Neljän viikon loma osoitti minulle, että olen ehdottomasti siellä missä haluankin – rakastan työtäni ja en malta odottaa, mitä kaikkea tulevat työvuodet vielä tuovat mukanaan. Kunnon breikki saattaa kuitenkin myös osoittaa, että olisi alan vaihdoksen paikka. Jos huomaa napisevansa jatkuvasti samoista asioista ja aina vain odottavansa seuraavaa lomaa, kannattaa ryhtyä pohtimaan uusia kuvioita.
Ja mistä tämä tuli mieleeni? Sanotaanko vaikka, että tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät viihdy siellä missä ovat, mutta eivät kuitenkaan uskalla tai halua muuttaa elämäänsä. Valitettavasti huomaan usein törmääväni katkeriin ihmisiin, jotka eivät ole uskaltaneet, osanneet tai halunneet tehdä itse omia päätöksiään ja nyt syyttävät siitä muita.
Mielestäni kannattaisi myös pohtia, mitä olisit valmis tekemään vaikka ilmaiseksi: mistä nautit, mikä on unelmasi? Kun sinulla on jonkinmoinen suunta selvillä, voit ryhtyä kurssitautumaan työn ohella, harrastaa tai ihan vaikka vain lukea alan kirjallisuutta – sekin jo energisoi melkoisasti, eikä koskaan voi tietää mitä kaikkea se tuo tullessaan.
Toki on olemassa myös väliaikaisia töitä, joiden ei tarvitsekaan viihdyttää – riittää että saa rahaa. Kuitenkin koen, että vuosia jatkuvan työsuhteen tulisi antaa myös jotain muuta kuin säännöllistä palkkaa.
Eli sitä vaan, että pitäkäähän kamut elämänlaadustanne kiinni. Älkää sortuko viettämään eloanne siellä, missä ette halua, sillä aina – AINA – voi tehdä muutoksia ja muokata elämäänsä parempaan suuntaan. Tietysti nämä ovat juttuja, jotka jokainen tietää ja tajuaa, mutta harva muistaa potkaista itseään pyllylle.
Joten jos tunnistat itsesi tästä, niin nyt potkasen sua pyllylle *au*.
Hillitön palopuhe, mutta tätä pohdin tänään.
Pus.
<3 Hane
Ps. Ai niin ja se seuraava loma? Alanyaan kolmen viikon päästä, jea! Olisiko antaa vinkkejä? Itselläni on ihan mahdoton määrä mahdottomia ennakkoluuloja, kiitos Matkaoppaat-sarjan :D.
Mielestäni ei ole vielä saapikas keli!
VastaaPoistaONPAS :D.
PoistaIhihihi iik, nyt äkkiä saapikkaat kaappiin! :D
PoistaRepesin jälleen edellisen kommenttiin :)
VastaaPoistaKiitos potkusta :D Tosin, se ei taida riittää. Potkua olisi, mutta en vain tiedä miten asiat teen, ja toisaalta, miten rahoitan mahdolliset opiskelut. Mistähän näihin löytyisi apua...
VastaaPoistaNo mutta jo se, että pohdiskelet noita juttuja, vie asioita eteenpäin :). Kyllä sitä aina keinot keksii, kun jotain tahtoo oikein kovasti.. Voisitko karsia jotain menoja, tehdä osa-aikatöitä tai opiskella omin päin?
PoistaSaapikaskeli on sitte ku siltä tuntuu <3
VastaaPoistaTäysin samaa mieltä :D.
PoistaMä ainakin tykkäsin työstäni vielä sanotaanko vuosi sitten. Sain opiskella työnohjella kiitos silloisen esimieheni, mutta eipä ole sama fiilis enää. Pelkkään opiskeluun ei ole varaa ja vakkaripaikkoja tällä alalla huonosti, eikä viitsisi vakituista paikkaa keikkahommiinkaan vaihtaa. Niin. Se raha. No mä sentäs yritän räpiköidä tästä pois. Puhua töissä pomolle, mikään tosin ei ole muuttunut. Hakenut muita töitä, niistä ei vielä tiedä ;) Mutta koska oikeasti kaikkeni teen niin koen oikeudekseni rutista nykyisestä :DDD
VastaaPoistaTuo räpiköintikin on jo askel parempaan. Tarkoituksena oli potkia niitä, jotka eivät edes yritä muuttaa tilannettaan, vaikka tietävät homman pissaavan ja pahasti. Muutoshan lähtee aina vähän rykien liikkeelle, kyllä se siitä :).
PoistaAu ;) Vähän sama meininki kuin tuossa yllä, kun jotain yrittää korjata niin saakin vähän kitistä :D Kirjoitan tästä jutun myös omaan blogiin, pisti sen verran miettimään. Kiitos inspiksestä!
VastaaPoistaOi huikeaa että sait inspistä mun lätinöistä! Olen imarreltu :). Ja sama kommentti sullekin kuin tuossa yllä, eli rykäisy ja silleen.
PoistaKYLLÄ! Terkuin hän, joka irtisanoi itsensä ja lähtee toteuttamaan unelmaansa maailmanympärimatkasta :)
VastaaPoistaVAU! Huikeaa! Mistä sun matkaa voi seurata? Onneksi olkoon hurjasta repäisystä :).
Poista