaan kirjoitusaiheen muille bloggaajille ja kirjoituksen deadline oli viime sunnuntaina.

Minä kuitenkin kun olen tällainen radikaali pahis, niin ajattelin venyttää sääntöjä ja julkaista aiheeseen liittyvän kirjoituksen nyt. Mielensäpahoittaja-teema kun nimittäin osui ja upposi ajankohtaisuudellaan sen verran hyvin, ja tarkoituksenani on ollut kirjoittaa aiheesta muutenkin.

Kuva: Lindex

Äitiyden kynnyksellä olen nimittäin järkyttyneenä laittanut merkille, millainen ilmapiiri äitien kesken vallitsee – perinteinen stereotypia äitien maailmasta on kaiketi onnellinen, herkkä ja lämmin, mutta mitä iskeekään vastaan netin syövereistä ja kahvipöytien keskusteluista – vahtimista, panettelua ja toisen mollaamista. 

Oikeastaan mistä tahansa äitiyteen liittyvästä saadaan aikaiseksi tiukkaa keskustelua (tai ei edes keskustelua vaan syyttelyä), jossa on lupa lyödä vastustajaa vyön alle kovaa ja korkealta.

Kuva: Lindex

Muun muassa imettäminen, lapsen nukuttaminen, kieltäminen, ruokailu, missä kukin nukkuu, kestovaipan tai muovivaipan valitseminen, kakan väri, se minkä verran äiti pitää huolta itsestään ja ennen kaikkea jos äidillä on mitään muuta elämää muun perheen ohella ovat aiheita, joista jokaisella tuntuu olevan mielipide. Oman mielipiteen tueksi haetaan sopivaa tutkimustietoa, asiantuntijalausuntoja ja Jeesuksen hyviä neuvoja, jonka jälkeen syyllistetään ja korostetaan oman itsen paremmuutta.

Kuva: Lindex

Mihin jäivät ne iloiset, onnelliset ja elämästään nauttivat naiset? Mitä tapahtui toisen puolta pitämiselle tai tukemiselle?

Jokainen ihminen ja perhe on yksilö, joten jokaiselle toimivat eri asiat. En ikimaailmassa voisi kuvitella tällaista kyttäämistä isien kesken, ja hartaana aikomuksenani on jättäytyä kaiken tällaisen kyräilyn ulkopuolelle.

Jo näin raskausaikana olen saanut kommenttia muun muassa ruokavalioon, liikuntaan, meikkaamiseen, pukeutumiseen ja painon nousuun liittyen – se mikä mielipide on, riippuu tietysti täysin kertojan omista kokemuksista. Jos joku on joskus kuullut, että reipas liikunta on ollut vahingoksi tutuntutun vauvalle, on siitä ehdottomasti paasattava jokaiselle vastaantulevalle äidille – samoin liikkumattomuudesta syyllistetään. Meikkaaminen ja itsestään huolta pitäminen ovat suoraan saatanasta, koska kemikaalit ja ajanpuute – ei äidillä saa olla aikaa lakata kynsiään, jos on, se on varmasti lapselta pois.

Kaikissa kommenteissa vedotaan aina lapsen parhaaseen, mikä on sen verran kova argumentti, että siihen on hankala sanoa oikeastaan mitään. Ja lapsen paras voi tässä tapauksessa tarkoittaa mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.

Kuva: Lindex

Joten viestini teille rakkaat naiset: rauhoitutaan ja otetaan se terve järki päähän ja sydän takaisin paikalleen, jookos? Rentoutta ihmiset – relax.

Antaa jokaisen tehdä kuten lystää, sillä niin kauan kuin vauva ei ole syntymässä huumehelvettiin tai kuuhun, niin hyvin todennäköisesti jokaisen äidin tärkein missio on hoitaa omaa lasta mahdollisimman hyvin. Jos siinä sivussa saa kynnet lakattua, niin mikäs sen mukavampaa.

Lastensuojelutapauksia on tietysti murheellisen paljon, mutta vaikkapa liian valkoiseksi sisustettu koti tai äidin korkokengät eivät ole vielä se kaikkein pahin, mitä ihmistaimelle voi tapahtua.

Siinäpä varsinaista mielensäpahoittajaa tällä kertaa :D.

<3 Hannele

Ps. Kuvituksena ihanaakin ihanaisempi äiti Kate Hudson, joka on säilyttänyt rennon elämänasenteensa ja oman kuplivan ihanan itsensä. Upea, positiivinen mama ja tämän kevään Lindexin mainoskasvo.

Tee elämästäsi hitusen parempaa

Lenkin jälkeen suuntasin suihkuun, sytyttelin kynttilöitä ja korkkasin ihanan, tuoksuvan suihkusaippuan. Tein kasvokuorinnan ja hemmottelin jalkoja paksulla, hemmottelevalla voiteella ja kietouduin puhtaaseen pyyhkeeseen.

Niitä elämän pieniä iloja, tiedättehän.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että maailma on aivan liian lyhyt kulahtaneisiin lakanoihin, pahaan ruokaan ja rumiin vaatteisiin. Pienet jutut tekevät elosta hitusen parempaa, joten ajattelin vinkata teille, mikä on mulle erityisen tärkeää pikkujuttua, jos vaikka huomaisittekin tykkäävänne samoista jutuista.

Huomaa tää homma: monta tyynyä, muhku peitto, muhku sänky – aaaaaaaaah. <3 Kuva: The White Company

1. Unelmana sänky

Joojoo, koti on paras paikka. Mutta mikä on kodissa se paras paikka? No sänky tietenkin. Meikäläinen tekee siitä muhkumman ja petivaatteet ovat aivan avainasemassa.

Ehdottomasti vähintään neljä tyynyä parisänkyyn ja paksu, upottava peitto. Lakanat – oih, ne lakanat! Kauniita värejä, pehmeitä materiaaleja ja tyynyliinat silitettyinä, kiitos (jos naureskelette tuolle silitysvinkille, niin kokeilkaahan – jäätte koukkuun!).

Kata kauniisti, ainakin silloin tällöin. Kuva: Arabia

2. Vaihda ne rumat pyyhkeet pois, hus!

Lakanoiden lisäksi pyyhkeillä on paljonkin väliä. Ne iänikuiset kuluneet, tai vaikka ihan hyväkuntoisetkin mutta masentavan rumat pyyhkeet eivät_ole_sen_arvoisia. Paksuja ja pehmeitä pyyhkeitä saa edullisestikin (esim. nämä olen todennut enemmän kuin huipuiksi).

Niin ja niitä saa ottaa käyttöön useamman kerralla, vaikka tuleekin pyykkiä. Who cares? Valitsen kivan sen toisen k:n (käytännöllisyys) sijaan milloin tahansa.

3. Silitä ne tyynyliinat

Nyt kyllä kokeilet, senkin partaasinaureskelija siellä. Et enää koskaa palaa entiseen, trust me.

Kuva: Classy in the City

4. Nappaa peilikuvalle aikaa illalla ja/ tai aamulla

"Miksi muka pitäisi puunata itsensä joka aamu? En jaksa!". Kaikille muille on aivan se ja sama, miltä näytät, mutta uskohan huviksesi – sillä on paljonkin merkitystä sinulle. On mukavaa katsoa kesken työpäivän peiliin ja todeta, ettei näytä aivan persereiältä.

Siispä: Valikoi huomisen vaatteet jo edellisenä iltana, jos tiedät että on liian kiire. Ja jos valinta on jälleen ne farkut ja se t-paita ja neule, niin heitä kaulaan värikäs huivi tai sipaise huuliin punaa.

Niin se toinen juttu: hiukset ja meikki. Jos on kiire, niin laita vaikka bb-voidetta, hitunen ripsaria, poskipunaa ja pikapunaa huuliin. Kannattaa myös harkita ammattimeikkaajalla käymistä, jos tuntuu siltä, että hyvät neuvot ovat kalliit. Esimerkiksi Stockmanin Mac-osastolla saat meikkien hinnalla päivityksen meikkirutiineihisi.

Näteistä jutuista vaan tulee hyvä mieli. Ainakin mulle, jos nyt ei muille. 

5. Syö hyvää ruokaa, joka tekee hyvää

Simppeliä. Elämä on liian lyhyt ruoalle, joka on pahaa ja ruoalle, joka tekee sinulle pahaa. Välillä on vedettävä sokerimätöt, mutta terveellinen ruoka on todellisuudessa aivan järkyttävän hyvää ja olokin parempi kuin pizzan ja limun jälkeen.

