sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Oulu

Jaa että missä oltiin? No Oulussa tietysti! Maailman paras pikkusiskoni on muuttanut sinne asumaan, joten pitihän sitä mennä kahtomaan rakkaita. Ensi kerralla tosin valitsen ehdottomasti lentokoneen, sillä järkyttävä kahdeksan tunnin junamatka lastenvaunussa on jokseenkin kerrassaan herkullista matkantekoa.

Minulla on kolme sisarusta, jotka ovat kaikki minulle erittäin läheisiä ja rakkaita. Jostain hemmetin typerästä syystä olemme kuitenkin päätyneet kaikki asumaan aivan eri paikkohin ja vanhin siskoni asuu jopa eri maassa. Ikävä on kova ja näin vanhemmiten ymmärrän, miten tärkeää on asua lähellä niitä kaikkein rakkaimpia ihmisiä ja miten paljosta jää paitsi, kun näkee niin harvoin. Toivoisin esimerkiksi näkeväni siskoni jälkikasvua useammin, pienet kun pyrähtävät aina niin hurjaa vauhtia ja ennen kuin huomaakaan, ne ovat isoja. Voi kun sitä olisi muistanut ajatella myös tällaisia asioita niitä elämän polkuja valitessaan.

Viikonloppu olikin omistettu vain ja ainoastaan siskojen jutuille, joten oleilimme oikeastaan vain ja ainoastaan sohvalla, saunan lauteilla ja lenkillä suut käyden ja elämää puiden.

Kynttilöitä ja punaviiniä.

Köllimistä ja toisten vahtaamista kunnolla pitkästä aikaa.


Villasukkia ja makoilua.

 Pitkästä aikaa kunnon rieskaa. On se niin kumma, kun sitä ei täältä etelästä saa...




Miten on voinut unohtua, miten paras sarja Älli olikaan? Mahottoman hyvä ja juurikin lojumisen arvoinen. 

Ihana sisko ja sen ihana Eddie, näin kavereitten kesken ihan vaan Eemeli.

Kaiken sen sohvailun ohella piti kuitenkin käydä hiukkasen katsastamassa Oulun myymälätarjontaa, ei tässä nyt sentään kivestä olla.


Takki: Zara
Paita: Mango
Farkut: Vila
Turkishuivi: H&M
Saappaat: H&M
Laukku: Michael Kors
Ilme: Priceless

Lapsena sisarukset eivät aina olleet niitä kaikkein rakkaimpia (tai ehkäpä rakkaita vihamiehiä, oikeammin). Nyt niitä sinut läpikotaisin ja perinpohjin tuntevia ihmisiä arvostaa enemmän kuin mitään. Vaikka esimerkiki teinivuosina olisin voinut lähettää muun meidän perheen jälkikasvun niin kauas kuin keppana lentää, niin nyt olen erittäin kiitollinen vanhemmilleni, että he ovat tällaisen suurperheen aikanaan keittäneet kasaan. Ja vieläpä jaksaneet kasvattaa meistä kaikista kunnon ihimisiä ja pitäneet huolen koko perheestä, vaikka varmasti meteliä ja melskettä on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi.

Mitenkäs teillä on sujunut viikonloppu? Ootteko olleet armaitten seurassa myös?

7 kommenttia:

  1. Kaksi siskoa minulla, toinen vihdoin Keski-Suomessa, toinen vielä Kemissä. Onneksi on täällä vihdoin joku, joka on perhe. Miehen lisäksi. Ja rieska-asiaa: ei saa Keski-Suomesta samaa perunarieskaa, jota Lapin Merikaupungista saa. Kauhea murhe se aina on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saa rieskaa ei, vaikka taitais olla kovat markkinat. Ehkä ryhdy maahantuojaksi ;). Ja perheen voiman kyllä tajuaa vasta, kun sitä ei ole (tai siis on, mutta kaukana).

      Poista
  2. Juurikin siskon kanssa vietettiin mahti viikonloppu Helsingissä häähumussa I Love Me -messuilla :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kylläpäs mua harmitti näääääin paljon ku missasin sut! Lehti tuli muuten eilen ja ihana juttu, kiitos kovasti :). Ihan mahtista. Bongasin sieltä myös muita tuttuja, kuten Eijan ja Sannan ja Monan, tietty.

      Kyllä te vaan teette hyvää lehteä.

      Poista
    2. KIITOS! Olisin kans tahtonut sut kovasti nähdä, mutta another time varmaankin! Ainakin sulla oli superhyvä syy olla tulematta messuille ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!