Jälkitarkastuksessahan tutkitaan pojan lisäksi myös mama, ja sen perusteella kaikki on onneksi paremmin kuin hyvin. Sisätutkimus tehtiin toiveestani hyvin varovasti, eli jos se jännittää muita saman kokeneita, niin ei tarvitse pelätä – ei sattunut yhtään.
Sain myös luvan kunnon hikiliikuntaan, jee! Omaa vointia kuunnellen toki, eli maratonilla ei kannata aloittaa ;D. Juoksemaan, jumppaan ja salille on kuitenkin nyt lupa suunnata, sillä lantionpohja on kuntoutunut hyvin (kieltohan on olemassa mahdollisten kohdunlaskeutumien varalta, mutta lantiopohjalihasten treenaaminen on pop tässäkin asiassa).
Myös vatsalihasten väli oli kuroutunut lähes umpeen, mistä on kaiketi kiittäminen käyttämääni tukivyötä – synnytyksestä kun on kuitenkin vasta 8 viikkoa. Voisin kirjoitella tarkempaa raporttia tukivyö-kokemuksistani jos kantti kestää, sillä kuvailin mahan palautumista matkan varrella... Eivät ole varsinaisesti suosikkiotoksiani meikäläisen kehosta, mutta jotenkin tämä matka äidiksi on helpottanut aiemmin niin vahvaa itsekriittisyyttäni.
<3 Hannele
Ah, tukivyökokemuksia odotellessa! Edes ilman kuvia. <3
VastaaPoistaKyllä! Minäki mielenkiinnolla odotan! :)
VastaaPoistaTäällä on huomattu sama, raskauden ja synnytyksen kokeminen on antanut ihanaa rentoutta tämän oman kropan tarkasteluun ja kriittisyyteen! :)
VastaaPoistaItselläni myös jälkitarkastus edessä... minäkin odottelen että pääsisin kunnolla liikkumaan :) http://arjenmiljonaari.blogspot.fi/
VastaaPoista