Jos olosi on turvonnut ja pikkuisen liian muhku, haastan sinut vetämään kasvispainotteista ruokaa viikon ajaksi: aamulla vaikkapa marjoja ja kermarahkaa, välipalaksi kourallinen pähkinöitä, lounaaksi salaatti reippaalla kana-, liha- tai kalamötkäleellä (lorauta mukaan myös vähän oliiviöljyä) ja illalliseksi samanmoinen setti. Iltapalaksi vaikkapa munakas tai herkkusmoothie.

6. Osta itsellesi kukkia silloin tällöin

Tai jotain muuta, josta nautit – vaikka pikamanikyyreja tai parempia ruuvimeisseleitä. On ihan ookoo tuhlata itseensä rahaa. Itse asiassa se on aika tärkeää, ei vain ookoo.

7. Kata kauniisti

Välillä jo pelkkä kynttilä riittää, sillä pimeässä kaikki näyttää paremmalta ;)

8. Syö viikonloppuisin ihana, hidas brunssi ihan vaikka vain yksin...

...jolloin omppumehukin juodaan skumppalasista.

9. Siivoa säännöllisesti ja luovu turhasta krääsästä

Elämä sujuu paremmin puhtaassa kodissa ja ajatukset rullaavat helpommin tyhjemmässä kodissa. Vinkkejä turhan tavaran tuhoamiseen täältä. *klik*

10. Tää on se sun kohta, miten sinä teet elämästä muhkumpaa? 



<3 Hannele

Odotatko sinäkin aina vain seuraavaa lomaa?

Olen pohdiskellut tänään ihmisen katkeruutta ja etenkin meidän naisten välistä, keskinäistä katkeruutta. Miten sen voisi välttää ja mistä se johtuu?

Neljän viikon loma osoitti minulle, että olen ehdottomasti siellä missä haluankin – rakastan työtäni ja en malta odottaa, mitä kaikkea tulevat työvuodet vielä tuovat mukanaan. Kunnon breikki saattaa kuitenkin myös osoittaa, että olisi alan vaihdoksen paikka. Jos huomaa napisevansa jatkuvasti samoista asioista ja aina vain odottavansa seuraavaa lomaa, kannattaa ryhtyä pohtimaan uusia kuvioita.

Ja mistä tämä tuli mieleeni? Sanotaanko vaikka, että tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät viihdy siellä missä ovat, mutta eivät kuitenkaan uskalla tai halua muuttaa elämäänsä. Valitettavasti huomaan usein törmääväni katkeriin ihmisiin, jotka eivät ole uskaltaneet, osanneet tai halunneet tehdä itse omia päätöksiään ja nyt syyttävät siitä muita.

Usein elämänmuutoksen ei edes tarvitse olla erityisen radikaali. Kannattaa esimerkiksi avata suu työpaikalla ja sanoa ne maagiset sanat "kaipaisin vaihtelua". Uskoisin, että aika moni esimies laittaa lauseen korvansa taakse ja auttaa, jos se vain on mahdollista. Hyvistä työntekijöistä kun usein halutaan pitää kiinni.

Mielestäni kannattaisi myös pohtia, mitä olisit valmis tekemään vaikka ilmaiseksi: mistä nautit, mikä on unelmasi? Kun sinulla on jonkinmoinen suunta selvillä, voit ryhtyä kurssitautumaan työn ohella, harrastaa tai ihan vaikka vain lukea alan kirjallisuutta – sekin jo energisoi melkoisasti, eikä koskaan voi tietää mitä kaikkea se tuo tullessaan.

Toki on olemassa myös väliaikaisia töitä, joiden ei tarvitsekaan viihdyttää – riittää että saa rahaa. Kuitenkin koen, että vuosia jatkuvan työsuhteen tulisi antaa myös jotain muuta kuin säännöllistä palkkaa.

Eli sitä vaan, että pitäkäähän kamut elämänlaadustanne kiinni. Älkää sortuko viettämään eloanne siellä, missä ette halua, sillä aina – AINA – voi tehdä muutoksia ja muokata elämäänsä parempaan suuntaan. Tietysti nämä ovat juttuja, jotka jokainen tietää ja tajuaa, mutta harva muistaa potkaista itseään pyllylle.

Joten jos tunnistat itsesi tästä, niin nyt potkasen sua pyllylle *au*.

Hillitön palopuhe, mutta tätä pohdin tänään.

Pus.

<3 Hane

Ps. Ai niin ja se seuraava loma? Alanyaan kolmen viikon päästä, jea! Olisiko antaa vinkkejä? Itselläni on ihan mahdoton määrä mahdottomia ennakkoluuloja, kiitos Matkaoppaat-sarjan :D.

Fashion is Football

Miksi muoti on tyhjänpäiväisempi tai typerämpi harrastus kuin vaikkapa jalkapallon katsominen?

People who love fashion are stupid, right? Instead watching football and putting tons of money for great television is very important. 

Kun joku intoilee muodista tai pukeutumisesta kuuluu järkevän ihmisen tyrskäyttää kätöseensä paheksuvasti "eikö tuolla ole parempaa tekemistä". 

Sitten tämä järkevä ihminen ottaa ja kerää kimpsunsa ja kampsunsa, suuntaa ehkäpä stadionille katsomaan kun muutama hikinen mies juoksee pallon perässä, juhlistaa iltaa kantamalla pöytään muutaman satasen edestä tuopposia tai istuu muutaman tunnin television edessä. Järkevää tekemistä, eikö totta?

When someone is enthusiastic about a great pair of shoes they just bought, Intelligent People cough on there hand and smile condescendingly: doesn't she have anything better to do? Afterwards Intelligent People gather their things and spend tons of money to a football match or a great night out, or just spend the evening watching television. 

Huoliteltu mies on menestynyt, älykäs, varakas ja charmikas – kiitos kuvasta Elle.com ja komea Jason Sudeikis. // Well dressed man is considered to be successful and intelligent. 

Muoti ja pukeutuminen ovat harrastus siinä missä mikä tahansa muukin, mutta siitä kuuluu potea huonoa omaatuntoa, sillä itseensä panostaminen tai omasta ulkonäöstään nauttiminen on typerää (tämä siis järkevien ihmisten mielipide). Milloin tässä näin kävi?

Ihminen on oman itsensä kallisarvoisinta omaisuutta – omaan itseen panostaminen näkyy ja tuntuu ulospäin, eikä taatusti ole keneltäkään muulta pois. 

Rohkenen epäillä että kauniista kenkäparista nauttiminen koetaan tyhjänpäiväisenä, koska se on yleensä naiselle ominaisempaa kuin miehelle – sillä jokainenhan tietää, että muutaman satasen liput urheiluotteluun eivät ole tyhjänpäiväisiä lainkaan saati sitten muutaman tonnin upottaminen kunnon kotiteatterilaitteisiin. Myös monet naiset ovat liittyneet tähän paheksuvaan kastiin, sillä kauniista mekosta intoilu luonnollisesti tekee ihmisestä kaikin puolin typerän ja Suomessa on sosiaalisesti hyväksytympää myös naisten kesken olla huolehtimatta omasta ulkoisesta itsestään, koska "en jaksa ja olen niin fiksu, ettei minulla jää aikaa moiseen typeryyteen". 

Fashion is a hobby for many women, but it's probably the only hobby in the world that gives you a lower IQ – making a fuss over a nice pair of boots is considered stupid even though it lifts your spirit and makes you a bit happier (that's what hobbies normally do). It's quite often forgotten, that it's not the only thing that our fashion lovers do – we don't just waltz in front of a mirror all day thinking about pink accessories. 

I dare to think that fashion is considered stupid only cause it's mostly something we women enjoy. And being a woman is considered to be a bitt less than being a man (if you don't agree just think how many of the features considered feminine or an insult for a man, but for women it's the other way around –  it's a compliment if you can say something traditionally masculine about her). 

There's no point in spending hundred euros to a handbag that you use everyday just cause you like it, but spending the same amount to a football match or technology is completely ok. 

Pinnallinen, hemmoteltu, kikattava ja arvot hitusen vinksallaan – vaiko sittenkin elämästään nauttiva,  älykäs nuori nainen? Kuva: Weheartit.com // Stupid and vain or happy and intelligent? 

On hassua, miten yksi pieni asia vaikuttaa joidenkin ihmisten ennakkokäsityksiin enemmän kuin kansanmurha. Kauniista mekosta intoileva ihminen ei todellakaan voi olla älykäs saati että hän tekisi elämässään mitään muuta kuin kekkaloisi peilin edessä päivät pitkät. Helposti unohtuu, että kun näyttää hyvältä myös tuntee olonsa paremmaksi ja on sitä kautta aika lailla onnellisempi.

