Vauva-lehden raskaustesti

Vanha koulukaverini kehotti minua osallistumaan Vauva-lehden Raskaustesti-juttusarjaan (terveisiä Milkalle!). Siinä odottaja kerrallaan kertoo vakiokysymysten avulla omasta raskaudestaan. Kysymykset pysyvät samoina, kasvot vaihtuvat. Tykkään kovasti tästä juttuformaatista, mutta Vauva-lehden sijaan ajattelin avautua täällä blogin puolella samoista aiheista.

Edit kello 13:50 – Haastan myös kaikki muut raskaana olevat bloggaajat vastailemaan samoihin kysymyksiin omassa blogissaan!

Alkuun vähän faktatietoa: Raskaustestiä tehdessä olen viikolla 36+4, laskettu aika on siis 21.5. Painoni on noussut noin 7–9 kiloa, nukun vuorokaudessa noin 9 tuntia ja välillä torkun päiväunia. Arvelen että lapsemme syntyy hieman ennen laskettua aikaa ja kutsumme lasta monilla eri nimillä – pitäähän sitä kokeilla, mikä niistä sopii suuhun parhaiten!

Kuva ja toteutus: DMK Photography

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään
Kerroin raskaudestani aika pian runsaan pahoinvoinnin ja väsymyksen vuoksi esimiehelleni. Muutamalle työkaverille oli myös pakko sanoa ennen sitä maagista 12 viikon rajaa – en vain voinut olla hiljaa! :D

Olen nähnyt erikoisia unia

Noh, esimerkiksi muutama yö takaperin heiluttelin langan päässä kamelia alikulkusillan yli. Don't ask. Tämähän nyt ei millään muotoa liity raskauteen ja uneni ovat muutenkin aika sekavia, että... :D Vauvasta sen sijaan olen nähnyt muutamia unia ja synnytyksestäkin olen uneksinut. Yleensä näiden unien jälkeen on tosi hyvä mieli ja fiilis – pidän sitä erinomaisena merkkinä.

Tiedämme lapsen sukupuolen

No tiedetään! Miten sitä ei malta muka olla kysymättä? :D Jokainen tietysti tyylillään, mutta olen niin superutelias että kaikki mahdollinen tieto tulokkaasta kiinnostaa kovasti. Tulevasta vauvasta tulee myös sukupuolen myötä jotenkin konkreettisempi, ehkä mielikuvat vauvasta ovat selkeämmät ja nimipohdinnat nyt ainakin helpottuvat.

Ja jos jollekin on vielä epäselvää, niin meille on lupailtu pienen pientä kossimiestä.

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista

En ole –  se ei oikein sovi luonteeseeni. Toisaalta kaikki onkin aika hyvin: talous on kunnossa, mieheni on maailman ihanin ja hoitaa varmasti vauvaa enemmän kuin tarpeeksi, minkä lisäksi hän pystyy työnsä puolesta olemaan paljon kotona ja meillä on kaikki valmiina vauvan tuloon (ai paitsi hoitopöytä puuttuu!). Tottahan toki välillä mieleen hiipii peikko jos toinenkin, mutta se on kai aika selviö näin raskauden loppuvaiheessa ja osa henkistä prosessia – ei ole ihan pikkujuttu olla jonkun äiti.

Ainoa mitä murehdin ja pelkään on tuleva synnytys ja erityisesti vauvan vointi – onhan sillä kaikki hyvin, meneehän kaikki kuten pitää? Toisaalta elämä menee miten menee – on vain annettava ajan kulua ja kohdattava, mitä eteen tulee.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi

Ai tämän mahan kanssa vai? Olen tuntenut itseni tasan tarkkaan vitsipommiksi! :D Voisin peilata itseäni jatkuvasti ja kaikkialta, mahani on aivan mahtava ja olen saanut siitä monet naurut! En tosin tunne itseäni esimerkiksi sen epäviehättävämmäksi kuin yleensäkään, vaikka moni raskaanaoleva kertoo lisäkilojen ja muun ahdistavan. Ehkä syynä on se, että olen selvinnyt ilman sen suurempia turvotuksia ja kehoni on suht samanlainen kuin ennen raskautta – vain tuo kupu on valtava :D.

Hyvä äiti on kotona pitkään

Hyvä äiti kuuntelee sydäntään ja tekee kuten hän kokee viisaimmaksi oman perheensä suhteen. Ymmärrän niin heti äitiysloman jälkeeen töihin palaavia äitejä kuin viisi vuotta kotona pysyviä äitejä – yksilöllisiä raktaisuja kaikki tyynni, enkä jaksa toisten syyllistämistä tippaakaan.

Tiedän miten haluan synnyttää

Haluaisin synnyttää alakautta ja haluan kivunlievitystä, mahdollisesti epiduraalin. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää miten homma menee, joten olen ajatellut elää tilanteen mukaan... Pohdintaani synnytyksestä enemmän täällä. 

Olisiko teillä muuten jotain kysyttävää?

<3 Hannele

Ps. Asioita joita kaipaan ajalta ennen raskautta: sushi, sushi, sushi, viinien nauttiminen, korkokengät, a-linjaiset hameet ja muutkin tuolla kaapin perällä lymyävät rakkaudet, selällään ja vatsallaan nukkuminen, normaali hengittäminen, jalkahoidon tekeminen itse, juokseminen, omien rajojen revittely hikiliikunnan muodossa, piruettien tekeminen, matkustelu, vaateliikkeiden valikoimiin mahtuminen, suht kivuton elämä ja se, ettei kukaan sano ONPA SULLA ISO MAHA.