Juhlavaatetta...

Katselin tuosta aikani kuluksi Nellyn valikoimaa (mitäänhän en tietystikään ole aikeissa ostaa, *köh*).

Iskin silmäni näihin upeisiin asuihin, jotka muuten löytyvät kategorian "juhla" alta. Mitäs tykkäätte?

Eikös oo aika mielettömiä? Kyllä en osaa päättää minkä näistä juhla-asuista valkkais esim. siskon häihin tai ylioppilasjuhliin. 

<3 Hannele

Sinä ihana sunnuntai

Ihana, rauhaisa sunnuntai. Voiko olla parempaa päivää?

 Banaanipannareita aamupalaksi, olettekos jo maistaneet? Uskomaton innovaatio Fit-lehdestä, sillä näihin terveyspannareihin tulee vain ja ainoastaan kananmunia ja banaania, mutta maku on silti lähes sama (ellei parempi) kuin niissä epäterveellisissä versioissa. Resepti löytyy täältä Ruokakriitikko-blogin puolelta.

Ja mitä olisikaan kiireetön sunnuntai ilman sunnuntaikävelyä? Nukanakin mielestä ei ainakaan yhtään mitään ja olen aivan samaa mieltä.



Mustikat in the making. Nukan mielestä ne oli jo valmiita, koska uhkasivat joutua jo parempiin suihin. Se tyyppi ei tajua, että maailmaa ei voi syödä.

Ihmiset muistelevat aina niitä elämänsä upeimpia päiviä ja kohokohtia kuten lasten syntymiä, hääpäiviä ja valmistujaisia. Tosiasiassa se onnellinen elämä ja parhaat hetket koostuvat kuutenkin juuri näistä raukeista sunnuntaipäivistä ja arjen pienistä kiemuroista. Pitäisi huolehtia siitä, että arki sujuu ja on onnellista, sillä ne pelkät huippukohdat eivät auta mitään. jos kaikki muu on täyttä kuraa.

Itselläni asiat ovat enemmän kuin hyvin, enkä haluaisi muuttaa mitään. Muutosta kuitenkin tarvitsee, sillä ilman tulevaisuudensuunnitelmia, kunninahimoa ja tahtoa mennä eteenpäin ei voi elää onnellista, tyytyväistä elämää.

"Kaikki on hyvin epävarmaa ja juuri se tekee minut onnelliseksi", sanoo Tuu-tikki Taikatalvessa. Aika viisas tyyppi, vai mitäs olette mieltä?

Rauhaisaa sunnuntaita kamut.

<3 Hannele

Ivana Helsinki Linnanmäellä

Tänään oli tarkoitus mennä aamulla katsastamaan Ivana Helsingin näytöstä Linnanmäelle, mutta asia nimeltä TYÖ häiritsi aikomuksiani (ja erityisesti harmittaa, että näytöksen jälkeen olisi saanut ottaa järetöntä hurukyytiä, dämmit).

Tilaisuus järjestettiin Ivana Helsingin ja Lintsin yhteistyön kunniaksi ja videolla näkyvä Hyrrä-kuosi on osa tämän erikoisen kumppanuuden tuotoksia. Ja voi pirulainen toisen kerran, että jouduin missaamaan tämän.

Sain kuitenkin käsiini Suhosen kuvaaman upean mainosfilmin ja ajattelin jakaa sen myös teidän kanssanne :).

- Huvipuistojen mainosfilmit kuvaavat yleensä vauhtia ja rämäpäisyyttä. halusin liittää Linnanmäen elokuvan lapsuuteni muistoihin; klassiseen ketjukaruselliin, kauneuteen ja tyttömäisyyteen, Paola Suhonen kertoo Ivana Helsingin tiedotteessa. 

Noh, noissa laitteissa oiskin tullu oksennus. Ja varmasti se sadekin ois pilannut kaiken. Varmasti. Pah. 

<3 Hannele

Josh Groban in Helsinki

Oi Josh, mikä mieletön ääni. Voin valehtelematta vannoa, että Josh Groban on tämän hetken ehdottomasti upein ja lahjakkain miesartisti - aivan kuin soitinta olisi kuunnellut <3.