Odotan päivää, jolloin ihmisen älykkyysosamäärä laskee myös jalkapallon katsomisesta, videopelien pelaamisesta, elokuvissa juoksemisesta ja näiden kaikkien oheistuotteisiin tuhlaamisesta.

Pus.

<3 Hannele

Vogue Fashion – Muodin vuosikymmenet

Lomalukemisena on kasa kirjoja, joista yksi käsittelee muodin historiaa. Turhamaisuuden roviolle omistettu kirja on täynnä mielenkiintoista nippelitietoa, kuten vaikkapa että vielä 1900-luvun alkupuolella tavoitelluin naisen ikä oli 30 vuotta. 

Terveisiä lomalta! Olemme kuulkaas vaihtaneet aurinkoisen ja helteisen Helsingin tänne 15 asteen mökkipakkasiin – vettäkin sataa oikein kaatamalla. Mutta ei se mitään, sillä saanpahan ainakin tehdä sitä, mitä lomalla parhaiten teen eli a) syödä suklaata b) lukea tuhansia kirjoja c) maata sängyssä kuola valuen ja tehden kohtaa a ja b.

Lomalukemiseksi olen valinnut jännittävän kasan jos jonkinmoista opusta (muun muassa Käsilaukun syvin olemus by Hadley Freeman ja Ilkka Remeksen murhatappomysteeri istuvat sulassa sovussa tuossa sängyn reunalla), mutta yksi on ylitse muiden, nimittäin Vogue Fashion – muodin vuosikymmenet.

Ikäloppu kurppa yhden pikkulehden kannessa. 

Upeita kuvia esittelevä opus on täynnä mielenkiintoista triviaa tällaiselle vaatehullulle. Tiesittekö esimerkiksi että vielä vuosisata sitten naisen vartalomalli oli parhaimmillaan rinta lysyssä ja pylly pitkällä? Tai että vielä hetkonen sitten "kaikki" halusivat olla 30-vuotiaita – nykyään jo tämä numero tuntuu olevan nuorempien mielestä kauhukauraa (vaikka totisesti tämä on paras ikä sitten vauvavuosien kun sai vain syödä ja olla nätti).

Olenkin usein miettinyt miksi kummassa 20-vuotias tuntuu olevan tämän hetken "oikea" ikä? Niin monet maailman kuumimmista (ja fiksuimmista) naaraista ovat 40- ja 50-vuotiaita: Sofie Vergara, Eva Longoria, J'Lo, Kylie Minogue jne. jne. Lisäksi palkkapussi alkaa hiljalleen olla kohdallaan vaatekaapista ja rakkauselämästä puhumattakaan.

Uskon vakaasti että 50-vuotiaana ne juhlat vasta alkavatkin – tai eläkkeellä! Huikeaa. Ehkäpä seuraavaksi lomalukemiseksi hommaankin Senioribilekissan Käsikirjan ;).

During my vacation I've been reading about fashion history – did you know that only about hundred years ago everyone wanted to be 30 years old? I've been often wondering why "the age" of today is 20 even thou most of the sexiest woman (as above) are in their 40's? 

I love my age and think it's definately the best years in my life after being a baby (when the only thing you did was eating and looking pretty) – maybe the best years are still ahead? ;)

<3 Hannele

Se toinen kenkä -palsta aukeaa – kerro tarinasi blogissani!

Millaista on elää sinun kengissäsi? Mikä ärsyttää, hävettää tai ihastuttaa? Kerro tarinasi blogissani anonyymina tai nimellä – uusi vieraspalsta aukeaa!

Tytärpuoleni kysyi minulta viikonloppuna, kuka haluaisin olla, jos valita saa kenet tahansa tällä hetkellä elossa olevan ihmisen – fiktiivisen tai ihan oikean. Hänen vastauksensa oli (tietysti) Serena van der Woodsen, mutta itse mietin ja mietin, enkä kertakaikkiaan keksinyt yhtään ainoata, jonka saappaisiin uskaltaisin vaihtaa pelkän ulkokuoren perusteella.

Kenen kenkä luonnosvaiheessa? No tiedät varmasti!

Ihmisen elämästä voi olettaa niin paljon ja tietää niin vähän. Tunnen monia ihmisiä, joiden elämä näyttää todella upealta ulospäin, mutta kaunis ulkokuori peittoaa sisälleen hirmuisen määrän surua, vihaa, väärinymmärrystä ja selviytymistä.

On myös helppoa tuomita ja tietää enemmän kuin joku muu vain siksi, ettei ole kokenut samoja asioita elämässään kuin he. Tieto ja tarinat luovat ympärilleen ymmärrystä, viisautta ja ehkä kaukonäköisyyttäkin, joten siksi haluaisin heittää palloa nyt teille lukijoille:

Onko sinun elämässäsi asioita, joista haluaisit puhua? Ärsyttääkö työpaikan tytöttely, pahoitatko mielesi ulkopuolisten käytöksestä tai haluaisitko kertoa kokemuksiasi vaikeasta sisarsuhteestasi? 

Julkaisen anonyymina tai omalla nimellä kirjoitettuja tarinoita aina välillä täällä blogissa, joten jos haluat kirjoittaa mieltäsi askarruttavasta tai painavasta asiasta, laita sähköpostia osoitteeseen mrs.l.blog(atmerkki)gmail.com.

Postit ovat luonnollisesti luottamuksellisia, enkä lähetä niitä eteenpäin kenellekään. Julkaisen blogissani vain julkaistavaksi tarkoitetut tekstit. 

Toivottavasti saan postia pian!

<3 Hannele

Ps. Kuvat Manolo Blahnikin taidokkaita luonnoksia. Ja ensimmäisessä kuvassa tietysti Carrien hääkenkä – arvasin, että tietäisit!

Kuka on kaunis vol. 2

Märehdimme tänään työpaikan ruokalassa päivän spesiaalien lisäksi ihmiskehojamme.

– Eipäs minua se muutaman kilon pudotus niin rassaisi.
– No mutta eihän sulla oo mitään pudotettavaa?
– Hah, näkisit mut sovituskopissa. Ihan järkyttävä maha, huh huh...

En tiedä yhtäkään naista, joka olisi erittäin tyytyväinen siihen, mitä peilissä näkee. Siihen voi tyytyä, mutta t o d e l l a harva oikeasti pitää ulkonäöstään – saati rakastaa sitä.

Itse asiassa en tiedä yhtäkään naista, joka ei muuttaisi itsessään jotain tai joka ei hakisi ensimmäiseksi peilikuvasta niitä virheitä. Tiedän esimerkiksi mallikaunottaria, jotka eivät pidä heistä otetuista valokuvista, vaikka muu maailma vierailee Nordströmin Rolfin luona leikkauttamassa nassuaan edes vähän näköiseksi.

Tänään tajusin siihen syyn (ehkä). Itsensä kauniina pitäminen ja ulkoisen itsensä rakastaminen ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää, olkoonkin, että siitä toitotetaan joka paikassa. Siksi sitä on niin vaikea oppia, sillä sättiminen on kuin hengittäminen.

Me emme edes huomaa sitä.

Kuvittele tilanne, jossa vierustoverisi sanoisi naama pokerina "Niin – minähän olen todella kaunis nainen. Siis todella hyvännäköinen muija." Mikä olisi ensimmäinen reaktiosi? En tiedä teistä, mutta itse olisin ensin hölmistynyt ja seuraavaksi kokisin melkoisen negatiivisia tuntemuksia – huh, miten itserakas ihminen.

Aika järkyttävää.

Vaikka kuinka toivoisin, että kaikki rakastaisivat itseään ja pitäisivät itseään kauniina olentona, ajattelen ensimmäiseksi pahaa ihmisestä, joka kehtaa rakastaa omaa ulkoista itseään ihan ääneen. Ja kyllä – hävettää tunnustaa tämä, mutta valehdellakaan en oikein voi.

Itsekriittisyydestä on tullut sosiaalinen normi ja pakko, jolla osoitetaan, että omaa itseä ei nosteta korkeammalle kuin muita. Kauniiseen naiseen ei liitetä kauniita adjektiiveja, vaan kaunis nainen on usein tyhmä, leuhka ja aika ärsyttävä.

Siksi on parempi latistaa itsensä ennen kuin muut ehtivät ja osoittaa, että en nyt varmasti luule liikoja itsestäni.

