Takaisin Helsingissä, mutta pieni palanen sydäntä Pohjanmaalla. Mummulasta ajelimme ensin mökille, ajattomaan rauhan tyyssijaan. Tällä kertaa mukana oli tosin kaksi vauvaa ja yksi 3-vuotias, joten sanotaanko että ihan niin hiljaista ei ollut kuin yleensä... ;D
Mökillä omistan päivät yleensä rennolle menolle, hyville kirjoille, hikilenkeille ja kuumille löylyille. Tällä kertaa elo sujui kuitenkin pääosin sohvalla köllötellen, sillä mun palautumiseni on ottanut aimo harppauksen taaksepäin – miksi kukaan ei kertonut näistä ongelmista etukäteen? Reissu vanhempien luo saattoi olla hieman liikaa, minkä vuoksi olen ollut väsynyt ja kipeämpi toipilas kuin viikko sitten.
Blääh.
Meidän mökillä on muuten maailman parhaat löylyt – lauteilta voi katsella suoraan järvelle ja etenkin stressaavan työputken jälkeen se on ehkä suosikkipaikkani koko maailmassa.
Olen kotoisin pienestä maalaiskaupungista ja sielussa elää kyllä ikuisesti pieni palanen keskellä peltoa kasvanutta pikku-Hannelea. Nyt äitinä haluaisin omankin poikani leikkivän katujen sijaan kuusenoksien keskellä ja pelloissa pomppien – sen parempaa ja monipuolisempaa huvipuistoa ei maailmasta löydy.
Mites sillä puolen ruutua elo sujuu? Sain muuten mökillä myös ihka ensimmäisen oikean hymyn Tukkapojalta, aikamoista <3.
<3 Hannele
Voimia toipumiseen! Kuulostaa inhottavalta... :( Isojen heinäpaalien päälle kiipeilyt ja juoksentelu pellolla ja metsissä se vaan jotain on. Aika monen mökin löylyt ovat niin hyvät!
VastaaPoistaKiitos! Tänään on onneksi jo parempi olo :). Ja totta tuo löylyjuttu – veikkaan leppoisaa tunnelmaa ja eritoten puukiuasta syylliseksi parempiin löylyihin :).
PoistaSä kirjoitat aivan ihanasti!! Niin kivaa luettavaa:) t. 17 v typy
VastaaPoistaOi kiitos! Ihanaa saada hyvää palautetta :).
PoistaIhania kuvia! ja jälkioireet kuulostaa NIIN tutulta. Se on totta että niistä vähemmän puhutaan, mulle tuli ainakin myös yllärinä. Mulla kesti n.2kk toipua synnytyksestä. Poikani syntyi imukupilla ja mulle tehtiin episiotomia, tikkejä tuli monta. Haaveilin juoksuharrastuksen aloittamisesta, mutta sen verran tuli pelotteluita "ikuisista pissavaivoista" ym. vatsalihasten repeämisistä että odotin suosiolla reilu 4,5kk. Ja urheilua, nimenomaan hyppivää liikuntaa kannattaa odottaa, vaikka kuinka tekisi mieli liikkua. Onneksi on kuitenki tuo vauvatyyppi, joka kummasti unohduttaa kaiken sen kivun! :) Teillä on ihana suloinen tukkatyyppi! <3 t.Maria S.
VastaaPoistaJoo mullakin juoksulenkit kovasti unelmana, mutta ei taida vielä aikoihin uskaltaa. Samaten salille ois ihana mennä vähän peppua nostamaan ja löllöjä sulattelemaan – lihakset häipyy aika tehokkaasti raskauden aikana :D. Pakko kuitenkin ottaa nyt rauhallisesti, en halua liian aikaisin aloitetun rehkimisen kostautuvan hirveillä jälkivaivoilla.
PoistaJa Tukkatyyppi kiittää kehuista, se on kyllä niin <3. Ehdottomasti kaiken vaivan arvoista :).