sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äiti

Onnellista äitienpäivää kaikille äideille (etenkin sulle, mun äiti, ku kuiteskin luet tämän <3)

Aurinkoinen päivä on sujunut jälleen pääosin ulkosalla, sillä eihän tuosta keväästä nyt vain voi saada tarpeekseen! Omaa äitiäni Pohjanmaalla on onneksi ollut onnittelemassa puolet muusta jälkikasvusta ja isä, sillä itse täältä kaukaa tyydyin kukkalähetykseen ja pieneen lahjaan.

Arvostan omaa äitiäni maailman tappiin ja takaisin, sillä hän on ihan oikeasti juuri sellainen pullantuoksuinen leijonaemo, joka pelastaa pentunsa vaikka jos mistä viidakosta ja soittaa vielä 30-vuotiaallekin makiaiselleen, että muistithan laittaa pipon päähän, siellä on pakkasta?


Ainoa oikea äitienpäiväkukka, valkovuokko, on vallannut taas meikäläisen lenkkireitit. <3


Myös mummoistani löytyy aikamoisia teräsmuoreja, jonka hoteista maailmaan selviytyi muun muassa kymmenen lasta, melko monta lehmää ja järjetön määrä lastenlapsia.

Teräsnaisten jälkeläisenä ajattelin näin äitienpäivänä kuitenkin nostaa esiin kysymystä, jota olen välillä mielessäni pallotellut kuluneen vuoden aikana: Mikä näitä nykyäitejä oikein vaivaa?



Älkää käsittäkö väärin, suurin osa nykyäideistä on enemmän kuin mahtavaa sakkia, jolla pysyy järki päässä ja kolikot kourassa. Joukosta löytyy kuitenkin äänekäs vähemmistö, jonka ainoa tehtävä tuntuu olevan muiden äitien tarkkailu ja arvostelu.

Olen siinä iässä, että äitiys on pakostakin ajatuksissa syystä tai toisesta ja suuri osa ystävistäni elää jo äitiyden maailmassa ja muutamat keskustelut ovat saaneet minut ihan ymmälleni: milloin  esimerkiksi imettämisestä, synttäreiden järjestämisestä, lapsen nimestä, ruokapurkeista ja äidin vapaa-ajasta on tullut yhtä sotaa?



Jos Thatcherin mukaan helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisia naisia, niin siellä on aivan takuuvarmasti paikka myös äideille, jotka ottavat asiakseen tehdä muiden naisten äitiydestä huonoa omaatuntoa, vääriä valintoja ja raskaampaa arkea. Äitiys tuntuu nykyaikana olevan asia, jota jokaisella on oikeus arvostella ja lähipiiristänikin löytyy toinen toistaan kummallisempia tokaisuja siitä, miten asiat pitäisi kenenkin mielestä tehdä ja hoitaa.

Äitienpäivän kunniaksi toivoisin siis, että myös äidit ymmärtäisivät pitää toistensa puolta ja suvaitsisivat toistensa erilaisia valintoja. Se "lapsen paras" kun voi olla äidistä ja perheestä riippuen millainen tahansa.

<3 Hannele





4 kommenttia:

  1. Totta puhut - onneksi silloin, kun omat lapseni olivat vielä pieniä, ei ollut kaiken maailman vauvasivustoja. Säästyi monelta harmilta, vaikka olihan niitä neuvojia silloinkin - mutta silloin niillä oli kasvot ja nimi - nykyään voidaan anonyyminä lytätä toisen äidin ratkaisut.
    Ja hei - leijonaemoja löytyy täältäkin - tunnistan sen piirteen itsessäni, mutta myös minun äitini soittelee vielä yli 50-vuotiaan tyttärensä perään;)
    Aurinkoista sunnuntaita sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaahahhaa, ihanat äiti <3 :D.

      Olenkin pohtinut millaista äitinä olo oli ennen nettiä, mutta tosiaan kasvollisia urputtajia vastaan on helpompaa puolustautua kuin anonyymeja avautujia.

      Ihanaista äitienpäivää!

      Poista
  2. Hyvä pointti! Olen vältellyt nettikeskusteluja yms. mutta yhtä ryhmää en ole kyennyt hiljentämään: päin naamaa urputtajia ja takana jupisijoita. Onneksi en vähästä hätkähdä ja joskus sanakin on sen verran hallussa, että ainakin ympärilläolijat huomaavat urputtajaan suunnatun piikin.

    Edes silloin, kun mulla ei itsellä ollut lapsia, mulle ei olisi tullut mieleenkään käskeä dösässä huutavaa lasta äiteineen ulos ja alimpaan h....ttiin. Jo silloin tajusin, että kaikkein eniten se huuto rassaa sitä äitiä ja toiseksi eniten lapsukaista itseään. Vaikka eihän se huuto tietty mukavalta kuulosta raskaan työpäivän päätteeksi, myönnettäköön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takana jupisijoista ei onneksi tarvitse välittää, koska noh – et kuule heitä kuitenkaan. Ja kuvittele miten huono elämä pitää itsellä olla, jos on aikaa ja halua paheksua toisten valintoja selän takana... Ja noille päin naamaa sanojille voi onneksi itse sanoa takaisin. Myös ripaus yltiöpositiivisuutta auttaa, sillä se saattaa hiljentää, hämmentää ja jopa osua ärsynappulaan huomattavasti tehokkaammin kuin takaisin kiukuttelu :D.

      Ja uskomatonta miten huonoa kohtelua olette muilta ihmisiltä saaneet :(. <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!