Itse olen aina ollut e r i t t ä i n itsekriittinen itseäni kohtaan. Jopa julma. Syynään peilikuvaani ja näen vain ne huonot puolet, mikä on turhamaiselle esteetikolle vähintäänkin ahdistavaa. Puhun paljon hyvän itsetunnon ja oman itsen hyväksymisestä, mutta itselleni en annan piiruakaan periksi.

Taidan olla oman itseni pahin vihollinen ja vastustaja, sillä kukaan maailmassa ei kohtele minua yhtä huonosti kuin minä.

Aloitin oman itseni sättimisen jo pienenä ja muistan hetken vielä selvästi: Olin 8-vuotias ja huomasin mummolan peilin kautta, että mahani (lue= kylkiluuni) olivat huomattavan paljon suuremmat kuin kahdella serkullani. HYIKAMALAAIVANJÄRKYTTÄVÄMINÄ oli ensimmäistä kertaa päässäni, eikä se ajatus ole sieltä lähtenyt minnekään vuosien saatossa, vaikka ikää on jo 30. Se kilahtaa päähäni joka kerta, kun kävelen peilin ohi pienempänä tai suurempana.

Ulkonäön lisäksi sama koskee myös muita piirteitä aina älykkyydestä ruokavalioon ja kodin hoitoon: pitäisi ehtiä, jaksaa ja olla aina vain parempi ja parempi - ja tunnistan teissä kaikissa muissa naisissa täysin saman piirteen. Harva lähipiirini nainen vaikuttaa tyytyväiseltä omaan itseensä, koska kaikki näyttävät kokevan itsensä tyhminä, laiskoina ja vähän liian lihavina (itse asiassa en tiedä yhtäkään itsensärakastajaa, onko teitä?).

Voisi olla aika lopettaa tämä itsensä sättiminen ja ihan vain elellä ja olla. Omaa kehoaan (tai muitakaan ominaisuuksiaan) ei ole pakko kritisoida, muokata ja morkata jatkuvasti, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Ehkä sitten viisaana 31-vuotiaana? Ilmeisesti iän myötä jonkinmoista järkiintymistä tapahtuu, sillä toisaalta kohtelen itseäni lempeämmin kuin vaikkapa 20-vuotiaana.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia vai koetteko, että oman itsen rakastaminen ja hyväksyminen tulee teiltä helposti?

<3 Hannele

Ps. Ja "Kuka on kaunis vol. 1" löytyy muuten täältä. *klik*

Kuka on kaunis?

Kuuntelin tuossa Tiina Lundbergin radio-ohjelmaa Yle Puheelta otsikolla "Kuka on kaunis?".

Aihe on aina ajankohtainen, puhujat mielenkiintoisia ja kiinnostavia pointteja vilisi keskutelussa jatkuvasti. Silti en malttanut olla ajattelematta, että "voi taivas, taas tämä sama asiaohjelma – emmekö me pääse tässä keskustelussa koskaan eteenpäin?"

Nää ei ois niitä "oikeita naisia", vaan nää ois tämmösiä jalkapuolia ihme-emäntiä. Ai paitsi että kyllähän tämän näköisiä naisia (ilman photoshoppausta, tosin) kulkee pitkin kyliä jatkuvasti. Ehkä heitä siis voi olla olemassa. 

Kuten esimerkiksi: Kunpa kaikki tajuaisivat, että me kaikki olemme yhtä kauniita. Ehdottomasti jokainen on aivan omanlaisensa yksi, upea itsensä, mutta jos tarkastellaan vain ja ainoastaan ulkoista kauneutta ja tämän hetken vallitsevia kauneusihanteita, niin me kaikki emme täytä niitä samalla tapaa, vaan jokainen on erinäköinen ja erilainen.

Ja se on ihan fine.

En ole yhtä kaunis kuin Claudia Shiffer, mutta who cares? En myöskään ole yhtä älykäs kuin Michelangelo, mutta sen myöntäminen, että emme ole kaikki yhtä älykkäitä on huomattavasti korrektimpaa kuin sanoa, että tuo ei ole yhtä kaunis kuin sinä.

Hei tää ois se "tavallinen, normaali nainen", joka on siis tosi, tosi kaunis, koska se on niin luonnollinen – ai paitsi että sehän näyttää ihan samalta ku nuo ufo-oliot tuossa yläpuolella? Lisätty vain liha. 

Nyt te tietysti kiljutte, että niin mutta niitä vallitsevia kauneusihanteita pitää muuttaa! Ne ovat aivan vääränlaisia! Me haluamme tavallisia, normaaleja naisia ja miehiä.

Olen samaa mieltä siinä, että kun ihanteet menevät liian pitkälle – toisin sanoen kun malleja värvätään anoreksiaklinikalta ja lapset pukeutuvat napapaitoihin – on maailmassa jotain todella mätää. Mutta ovatko muutkaan kauneusihanteet sen terveempiä, sillä ylilyöntejä tulee taatusti aina – halusimme me sitten olla millaisia tahansa.

Ihanteita on aina ollut. Me emme ole muiden ihmisten silmissä koskaan kaikki yhtä kauniita.

Välillä hoikka ihminen on valtaväestön mielestä ruma ja lihava kaunis. Välillä pitkät ihmiset ovat vallitseva ihanne, välillä taas lyhyet. Oma mummoni esimerkiksi kokee, että laihduttaminen tekee ihmisestä ruman, sillä vielä hänen nuoruudessaan hoikka ihminen oli järkytys. Afrikassa ihmisen pitää olla pyöreä, länsimaissa tällä hetkellä on valloillaan hoikka vartaloihanne. Välillä me haluamme ruskettua, välillä vaalea iho on in. Ihminen haluaa kulkea valtavirran mukana ja pitää kauniina sitä, minkä hän on oppinut ja sisäistänyt.

Niin ulkoiset kuin sisäisetkin ihanteet ovat mielestäni vahva osa ihmisen seksuaalisuutta ja ihmisyyttä, ja siksi me emme pääse ihanteista eroon. Ilman meidän himojamme ja halujamme ne ruumiinosat ovat loppujen lopuksi vain neniä, jalkoja, rintoja ja takapuolia.

Lihaa.

En sano, että erityisesti kannattaisin tämän hetkisiä kauneusihanteita – tai ihanteita ylipäätään. Niiden olemassaoloa on kuitenkaan turha kieltää ja niiden muuttaminen on todella, todella vaikeaa.

Käsi sydämelle – voiko olla maailmaa, jossa ei ole kauneusihanteita? Tai jossa ulkonäöllä ei ole mitään väliä? Ihanne se on se tavallinen, rehevä ja "normaalikin" naisvartalo siinä missä mikä tahansa muukin.

Kun ihannoidaan "tavallista naista", niputetaan ihmisiä jälleen tiettyyn muottiin. Ja ollaan jälleen samassa pisteessä. Tiedän tälläkin hetkellä useita naisia, jotka kärsivät liiallisesta hoikkuudestaan niin terveydellisesti kuin ulkonäöllisestikin, mutta jotka eivät vain onnistu lihomaan – ja saavat kuulla siitä jatkuvasti niin lääkäreiltä kuin muiltakin ihmisiltä varsin kovaan sävyyn.

Ehkä sen sijaan, että meidän pitäisi tunnustaa kaikkien olevan yhtä kauniita, voisimme vain keskittyä parantamaan ihmisten itsetuntoa ja olemaan välittämättä siitä, että se oma itse ei ole täydellinen? Ei haittaa, vaikka et ole täydellinen, sillä ei meistä kukaan ole – ja se on ihan fine.

Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää?

<3 Hannele

Kuvat: H&M ja BBC

Ps. Selvennykseksi vielä, että mielestäni paino ja kauneus eivät liity millään tavalla toisiinsa – jos joku nyt veti herneet nokkaan. Eikä edes niihin länsimaisiin kauneusihanteisiin, mistä kuvatodisteena Jennie Runkin otokset.

Äiti

Onnellista äitienpäivää kaikille äideille (etenkin sulle, mun äiti, ku kuiteskin luet tämän <3)

Aurinkoinen päivä on sujunut jälleen pääosin ulkosalla, sillä eihän tuosta keväästä nyt vain voi saada tarpeekseen! Omaa äitiäni Pohjanmaalla on onneksi ollut onnittelemassa puolet muusta jälkikasvusta ja isä, sillä itse täältä kaukaa tyydyin kukkalähetykseen ja pieneen lahjaan.

