sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kun minusta tuli äiti

Cuponationin kanssa yhteistyössä toivomme bloggaajilta muistoja omalta raskausajalta ja matkalta äitiyteen – siksipä ajattelin kirjoitella myös oman tarinani ennen raskautta ja miksi edes lähdin koko touhuun mukaan, sillä ajatuksestahan se koko homma lähtee, eikös?

Jos haluatte muistella omaa matkaanne äidiksi ja haluatte osallistua Cuponationin Zalando-lahjakorttien arvontaan, klikatkaa tänne



Olen ollut jo nuoresta asti todella lapsirakas ja halunnut aina omia lapsia, mutta jossain vaiheessa aikuisikää siihen tuli muutos – tiesin haluavani omia pieniä sitten joskus, mutta tämä "joskus" oli ehdottomasti todella, todella kaukana. Vapaus tehdä ja mennä oli tärkeä asia, enkä kokenut olevani vielä valmis pienen lapsen sitovuuteen ja sen mukanaan tuomaan vastuuseen. 


Äiti taitaa olla vähän väsynyt? Voi noita silmäpusseja :D.
Häiden jälkeen aika oli kypsä, mutta silloinkaan halu jälkikasvuun ei ollut vielä tulenpalava – perinteisellä ja huolettomalla "tulkoon jos on tullakseen" -ajatuksella mentiin pitkään. Kuitenkin negatiivinen raskaustesti toisensa jälkeen on aika tehokas huolettomuuden viejä – miksi tämä ei onnistu?!



Kun Tulee jos on tullakseen -vaihe näyttää pahasti siltä ettei tulekaan, alkaa pienoinen paniikki. 

Sairastan pco:ta, eli minulla on monirakkulaiset munasarjat, mikä vaikeuttaa raskautumista melkoisesti ja pelkäsin odottelun koituneen kohtaloksi.

Negatiivinen raskaustesti toisensa jälkeen syö naista ja lopulta raskaus ja sen yrittäminen valtasivat pään totaalisesti – muiden raskaudet ja onnenuutiset tuntuivat ikävänä tunteena kurkussa, vaikka olinkin toki iloinen toisten puolesta. Inhoan kateutta, mutta siinä elämänvaiheessa toisten onni oli ikävä muistutus siitä, mitä itseltä uupui. 

Ja me emme loppujen lopuksi edes yrittäneet kovin pitkään. En voi kuin kuvitella miltä tuntuu, jos vuosikausienkaan yrittäminen ei tuota tulosta. 



Raskauduin lopulta neljännestä clomifen-kierrosta ja juuri silloin, kun sitä vähiten odotin – olin jo niin tottunut negatiivisiin testituloksiin, että ohitin olankohautuksella pienet merkit alkaneesta raskaudesta, "tuskin se on sitä tälläkään kertaa". 

Paitsi että sillä kertaa se olikin sitä ja nyt minustakin on tullut äiti – matka on ohi tai oikeastaan vasta alkamassa, iso kiitos siitä sinne jonnekin.

<3 Hannele

Ps. Kuvat raskausviikolta 27 ja ne ovat taitavan Dominikan (DMK Photography) käsialaa. Voi miten pieni olin vielä tuolloin, vaikka kuvittelin olevani valtava – if I'd only known. ;D

6 kommenttia:

  1. Olipas samantyylinen tarina kuin minullakin. Itsellänikin oli clomit käytössä mutta tärppi tuli kuitenkin clomittomasta kierrosta enkä itsekään ajatellut olevani raskaana, vaikka kaikki merkit oli ihan selvät.
    Lapsen saaminen ja raskautuminen tuntuu ihmeeltä, kun on muutaman kerran joutunut pettymään. Puhumattakaan vuosien yrityksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hassua miten siinä vaiheessa kun lakkaa yrittämästä (tai ei jaksa enää oikein uskoa raskautumiseen) tuleekin ylläritärppi? Ehkä keho jotenkin rentoutuu, kun sitä itsensäkyttäämistä ei jaksa niin harrastaa – mene ja tiedä. Onneksi meidän kävi kummankin hyvin :). <3

      Poista
  2. Minusta on hienoa, että kerrot tuosta ettei raskaaksi tuleminen aina käykään niin helposti kuin etukäteen luulisi. Meillä meni esikoisen raskauden alkuun vuosi (johon mahtui yksi keskenmeno alkuraskaudessa) ja toisen odotuksen alkuun 1,5 vuotta. Ihan luomusti alkaneita raskauksia kuitenkin molemmat.Ymmärrän siis tosi hyvin nuo pettymyksen ja kateudenkin tunteet toisten raskauksista, jos / kun itse on kokenut, että eikö meille tulekaan sitä vauvaa... Mutta noiden kokemuksten jälkeen osaan ainakin arvostaa sitten näitä "lottovoittoja". :) Mä oon kans aina halunnut olla äiti ja saada joskus lapsen tai lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten vaikea tie <3. Itselleni ei onneksi keskenmenoja tullut, vaikka nekin ovat aika yleisiä pco-potilailla. Onneksi sinullakin kuitenkin lopulta onnellinen tarina ja on kyllä totta että vaikka vauvaa olisi taatusti rakastanut ilman pidempää yrittämistäkin, niin jotenkin sitä on pohtinut paljon tuota yrittämisen aikaa nyt kun nyytti on sylissä. Lottovoitolta tuntuu kyllä koko olento.

      Kaunista juhannusta sinne!

      Poista
  3. Anonyymi7/04/2014

    Ompas vain samanoloinen tarina kuin meillä! Onnistumistarinoita on mukava lukea, kiitos sinulle siitä. :-) Minulla myös PCO(S) joka todettiin reilun vuoden yrittämisen jälkeen. Nyt odottelen että saan ottaa clomit käyttöön, toivottavasti lopputulos on yhtä hyvä kuin sinulla. :-)
    subbis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta huomasin kommenttisi! Toivottavasti teilläkin tosiaan tärppää. TIEDÄN että on ihan turhaa sanoa että kannattaa ajatella muita asioita, se on ihan hemmetin vaikeaa, mutta jos vain pystyt rentoutumaan ja keskittymään johonkin muuhun, niin kannattaa ehdottomasti. Itsehän raskauduin juuri siitä kierrosta kun olimme päättäneet pitää pientä taukoa yrittämisestä ja keskityimme ihan muihin juttuihin. Uskoisin että keho toimii eri tavalla stressautuneena (tai mistä minäkään mitään tiedän ;D).

      Tsemppiä sinne kaiken keskelle, toivottavasti saatte toivotun lopputuloksen! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!