Mies oli koko bändin sijaan roudannut vain osan ihmisistä mukanaan tänne maailman ääriin ja esimerkiksi kuoro oli korvattu suomalaisilla. Sinänsä hauskaa, mutta toivon ettei tämän takana ole rahapula. Tuollaisen artistin soisi kieriskelevän pätäkässä ;).

Kuvaaminen ei ollut sallittua ja onnettomalla kamerakännykälläni räpsäilin salaa muutaman otoksen. Eivät oikein onnistuneet. Siispä Youtubesta herran Kreikka-livekeikkaa, olkaapas hyvät:

Ja kuulkaas sain kuin sainkin uroon nappaamaan muutaman asukuvan nopeasti ja hirmuisen napinan saattelemana ;). Voitte vain kuvitella, ettei valokuvaus ole herran suosikkipuuhaa.

Noh, mitäs meni naimisiin. Ja vielä bloggaajan kanssa ;).

Nahkatakki: Zara

Hame: H&M

Kengät: Bianco

Laukku: Michael Kors

Mites teillä sujui ilta?

<3 Hannele

Pikatsau!

Suuntaamme pian Josh Grobanin konserttiin Hartwallille, mutta sitä ennen piti käydä esittelemässä hieeeeenoa ostosta.

Nahkatakki on vihdoin täällä, ou jes. Kyllä sitä sai penkoakin, silä kriteereitä riitti. Alunperin tarkoituksena oli valita kultaisin koristeluin varustettu yksilö, mutta mihin ne ovat kadonneet? Varmaankin samaan paikkaan kuin v-kaula-aukkoiset paidat – niitä ei vain ole, oletteko huomanneet?

Takki on ostettu Zarasta, Nukamakkara on omaa rekvisiittaa ;).

Toivottavasti saatte vielä parempia kuvia illan asusta, jos saan lahjottua eräät aviomiehet nappaamaan muutaman kuvan – onnistuiskohan?

<3 Hannele

Hääpäivälahja esittelyssä

Olen tottunut siihen, että työmatkani kestää puoli tuntia kävellen. Mutta arvatkaapas mitä? Eipä kestä enään!

Olen nimittäin unohtanut täysin esitellä hienon hääpäivälahjani täällä blogin puolella! On se hieno. Ja kiitää tuhatta ja kymppiä, eli meikkis on töissä alle kymmenessä minuutissa. <3

Jehhehee. Kunnonkohotusta ei voi estää. Ja työmatkapyöräily opettaa sitä paitsi paremmin kuin Siperia tärkeitä faktoja elämästä, kuten "älä polje suu auki" ja "Jos joku ajaa täysiä päin, väistä". 

<3 Hannele

Ps. Ruokakriitikko-blogissa morkataan jälleen yhtä kaupungin brunsseista

Mildh Showroom

Yksi parhaista puolista työssäni on kekkerien ja erilaisten kutsujen määrä, sillä meikäläinenhän juurikin tykkää hyvästä ruuasta, hyvistä ihmisistä ja jos sun minkälaisesta meiningistä.

Viime viikolla vierailin Mildhin Showroomilla, josta löysin muutamia mielenkiintoisia, uusia tuttavuuksia.

Laadukkaat vaatteet ovat sydäntäni lähellä (kuten olette varmaan blogistakin huomanneet) - meikäläinen ei todellakaan tykkää heittää rahojaan kankkulan kaivoon. Rakastuin noihin kuvassa näkyviin Cathrine Hammelin neuleisiin, sillä voihan lääh, miten pehmeitä ja lämpimiä tyyppejä. Kappalehinta pyörii noin 300 eurossa, mutta edustaja kertoi käyttäneensä omaa villatakkiaan jo seitsemän vuoden ajan, eli toisaalta laatu on aina laatua. Myös mallit olivat klassisia, eli niidenkään puolesta aika ei aja neuleiden ohi, ehkä ensi talveksi?