Arvostan omaa äitiäni maailman tappiin ja takaisin, sillä hän on ihan oikeasti juuri sellainen pullantuoksuinen leijonaemo, joka pelastaa pentunsa vaikka jos mistä viidakosta ja soittaa vielä 30-vuotiaallekin makiaiselleen, että muistithan laittaa pipon päähän, siellä on pakkasta?



Ainoa oikea äitienpäiväkukka, valkovuokko, on vallannut taas meikäläisen lenkkireitit. <3

Myös mummoistani löytyy aikamoisia teräsmuoreja, jonka hoteista maailmaan selviytyi muun muassa kymmenen lasta, melko monta lehmää ja järjetön määrä lastenlapsia.

Teräsnaisten jälkeläisenä ajattelin näin äitienpäivänä kuitenkin nostaa esiin kysymystä, jota olen välillä mielessäni pallotellut kuluneen vuoden aikana: Mikä näitä nykyäitejä oikein vaivaa?

Älkää käsittäkö väärin, suurin osa nykyäideistä on enemmän kuin mahtavaa sakkia, jolla pysyy järki päässä ja kolikot kourassa. Joukosta löytyy kuitenkin äänekäs vähemmistö, jonka ainoa tehtävä tuntuu olevan muiden äitien tarkkailu ja arvostelu.

Olen siinä iässä, että äitiys on pakostakin ajatuksissa syystä tai toisesta ja suuri osa ystävistäni elää jo äitiyden maailmassa ja muutamat keskustelut ovat saaneet minut ihan ymmälleni: milloin  esimerkiksi imettämisestä, synttäreiden järjestämisestä, lapsen nimestä, ruokapurkeista ja äidin vapaa-ajasta on tullut yhtä sotaa?

Jos Thatcherin mukaan helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisia naisia, niin siellä on aivan takuuvarmasti paikka myös äideille, jotka ottavat asiakseen tehdä muiden naisten äitiydestä huonoa omaatuntoa, vääriä valintoja ja raskaampaa arkea. Äitiys tuntuu nykyaikana olevan asia, jota jokaisella on oikeus arvostella ja lähipiiristänikin löytyy toinen toistaan kummallisempia tokaisuja siitä, miten asiat pitäisi kenenkin mielestä tehdä ja hoitaa.

Äitienpäivän kunniaksi toivoisin siis, että myös äidit ymmärtäisivät pitää toistensa puolta ja suvaitsisivat toistensa erilaisia valintoja. Se "lapsen paras" kun voi olla äidistä ja perheestä riippuen millainen tahansa.

<3 Hannele

Bloggaajan eettiset säännöt

Anonyymi lukija muistutteli minua kuvien tekijänoikeuksista, koska olin lainannut ulkomaiselta saitilta kuvaa ilman lähdettä (ja sinänsä lähteen mainintakaan ei tee asiasta ookoota). Hän teki aivan oikein (ja puolustukseksi on pakko mainita, että lähteen puuttuminen johtui siitä, että en löytänyt netin syövereistä kuvan alkuperäislähdettä).

Tosin pelkkä lähteen mainitseminen ei riitä, vaan kuvan käyttöön tulisi aina olla kuvan ottaneen lupa – myös Internetissä. 

Itse olen pyrkinyt siihen, että lainailen kuvia tahoilta, joita se ei haittaa, kuten mainostajien lehdistöpankeista tai lähteen kera esimerkiksi ulkomaisesta sisustuslehdestä. Liian helposti tämä kuitenkin unohtuu, enkä suoraan sanottuna muista aina ajatella asiaa. Toiselta bloggaajalta tai yksittäiseltä valokuvaajalta en ilman lupaa lainaa kuvia, sillä se ei ole oikein – oli lähde merkittynä tahi ei. Ulkomailla tämän asian suhteen ei olla yhtä tarkkoja, mutta suomalaisia kuvalähteitä käytettäessä on edelleen käytössä Suomen tekijänoikeuslainsäädäntö. 

Mitä mieltä te olette kuvien tekijänoikeuksista netissä ja bloggaajien innosta lainailla kuvia ilman lupaa? Millaisia sääntöjä te noudatatte omien blogienne suhteen – tai noudatatteko lainkaan?

Toinen paljon puhuttava asia on tuotteiden mainostaminen blogissa. Itsekin saan jonkin verran mainostajilta ilmaiseksi tuotteita, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että automaattisesti kirjoittaisin niistä – jos kirjoitan yksittäisestä tuotteesta, on sen oltava todella hyvä, todella huono tai mielenkiintoinen uutuus (ja silloinkin mainitsen, että tuote on saatu lahjaksi). 

Mielestäni on erikoista, että tietyt tahot kuvittelevat mainostajan pienen lahjuksen olevan bloggaajalle niin arvokas, että hän on valmis vaarantamaan luottamussuuhteensa lukijaan (ja myymään omatuntonsa eteenpäin). Oletteko te hulluja?

Esimerkiksi Indiedaysilla on käytössään oma eettinen koodistonsa bloggaajille, mutta Indiedayskin on kaupallinen sivusto ja mielestäni yhteisiä pelisääntöjä tulisi luoda sellaisten tekijöiden kanssa, joilla ei ole omaa mansikkia ojassa. Lisäksi muutamat eettistä ohjeistusta kunnioittavat blogit tuntuvat muuttuneen, sillä monet pitkään seuraamistani blogeista eivät ole entisiään – bloggaajan oma ääni on kadonnut jonnekin. Lukijana en esimerkiksi koe bloggaajan olevan aina täysin rehellinen postauksissaan silloin, kun lahjukset ovat ilmaisista ripsareista muuttuneet ulkomaanmatkoihin ja laajempiin yhteistyökuvioihin ja suurin osa postauksista on mainostajien kanssa yhteistyössä tuotettuja. 

Mitä te olette mieltä bloggaajien eettisistä säännöistä ja kuinka hyvin ne mielestänne toteutuvat tällä hetkellä?

<3 Hannele

Edit 11.5. 11:18: Arvatkaapas mitä? Tuo Pinterestin linkin kautta ulkomaisesta lähteestä hakemani kuva oli todellisuudessa Mungolifen Annan kuva. Että näin. En lue säännöllisesti Annan blogia ja kuvassa pää oli leikkaantunut pois, joten en osannut arvatakaan kuvan alkuperäistä lähdettä. 

Hyvä näpäytys meikäläiselle, että tästä lähtien kannattaa todella käyttää vain ja ainoastaan kuvia, joiden lähteet ovat ehdottoman selvillä (eli juurikin niitä omia ja mainostajien pressikuvia). 

Ps. Postauksen alussa mainitsemani anonyymi kommentti tuli täysin aiheesta, mutta blogiini on viime aikona tullut enenevässä määrin ikäviä, henkilökohtaisuuksiinkin meneviä anonyymiheittoja. Kritiikkiä saa ja pitääkin antaa, mutta mielestäni sen on oltava kuitenkin asiallista ja aiheellista. Siksi olen päättänyt ottaa anonyymin kommentointimahdollisuuden hetkeksi pois, sillä toivoisin rakentavaa palautetta jollain tapaa tunnistettavilta henkilöiltä. Anonyymiteetti kun antaa mahdollisuuden olla vain ja ainoastaan tahallaan ilkeä, enkä aio sulattaa sellaista käytöstä. Onneksi lukijoistani 99,99 prosenttia on ihan helekkarin pätäkkää sakkia <3. 

Päivän lässytys, olkaa hyvät:

Jälleen aamulla työpaikan hississä katson peilikuvaani, haron pärstääni ja jupisen itsekseni "voi persjukovitulaaritätänaamaaaaaa..."

Ja sitten muistan mainospätkän, jonka katsoin eilen. Olkoonkin, että tämä on rahalla tehty ja hitusen lässy, mutta message osuu ainakin itselläni arkaan paikkaan – sinä olet itsesi pahin kriitikko ja koulukiusaaja, joten mitäpä jos puhuisit välillä itsellesi kauniisti?

Itse olen ainakin todella kriittinen omaa ulkonäköäni kohtaan ja kiinnitän ensimmäisenä huomiota niihin näppylöihin, tummiin silmänalusiin ja muihin epäkohtiin.

Siksipä sanoin itselleni tänään hississä, että "piru eukko näytät hyvältä". Ei tuntunut missään, vaan oli ihan yhtä räjähtänyt olo, mutta eipä sitä Roomaakaan rakennettu hississä.

Kaunista päivää kaunottaret.

<3 Hannele

Miten olla onnellinen?

