Raskausviikko 35 – tunteiden myllerrystä!

Raskausviikko 35 on ollut tähän mennessä suoraan sanottuna melko raskas ja kuitenkin täynnä pieniä onnenhetkiä. 

Lonkkakipu vaivaa edelleen ja kotiin sidottuna en ole omimmillani. Eilen olin koko päivän itkuinen ja väsynyt, kun kivut vaivasivat välillä niin kovaa, että en voinut liikkua yhtään mihinkään suuntaan ja istua kökötin samassa asennossa tunnin verran – makaaminenkin sattui liikaa. 

Toisaalta sitten tänään taasen tunsin vauvan hengitysharjoitukset ihon läpi ja tirautin pienet onnenkyyneleet – ilmeisesti rakkautta on olemassa jopa ilman ensisilmäystä, uskomatonta tuntea pienen ihmeen liikkeet ja hengitys omalla kädellä. 

VÄHÄN RASITTAVAA TÄLLAINEN JATKUVA MÄRISEMINEN, oli se sitten ilosta tai surusta :D. 

Ollaan me päästy ulkoilemaankin männäviikolla, jee. 

Vauva painaa edelleen hieman yli kaksi kiloa, 2 300 grammaa Vau.fin mukaan. Koko pituus on jo 41 senttimetriä ja kokoa on tosiaan jo sen verran, että äitikin tuntee (ja näkee) liikkeet helposti. Pienet sammakonkoivet rummuttavat jatkuvasti oikeaa kylkeä ja pepun tuntee käsin kosketellen. En ennen raskautta tiennyt, että lapsen tuntee jo ennen syntymää tunnustelemalla ja siksikään en jaksa kyllästyä noiden liikkeiden seurailuun (niin kuin muka muuten kyllästyisin ;D). 

Vauvatarvikkeiden hamstraus on vihdoin aloitettu tosissaan nyt, kun muutto on ohi ja koti suht kunnossa. Tänään saimme ystäväpariskunnalta ison kasan heidän pienen poikansa vanhoja ja kauniita vaatteita, muutamista nappailin vähän kuvaa instan puolellekin. Erityisen ihastunut olen tuohon raitaneuleeseen, niin nätti!

Lisäksi vauvasänky on saapunut, hoitolaukku tilattu ja rattaat + turvakaukalon haemme alkuviikosta. Lisää vauvavaatteita kuin muitakin pikkutavaroita on osteltavana (mm. Ainu-pupu, jonka haluan ostaa pikkumiehelle jo ennen syntymää) ja sairaalalaukkukin olisi mukava pakata valmiiksi, jos lähtö tuleekin yllättävän nopeasti. 

Nukanukkekin sai uuden pedin tällä viikolla. Harmi että se tajus sen olevan kissoille, mistä aiheutui selkeä alemmuuskompleksi...

Eilen illalla saunassa pohdiskelin tätä väsynyttä ja suruisaa mieltäni oikein toden teolla ja hoksasin, mistä se johtuu – kaipaan kehittävää tekemistä myös vauvalomalla, etenkin pelkkä sohvalla oleilu saa minut hulluksi (tästä jatkuvasta kipuilusta puhumattakaan). Olen projekti-ihminen, eikä asia muutu näköjään vauvalomallakaan – haluan innostua, kiinnostua ja käyttää aikaani hyödyksi. Pelkkä pötköttely on aluksi ihanaa, mutta jonkin ajan kuluttua haluan tehdäkin jotain

Oma talous, ravitsemustieteet ja liikunta ovat kaikki aihepiireinä lähellä sydäntäni ja mikäs voisikaan olla parempi hetki paneutua johonkin näistä aihepiireistä paremmin?

Tarkastin jo Avoimen yliopiston tarjonnan, mutta kaikki kurssit vaatisivat läsnäoloa kesäkuussa, mikä ei tällä hetkellä oikein onnistu. Syksyllä katson tilannetta uudestaan, mutta näin alkuun otan mielelläni kiinnostavia kirja- ja muita opiskeluvinkkejä vastaan.

Parempaa ja inspiroivaa iltaa sinnekin! :)

<3 Hannele