Toinen kiinnostava tuttavuus oli italialainen nahkalaukkuperhe Tosca Blue. Suuremmat mallit olivat ehkä hieman liian aikuisia meikäläisen makuun, mutta nuo pienemmät villikot sopisivat oikein loistavasti kaappiini? Hinta ei päätä huimaa, sillä nämä kuvassa näkyvtä yksilöt ovat 79 euroa kappale.

Jos muuten joskus saan lapsia, niin piru että se ipana hukkuu tavaraan (tai sitten eräiden on hitusen hillittävä itseään). Nimittäin enköhän ollut heti pylly pystyssä kuvaamassa muutamaa kokoluokkaa liian pieniä vetimiä, äh...

Yllä näkyvää Petit Royal -tuoteperhettä saa myös vaaleanpunaisena ja arvaattekos jo, kenelle se on suunniteltu? No Estellelle tietysti. Vaikka kuinka hienot, vaikka seuralaiseni mielestä taisi mennä jo hitusen överiksi :D.

How cute? Nyt pitäisi vielä keksiä, että kenelleköhän noita ostaisi... Nukanakki? ;D

Ja mikäs se olikaan se lurppasuun suosikkihomma koko reissulla? No kyllä varmaan arvaatte...

Kehhehhee, RUOKAA. Nuo vartaat oli aivan käsittämättömän hyviä <3. 

<3 Hannele

Raakaruoka-aika: Blogiarvonta Ruokakriitikko-blogissa!

Mitä olisikaan uuden blogin perustaminen ilman kunnon arvontaa? No ei mitään. Siispä tuumasta toimeen.

Tuoreessa Ruokakriitikko-blogissani arvotaan Raakaruoka-aika-kirja, joka lähestyy näitä terveysherkkuja sangen mielenkiintoisesta näkökulmasta: kieli edellä. Tarkoitus on siis ennen kaikkea tehdä hyvää ruokaa ja terveys on vasta toissijainen juttu.

Käykäähän osallistumassa!

<3 Hanettaja

Ai pulleat posket tai leveät leukaperät?

Poskeni ja leukani ovat leventyneet vuosien saatossa melkoisesti (arvioitsijana oma kriittinen mieli, toim. huom.), mutta luulin tämän johtuvan vanhenemisesta, sillä esimerkiksi isälläni ja veljelläni poskien muoto on muuttunut vuosien saatossa samalla tavoin.

Mutta johtuuko se? No kuulkaas kyllä ei johdu.

Kävelin muutama kuukausi takaperin hammaslääkärin vastaanotolle, jossa ystävällinen hammastäti heti ensi vilkaisulla ilmoitti, että tässä meillä on todellinen bruksaajan malliyksilö suoraan oppikirjasta, katsokaa nyt näitä leukaperiä.

Bruksaus, eli hampaiden narskuttelu, on syyllinen muun muassa mittaviin päänsärky- ja niskasärkyongelmiin sekä lisäksi kaiken pahan pirulainen, mitä poskiini tulee.

Ja nyt muutama kuukausi diagnoosin jälkeen voin ilokseni ilmoittaa, että tuoreen aviomieheni vieressä ei suinkaan enää nuku iloinen, hidastetusti tukka huojuen kulkeva seksikissa (koska sitähän mää niinku oon aina ollu)...

Uroon unelma. Ei siis minä, vaikka varmasti hirrrrrrvittävän paljon saman näköinen ;). Kuva: Victorias Secret

Vaan itse Jaws – hello!

Kuva: EON Productions

Mhää shain nimithäin nhää hammaskiskhot nhyt ja oon muutenh shiih toshi thyytyväinen. Niithä pithää pithää jokha yö. Varmasthi authaa toshi paljo näihhin mun päänshärkyihin. Jea.

<3 Hannele

Äiti

Onnellista äitienpäivää kaikille äideille (etenkin sulle, mun äiti, ku kuiteskin luet tämän <3)

Aurinkoinen päivä on sujunut jälleen pääosin ulkosalla, sillä eihän tuosta keväästä nyt vain voi saada tarpeekseen! Omaa äitiäni Pohjanmaalla on onneksi ollut onnittelemassa puolet muusta jälkikasvusta ja isä, sillä itse täältä kaukaa tyydyin kukkalähetykseen ja pieneen lahjaan.