Olin koko eilisen päivän Terhi Majasalmen järjestämässä Menestys-seminaarissa, jota en voi kuin suositella: Oman ajattelunsa sheikkaaminen tekisi pirun hyvää meille kaikille. Olen nimittäin huomannut erään ahdistavan piirteen monessa lähipiirini ihmisessä: vellotaan huonoissa ajatuksissa, muistetaan vain ne kaikki ilkeät sanat, ei voi muuttaa asioita "koska aina on tehty näin" tai koska "raha", tai koska "en jaksa" tai koska "siihen pitäisi olla aivan eri koulutus".

Aika hyvä ohjenuora elämään, kitti Edith Piaf. 

Itse olen sitä mieltä, että jos viihdyt elämässäsi niin huonosti, että jokainen päivä on vain nurinaa, marinaa ja kitinää, niin voi herrajee. Olisikohan aika tehdä muutos? Se jokin voi olla pienikin asia, kunhan se on sellainen, mikä oikeasti tuo sinulle iloa.

Anna Perho totesi viisaasti, että onni ei jumaliste asu niissä pienissä asioissa, vaan suurissa: Jos vihaat työtäsi, avioelämäsi on persiistä ja rahaa ei ole koskaan, ei siihen elämään paljoakaan vaikuta pikkulintujen viserrys tai oravan pesän laitto.

Miten erilainen tämä kuva olisi, jos kuvan nainen olisi ajatellut, että "En minä kehtaa laittaa tällaista mekkoa, kaikki muut on varmaan mustissa. Ei sinne ruukata tällaista laittaa". 

Lopeta siis hyvä ihminen jo se marina, ja keskity niihin suuriin asioihin elämässäsi ja muuta ne paremmaksi. Kitinä ei tee sinusta kuin katkeran vanhuksen ja luvassa on aika pirun monta vuotta tylsyyttä, jos et nyt muuta niitä asioita, joihin haluat muutoksen.

Niin että nyt se peräaukko ylös sieltä ja sassiin.

Aloita kuvittelemalla, että elämäsi on täydellistä. Millaista se on? Kirjoita ajatuksesi vaikka paperille: Älä kirjoita, että olen laiha ja hullun rikas, vaan ilmaise toiveesi selkeämmin: Olen 5 kiloa hoikempi ja minulla on 50 000 euroa säästötililläni. Näin teet niistä asioita, joita voit tavoitella pienten tekojen avulla.

Jos haluat olla hoikempi, tiedät kyllä mikä siihen auttaa: Ei voi syödä pullaa ja kitistä samalla, että voi että ku mää oon niin läski. Eli pyri harrastamaan liikuntaa vaikkapa kolme kertaa viikossa ja syö enemmän kasviksia, mutta pidä silti mukana ainakin yksi tavallinen, lämmin ateria.

Jos taasen haluat rikastua, kehotan sinua lukemaan Terhi Majasalmen Totuus taloudestasi -kirjan. Se muutti ainakin minun suhtautumistani rahaan ja kirjasta saa loistavia vinkkejä, miten pienituloinenkin voi muuttaa kassavirtansa positiiviseksi ja jopa – iiks – rikastua!

Valitse seurasi oikein – ankeuttajat ja energiavarkaat pois, kiitos, sillä seura tekee kaltaisekseen. 

Muista myös unelmoida ja kadehtia, sillä ne kertovat sinulle nopeasti, mitä itse haluat: Onko jollakin kiva työ ja olet niin kateellinen, että sinulla on vain tämä paskamainen toimisto? Sen ei tarvitse mennä niin. Listaa paperille millainen työ olisi unelmasi ja lähde sitä kohti pienin askelin: Voisitko esimerkiksi ottaa avoimesta yliopistosta nettikurssin, aloittaa koulutuksen tai kurssin työn ohessa tai vaikkapa harrastaa jotain, mikä vie sinua hiljalleen kohti tavoitettasi? Usein kun tiedämme mitä haluamme, on sen saaminen paljon helpompaa.

Kateus on muuten usein pelkkää mielikuvaa: Itse esimerkiksi ihailen usein täydellistä perhe-elämää ja erästä äitiä, jolla on aina aikaa askarrella perheensä kanssa kaikenmoista – hänellä on jopa askarteluhuone! Mutta kun todella ajattelen, haluaisinko tätä myös omaan elämääni, vastaus on ei – se sopii hänelle, mutta ei ole minun juttuni.

Tässäkö unelmiesi loikoilupaikka? No maalaa sinäkin terassi valkoiseksi, laita sinne tyynyjä ja nauti. Ja jos ei ole terassia, niin muuta jos sellaisen haluat.  

Eilisessä seminaarissa oli puhujana myös Anna Perho, jonka Superarkea-kirjaa olen juuri aloitellut. Kuten sanottua, olen työni puolesta kiertänyt nyt paljon erilaisia valmennustapahtumia ja Perhon kirjassa on paljon samaa kuin niissäkin, mutta myös paljon uusia ajatuksia minulle.

Esimerkiksi "Et ole kaikkea, mitä ajattelet". Olisitko vaikka lukiossa uskonut, että elämäsi on nyt tällaista kuin se on? No en minäkään. Mutta pienet tapahtumat ja sattumat ovat vieneet elämääni tähän suuntaan. Myös muiden mielipiteet minusta – niin hyvässä kuin pahassakin – ovat vaikuttaneet paljon siihen, millainen minun elämästäni on tullut.

Perho kertoo kirjassaan loistavan esimerkin muiden ihmisten mielipiteistä:

Perhon lukiossa pidettiin aikoinaan kirjaa myöhästymisistä ja eräs tyttö myöhästyi usein, mikä Perhon mukaan johtui usein hänen vaikeasta koti-tilanteestaan. Lukion rehtori toitotti tytölle joka päivä, että "aivan sama vaikka oletkin vähän myöhässä, koska eihän sinusta voi koskaan tulla mitään, kun kotiolotkin ovat mitä ovat".

Jonkin ajan kuluttua tyttö uskoi tämän aivan turhake-mielipiteen, minkä joku typerä energiavaras hänelle esitti, lopetti lukion ja siirtyi viereiseen kuppilaan kehittämään alkoholistin ammattia.

Eli tämän pitkän tekstin pääpointti kerrattakoon, jos nyt olette jo aivan pyörällä päästänne:

• Unohtakaa se, mitä muut ovat mieltä – he eivät elä teidän elämäänne, eikä heidän sanomisillaan ole mitään merkitystä.
• Älkää hengatko energiavarkaiden kanssa (ja jos itse olet sellainen, niin tee nyt hyvä ihminen elämällesi jotain)
• Lopeta valittaminen ja aloita tekeminen
• Tiedä, mistä unelmoit ja tee siitä konkretiaa
• Tavoittele unelmaasi pienin askelin
• Aloita jo tänään!

Ei mulla muuta. Hyvää (myöhästynyttä) naistenpäivää kauniit naiset!

<3 Hannele

Ps. Nämä ajatukset olen saanut siis viisailta naisilta, pääosin Terhi Majasalmelta, Anna Perholta, Anne Karilahdelta ja Maaretta Tukiaiselta.
Pps. Kaikki kuvat Classy in the City

Vanessa Paradis and Me

Olen ollut Vanessa Paradis -fani lapsesta asti. Hento ja suurisilmäinen Vane sai pienen Hanen ihastuksiin jo 80-luvulla eikä ajaton tyylikaunotar ja silti niin ihanan pippurinen nainen vanhene, vaikka aika kuluu.

Tänään hänet voi nähdä esimerkiks Hennes & Mauritzin tuoreen kampanjan pääkasvona. Love, love that lady.

Olin pienempänä kaikkien muiden epävarmuuksieni lisäksi erittäin tietoinen suurista etuhampaistani, joissa on melkoinen lovi keskellä. Mutta niin oli Vanessallakin!

Lapsuuden idolit antavat parhaimmillaan puhtia ja asennetta pienen tytön elämään, joka on hitusen outo ja liian usein koulukavereiden silmätikkuna. Vanessan ansiosta annoin sanallisesti köniin muun muassa eräälle Eetulle, joka jaksoi joka päivä muistuttaa vääristä vaatteista ja muista epämukavuuksista. It felt good.

Usein lasten suosikit ja julkisuuden henkilöt eivät välitä siitä, millaisen kuvan he itsestään antavat ulkopuolisille. Ja voiko olla parempaa palvelusta jälkikasvulle!

On hyvä kertoa perheen pienimmillekin, että elämä ei ole aina kiiltokuvaa ja maitotytön hymyllä ei anneta takaisin ja pärjätä. Kaikkia ei tarvitse miellyttää. Ilkeys ei tietenkään myöskään ole mikään valttikortti, mutta se ei olekaan synonyymi puolensa pitävälle, rohkealle ihmiselle (tämäkin opittiin kantapään kautta).

Kiitos siis Madonnalle, Vanessalle ja Naomille, jotka tekivät mitä lystäsivät ja näyttivät, että tytön ei tarvitse olla kiltti pärjätäkseen. Onpas lässyä ;).

<3 Hannele

Ps. Kuvat ja video, courtesy of H&M
Pps. Terveisiä myös neljännelle lapsuuden idolille, Remontti-Reiskalle. Oot paras ja katon sua aina koulun jälkeen! T: Hane 8-v.

Kannattaako mennä naimisiiin?

Vastaus – ehdottomasti! Aina on lämmin syli, hyvää seuraa ja komeutta tarjolla, laskut jaetaan puoliksi eikä taloustöitäkään tarvitse tehdä yksin. Tämähän tietysti edellyttää sen, että yhteiselo toimii, etkä ole sattunut valitsemaan puolisoksi ketä tahansa puolihullua urpoa.

Kuvittelin ennen naimisiinmenoa, että se ei sinänsä muuta mitään – olemmehan kuitenkin jo valmiiksi me. Nyt siitä tulee vain virallista. Todellisuus ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Nyt kun olemme aviopari, koen entistä suurempaa yhteenkuuluvuutta – olemme enemmän perhe kuin aikaisemmin, yksikkö ja voimakaksikko muuta maailmaa vastaan.

Lisäksi empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että naimisiinmenon puolesta puhuu myös miljoona muuta syytä. Paljastan niistä teille kymmenen, just cause I can ;).

On pakko shoppailla lisää, hmm... lakanoita ja sen sellaista...

1. Varpaat saa lämpimäksi hetkessä peiton alla

Erityisesti silloin, jos olet ottanut puolisoksesi uroon, jonka kehon keskimääräinen lämpötila on korkeampi kuin omasi. Hyvästi kuumavesipullot ja ylimääräiset villasukat.

2. Saat hoivaa ja huolenpitoa silloin, kun muu maailma näyttää keskisormea. Aina.

Tämä erityisen hyvä syy. Muista vastavuoroisuus.

3. Kylmää työmatkaa varten on olemassa järjettömän hyvä ase

Aseen nimi? Aviomiehen automaattilämmitteinen auto. Ai laik. Vastineeksi voit leipoa vaikkapas marjapiirakkaa, kuten tänään lupasin. Win-win-situation kaikille.

Et ole yksin vastuussa kotitöistä ja pienten koirien hoidoista.

4. Saat lahjoja

Ja tämä siis myös muulloin kuin synttäreinä tai muina merkkipäivinä. Jos koet, että näin ei tapahdu, voit vihjailla asiasta ja aiheuttaa omantunnon helistystä -> tulos: Saat lahjoja!

Tässäkin kannattaa muistaa vastavuoroisuus...

5. Elämäntaparemontteja ei tarvitse toteuttaa yksin

Tosin tämä voi kääntyä myös itseään vastaan: Jos mies ehdottaa pizzalla käyntiä, niin kuka on muka kivestä, häh?

6. Sinulla on kaksi päätä yhden sijaan

Muistitko passin? Lentoliput? Sammuttaa kahvinkeittimen tai laittaa vesihanan pois päältä? Enää ei tarvitse olla ainoa, joka on vastuussa.

Toisaalta, et ole ainoa joka kärsii mahdollisen vahingon sattuessa ja mahdolliset uhrit saattavat muistuttaa sinua mokistasi säännöllisesti. Aina mahdollista.

7. Yllättävän perinnön mahdollisuus tuplaantuu

Epäiletkö, että suvussasi saattaa elää piileviä miljonäärejä, jotka tietämättäsi jättävät sinulle miljoonaperinnön? No en minäkään. Mutta aviomiehen myötä ainakin mahdollisuus tuplaantuu.

8. On hyvä syy uusia lakanavarastot

Koska nyt sängyssäsi nukkuu kaksi ihmistä, on lakanoita oltava tuplasti. Sama koskee muun muassa pyyhkeitä, astioita jne.

9. Tulee kokattua hyvää ruokaa

Yksin kokkaaminen – ei onnistu. Mutta jos ruokailijoita on useampi, on päivittäisen lämpimän aterian laittamisessa jotain järkeä. Se on myös aika kivaa.

10. Elämä on onnekasta ja onnellista

Punainen mökki, perunamaa ja ne muut hommat. Ei turhaan mikään yleinen unelma.

<3 Hannele

Ps. Olen saanut hirrrmuisen määrän uusia lukijoita – tervetuloa kaikki, ihanaa että olette liittyneet seuraan! Muistakaahan osallistua lukija-arvontaan, jossa  voipi voittaa itsellensä tuhlausrahaa 50 eurolla.

Eroon hormoniaknesta saippualla ja muita totuuksia elämästä

Olen saanut haasteen ja tunnustuksen – kiitos ihanat Kaksitassua-blogin Jonna ja Katastrofin keskellä -blogin Katarina.

Jonna antoi minulle suloisen tunnustuksen, kiitos siitä hirmuisesti. :)

Jejeje. Säännöthän ovat seuraavat:

1. Kiitä bloggaajaa/blogia keneltä sait tunnustuksen..

2. Valitse viisi blogia joilla on alle 200 lukijaa, kerro se heille jättämällä kommenttia blogeihin.

3. Toivo että bloggarit antavat tunnustuksen eteenpäin viidelle suosikkiblogilleen.

Itse jaan tunnustuksen seuraaville blogeille:

1. Ragdoll
2. Tarjoushaukku
3. Kupla
4. Design Domi
5. Ideas, Items and Issues

Suosikkiharrastus?

Katarina taasen laittoi kysymyksiä kehiin...

Ei sitten varmaan muuta kuin hommiin!

1. Miksi päätit aloittaa bloggaamisen?

Aloitin bloggaamisen hääsuunnitelmien ohessa, koska halusin paikan, jossa voin jakaa sen kaiken ihanan humpuukin. Siitä se ajatus sitten lähti ja nykyään bloggaaminen on minulle tärkeä henkireikä.

2. Kuinka usein ostat uusia vaatteita?

Silloin, kun koen liian monena aamuna, että samperi tästä vaatekaapista ei löydä mitään. Yritän välttää impulssiostoksia, mutta toisinaan se on kovin haasteellista...

Kaikki kaunis on sydäntä lähellä. <3

3. Paras kauneudenhoito ja/tai hiustuote?

Voi apua – oma arsenaalini on hyvinkin simppeli, koska perusasiat toimivat minulla :D. Pesen hiukseni tervashampoolla ja sitä en vaihtaisi, sillä se tuo tummiin kutreihin kivaa kiiltoa.

Uusi löytöni on Doven kasvosaippua, jonka ansiosta olen saanut selätettyä monta kuukautta vaivanneen hormoniakneni. Se ei kuivata yhtä pahasti kuin muut saippuat ja tuoksuu ihanan puhtaalta. <3

4. Paras asia, joka sinulle tapahtui viime vuonna?

Menin naimisiin elämäni rakkauden kanssa, joka on vaan niin uskomattoman ihana, ahkera ja huomaavainen parhausuros. <3

Viime vuoden paras päivä. 

5. Mihin sinulla menee liikaa rahaa?

Laskuihin. Mur.

6. Millainen ruoanlaittaja olet?

Varsin kekseliäs, joka on saanut hyvät opit kotoa. Kyllä taittuu jauhelihakastikkeet, pottumuusit ja hitusen erikoisemmatkin pöperöt. Pidän myös Mitä kaapista löytyy -kokkailusta, koska tulee ihanan SÄÄSTÄVÄINEN ja luova olo :D.

Leipominen sen sijaan... Sanotaanko, että esimerkiksi suklaakakkuni räjähti parvekkeelle. Että ei siitä sen enempää.

7. Mistä ärsyynnyt?

Itsekkyydestä ja omaan napaan tuijottelusta, epäkohteliaisuudesta ja epäreiluudesta. Ilkeydestä. Niin ja siitä, jos roskapussi on laitettu ihan väärin. Monista asioista siis.

Mankka päällä aina – eloni on musikaali!

8. Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva, millainen se olisi?