Arvostan omaa äitiäni maailman tappiin ja takaisin, sillä hän on ihan oikeasti juuri sellainen pullantuoksuinen leijonaemo, joka pelastaa pentunsa vaikka jos mistä viidakosta ja soittaa vielä 30-vuotiaallekin makiaiselleen, että muistithan laittaa pipon päähän, siellä on pakkasta?



Ainoa oikea äitienpäiväkukka, valkovuokko, on vallannut taas meikäläisen lenkkireitit. <3

Myös mummoistani löytyy aikamoisia teräsmuoreja, jonka hoteista maailmaan selviytyi muun muassa kymmenen lasta, melko monta lehmää ja järjetön määrä lastenlapsia.

Teräsnaisten jälkeläisenä ajattelin näin äitienpäivänä kuitenkin nostaa esiin kysymystä, jota olen välillä mielessäni pallotellut kuluneen vuoden aikana: Mikä näitä nykyäitejä oikein vaivaa?

Älkää käsittäkö väärin, suurin osa nykyäideistä on enemmän kuin mahtavaa sakkia, jolla pysyy järki päässä ja kolikot kourassa. Joukosta löytyy kuitenkin äänekäs vähemmistö, jonka ainoa tehtävä tuntuu olevan muiden äitien tarkkailu ja arvostelu.

Olen siinä iässä, että äitiys on pakostakin ajatuksissa syystä tai toisesta ja suuri osa ystävistäni elää jo äitiyden maailmassa ja muutamat keskustelut ovat saaneet minut ihan ymmälleni: milloin  esimerkiksi imettämisestä, synttäreiden järjestämisestä, lapsen nimestä, ruokapurkeista ja äidin vapaa-ajasta on tullut yhtä sotaa?

Jos Thatcherin mukaan helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisia naisia, niin siellä on aivan takuuvarmasti paikka myös äideille, jotka ottavat asiakseen tehdä muiden naisten äitiydestä huonoa omaatuntoa, vääriä valintoja ja raskaampaa arkea. Äitiys tuntuu nykyaikana olevan asia, jota jokaisella on oikeus arvostella ja lähipiiristänikin löytyy toinen toistaan kummallisempia tokaisuja siitä, miten asiat pitäisi kenenkin mielestä tehdä ja hoitaa.

Äitienpäivän kunniaksi toivoisin siis, että myös äidit ymmärtäisivät pitää toistensa puolta ja suvaitsisivat toistensa erilaisia valintoja. Se "lapsen paras" kun voi olla äidistä ja perheestä riippuen millainen tahansa.

<3 Hannele

On siis kevät...

...ja en kulje Hakaniemen rantaa, vaan Korjaamon brunssille pitkin Töölön aurinkoisia katuja.

Haluaisin niin kovasti pitää Korjaamon brunssista, mutta suoraan sanottuna se oli aikamoinen pettymys: 18 euron brunssiksi valikoima oli todella huono ja esimerkiksi makeana jälkiruokana oli vain ja ainoastaan tosckakakkua, kun muualla on useita erilaisia leivoksia, keksejä ja muuta herkkua. Suolainenkaan puoli ei häikäissyt, sillä ruoka oli ikävällä tavalla mättöruokaa.

Ruokafanaatikon on vaikea sulattaa tällaista tarjoilua, mutta onneksi ihana aurinko, hyvä kahvi ja Hesari pelastivat paljon. <3

Ihana leppoisa vapaapäivä ja mahtavaa, kun kesä on jo näin kulman takana. Nyt onkin vuorossa kunnon siivousurakka, johon on vaikea motivoitua, sillä gaaddämit tämä meidän remontin keskellä oleva kämppämme ei varsinaisesti kutsu kotoilemaan... Mur... Ikkunatkin näyttävät siltä, kuin joku olisi töräyttäyt jumalattomat vääkylät pitkin ikkunalautoja. :D

Noh, could be worse. Ihanaista aurinkopäivää sinnekin!

<3 Hannele

Ps. Muistakaahan osallistua blogiarvontaan!