No koko lähipiiri voi varmaankin yhtyä siihen, että oli juoni sitten mikä tahansa, niin kyseessä olisi MUSIKAALI. Meikähän soi ja tanssii siis koko_ajan (anteeksi lähipiiri).

Kun tapasin parhausuroon, niin ensimmäisen puolen vuoden ajan lauloin nonstoppina Lounatuuli-kappaletta (se jää muuten tosi helposti päähän soimaan). Ja mies kesti (hampaat irvessä). Jos se ei ole rakkauden rautainen osoitus, niin ei ole sitten mikään.

9. Unelmalomasi?

Piiiiitkä loma, jonka aikana ehtisin tehdä tätä kaikkea:

• Löhöillä oman mökin rauhassa ja olla perheen kanssa kerrankin kunnolla 
• Asua luksushotellissa aurinkorannalla jossain, missä saa hierontaa joka päivä
• Syödä hyvin ja hulluna (with wine, tietty)
• Patikoida ja viettää wellness-lomaa
• Ajaa roadtrip jenkkityyliin ja mielellään myös siellä Jenkeissä, kiitos.
• Asua Italiassa kauniissa, vanhassa talossa ja kirjoittaa huikeita tarinoita
• Sama Nykissä, mutta kattohuoneistossa
• Kierrellä ympäri maailmaa ja
• Olla kotona

Peace of cake tämä tämmöinen loma ;). 

10. Millainen on hyvä blogi?

No ensinnäkin blogi, joka päivittyy. 

Mutta myös:

Lukijaa lähelle tuleva, rento, aito, esteettinen, toisinaan asiapitoinen ja toisinaan täysin hömppä. Tätä söin tänään -postaukset vailla pointtia ovat hitusen tylsiä (tosin ehkä sorrun niihin itsekin toisinaan). Kauniita kuvia, mielenkiintoisia uutuuksia ja innostavaa luettavaa. Hempeilyä ja höpöttelyä tylsän arjen keskelle. 

11. Suosikkiharrastuksesi?

No bloggaus, tietty! Myös lukeminen ja huomio, huomio – silittäminen on mukavaa. Jep, olen vanha. Uuh ja juokseminen ainakin hyvän musiikin tahtiin. Ja viinin juonti, ofcourse. Ja vaatteiden tuijottelu, himottelu ja ostelu <3

Tätä kyselyä en jaa eteenpäin, vaan saatte kuulkaas KAIKKI tehdä tämän, jos vain haluatte. :)

<3 Hannele

Neiti Hajamieli

Se. Olen. Minä.

Tiesittekö?

Kautta aikain olen ollut ihan mahdottoman hajamielinen, tai "unta ja pierua" kuten eräs nimeltämainitsematon Kerttu-mummu edelleen meikäläistä nimittää. Ei muista neiti ottaa koulukirjoja mukaan, ei mennä pianotunneille ja toisinaan olen jopa unohtanut laittaa kengätkin jalkaan – huristelin kouluun pelkissä aamutossuissa.

Ala-asteen reissuvihossakin lukee Päivi-opettajan terveiset, että Hannele on kiltti ja mukava tyttö, mutta voi kun se edes joskus muistaisi jotain.

Luulisi että kun nainen kasvaa, niin järki ja muisti kasvaisi siinä mukana. Mutta eipä se kasva, ei – eräänkin kerran olen unohtanut laukun huoltoasemalle pitkällä ajoreissulla, mennyt solariumin jälkeen miesten pukuhuoneeseen ja unohtanut avaimet, lompakon, puhelimen, kameran, villatakin, vaihtokengät ja oman pääni kotiin tai jonkun toisen kotiin.

Mies on yrittänyt kouluttaa meikäläisestä Muistajaa tai ainakin edes jonkinmoista järjestyksen ja kunnon ihmistä. Hermohan siinä menee silläkin raukalla. Siksipä olen jälleen ajatellut tsempata.

Katsokaas on se aika vuodesta, kun tolkun ihmiset ostavat itselleen kalenterin. Ajattelin kokeilla samaa. Vaihtoehtoina seuraavat:

Kuva: More to Love -blogista

More to Love -tyttöjen kalenteri on tänä vuonna ihan MAHDOTTOMAN HIENO! Pidän myös sen sisällöstä, sillä se kehottaa unelmoimaan – toisaalta tällaisille haaveilijoille ei ehkä paras vaihtoehto. Pitäisi oppia pitämään pää järkevänä.

Kuvat: Finnish Design Shop

Noa Bembibren suunnitelema seinäkalenteri on kaunis ja miellyttää esteetikon silmää, mutta varsin epäkäytännöllinen, sillä tolkun ihmiset kantavat kalenteriaan mukana kaikkialle.

Kuva ja muistikirjojen tilaus.

Etsy on jokanaisen aarreaitta, mutta valitettavasti suurin osa on liian söpöjä ja liian epäkäytännöllisiä. Esimerkiksi nuo yllä olevat ovat liian pieniä, menevät heti hukkaan ja ovat kalenterin sijaan muutes päivyreitä. Eihän tässä nyt palstatilasta ole puute, vaan lähinnä kaivataan päivämääriä ja tiukkoja aikatauluja. 

Mutta tämä! Tässähän on ajatusta – pieni (eli mahtuu kaikkialle) ja pinkki (näkyy kaikkialle).

Kuva: Bookplus.fi

Nyt pitäisi enää muistaa kirjoittaa tuonne jotain muistettavaa. Ja pitää sitä mukana. Ja vielä katsoakin sinne aika ajoin *huoh*.

<3 Hannele

Ps. Ai niin – unohdin kamerani Pohjanmaalle, joten toivotaan, että keksin tavan ottaa kuvia blogiini..

Pps. Sinänsä huonomuistisuudessa on jotain hyvääkin, vaikka pääasiassa se aiheuttaa itsellenikin paljon mielipahaa ja harmia, kun kaikki on aina hukassa ja kakassa. Kun on tottunut siihen, että arki heittää joka tapauksessa härän pehvaa jossain vaiheessa päivää, on onnistunut kehittymään hitusen hyvähermoisemmaksi ja selviytymään karatekid-tekniikalla yllättävistäkin esteistä.

Esimerkiksi viime viikolla saapastelin silmälääkäriin vääränä päivänä, enkä edes raivostunut (en edes sille vastaanottovirkailijalle, joka oli ilmoittanut minulle väärän ajan), vaan olin edelleen hyvällä tuulella turhan reissun tehtyäni. Koska sitähän sattuu. Joku toinen olisi kuitenkin voinut saada raivarit, joku sellainen Tärkeiden Asioiden Muistaja, jolla lukee aina kaikki kalenterissa ISOLLA ja vielä viivat alla ;).

Vuoden raskain aika...

Huomenna alkavat härkäviikot ja tammikuusta maaliskuuhun elämäni on yleensä yhtä valon ja värien odotusta. Moni kärsii pimeydestä eniten syksyllä, mutta mielestäni silloin valoa on tarjolla niille, jotka sen osaavat nähdä – kynttilät pimeydessä, tulevan joulun odotus ja leppoisat illat kotona.

Kesällä työmatkakin näyttää tältä. 

Lopputalvi sen sijaan on silkkaa murhaa kaikille parhaushetkille (paitsi jos on ollut tarpeeksi älykäs hommatakseen tiketin Timbuktuun täältä loskalandiasta). 

Tammikuusta maaliskuuhun elämä on yhtä harmautta: Arkea, pimeyttä, loskaa, tylsyyttä, rumia talvitakkeja, nuutuneita lapasia ja ikäviä ilmoja. Koko maailma on tipattomalla tai vähintäänkin superhyperlaihiksella.  Ei voi edes pukeutua kauniisti, koska on turhaa enää ostaa uusia talvikenkiä tai -takkia (keväthän on ihan kohta täällä!), mutta sitten kuitenkaan ei voi vielä laittaa jalkoihin niitä värikkäitä ballerinoja, jotka on hankittu kaappiin odottamaan Sitä Hetkeä. 

Kärsiikö kukaan muu näistä typeristä kuukausista? Selailen täällä matkoja aurinkoon ja iloisten ihmisten keskelle ja haaveilen: hyvää ruokaa, pitkiä kävelyretkiä rannalle, kiireettömiä hetkiä ja hemmottelua. 

Kevät, tule tänä vuonna aikaisin, jooko?

Ja sitten kun olen sinut saanut, pitkästyn ja toivon, että tulispa taas kylmä. Naisen elämä voi olla toisinaan haasteellista, jos on sattunut syntymään Hanneleksi. 

<3 Hanettaja