24.12.2013

Jee, joulu! Se on täällä!

Meillä herätyskello soi kinkunvahtijoille jo aikaisin, enkä saanut enää unta, joten päätin aloittaa puuron keiton (ja maustoin sen muuten tänä vuonna mustapippurilla, hups – onneksi sain mausteet nosteltua lusikalla nopeasti pois puuron seasta).

Joulu sujuu tänä vuonna täällä kaupungissa, vasta myöhemmin suuntaamme Pohjanmaalle vanhempieni luokse juhlimaan. Ensimmäinen kunnon city-joulu, olisiko vinkkejä mitä kannattaa tehdä (paitsi tietysti syödä liikaa ja katsoa lahnana jouluelokuvia <3)? 

Koristelimme kuusen jo muutama päivä sitten. Tänä vuonna se on pääosin valkoinen (ja miehen toivomuksesta ei liikaa koristeita!), mutta sujautin mukaan myös vähän punaista rusettien avulla.

Tänään juhlimme siis ihan kahdestaan aattoa (ai paitsi että kolmestaanhan, sori Nukanakki). Vaavia ei vielä lasketa juhlakansaan ;). Huomenna miehen tytär tulee meille ja suuntaamme iskän puolen mummolaan, jonne onkin tulossa paljon iloista sakkia ja herkkuruokaa. 

Ihanaa ja herrrrkullista joulua teille, pus!

Hannele

Ps. Viime vuonna joulu sujui näin valkeissa tunnelmissa, typerä vesisade :P

Tyttö vai poika?

Rauhallista sunnuntaita! Täällä on mussutettu jo pieniä namimunkkeja pahimpaan skonssihimoon ja herkullisia sämpylöitä Hesarin kera – kyllä sunnuntaiaamut ovat parhautta <3. Kiireetön aamupala kynttilöiden ja lumisateen kera, parasta orientoitumista tulevaan viikon joululomaan ja rauhaisaan joulun viettoon.

Kuten jo aiemmin kerroin, käväisimme ylimääräisessä ultrassa Femedan Bruno Cacciatorella viikolla 17. Kun kaikki oli hyvin, kysäisin tietysti myös, näkyykö sitä sukupuolta – ja näkyihän se!

Olen koko raskausajan ollut aivan satavarma, että tyttö sieltä tulee. Vaikka järjellä olen tiennyt että toinenkin vaihtoehto on olemassa, niin jotenkin se mieli on tehnyt tepposen ja sulkenut pienen pojan täysin touhun ulkopuolelle. Myös miehellä on ollut vahva tyttöfiilis, samoin lähipiirillä – yhtään ainoata poikaveikkausta en ole saanut (ai paitsi äidiltä, joka sanoi niin siksi, koska muut veikkailivat tyttöä – ja äiti lukee tätä niin, että terkkuja vaan sinne :D).

Mutta kuinkas sitten kävikään? Kuten arvata saattaa!

Aivan mahtavaa! :D Kyllä meillä tulevilla vanhemmilla suut loksahti auki, haha. Nyt olen viikon ajan ollut onnesta sykkyrällä pienestä pojastani ja katsellut kaikenlaista söpöä tulevalle rakkaalleni. <3

Tällaisia bodyja on pakko tuunata <3. Kuva: Etsy.com

 Itselleni poikien maailman on sattuneesta syystä aika vieras ja siihen sukeltaminen jännittää – ovatko pojat tosiaan villimpiä kuin tytöt? Onko elämä yhtä juoksemista ja eemelimäistä meininkiä? Lapsena poikien maailma näyttäytyi serkkupoikien kautta yhdeltä mekastamiselta, mutta sitä se ei taida todellisuudessa olla – vai mitä sanoo tähän pienten poikien äidit?

Itsestäni tuntuu tällä hetkellä siltä, että sukupuolen sijaan asiaan vaikuttavat eniten kasvatus ja se, mihin lapsen mielenkiintoa kohdentaa – katsotaan kahden vuoden päästä, olenko oikeassa :D. Siskollani on pieni poika, joka on kyllä aika kiltti tapaus, eli ainakin tähän mennessä tutkimustulokseni vaikuttavat pitävän paikkansa ;D.

Vaikka kuinka hieno auto! Äiti tahtoo tällaisen. Kuva ja auto: The White Company

 Onnea siis meille! En malta odottaa toukokuuta ja sitä, että äidin pieni aarre syntyy. Ja kuvitelkaas, ensi jouluna meidänkin sohvalla istuskelee hieman tämän näköinen tyyppi!

Mä olen niin onnellinen.

<3 Hannele

Vauva-apina!

Pitääkö tulevalle äitiliinille näytellä tällaisia? Syytän sinua rahastuksesta, Etsy.com – kaikki kuvat ja hatut sieltä.

Enmääkestä. Meidän vauva tahtoo (ja saakin ;) ).
Hanettaja

Raskausviikko 17 ja elämäni muumina

Voi järkytys tätä ajan kulua, vastahan sitä pissasin tikkuun ja sain vessassa aikamoisen uutispläjäyksen, nyt jo näytän varsin hyvin syöneeltä pikku-hipolta. 

Eli täällä voidaan paksusti ja hyvin. Vauvauutiset täällä kerrottuani vannoin, ettei blogi muutu äitiys- ja vauvapainotteiseksi, mutta kappas vallan kun sitä elämästään asioita kertoo, niin tokihan se pieni ihminen on aika hyvin tarinoissa mukana – toivottavasti jaksatte näitä mun äitijuttujani. :D

Nappasin muutaman kuvan pikapikaa tietokoneen avustuksella, viikonloppuna toivottavasti on aikaa (ja valoa) ottaa hieman parempiakin kuvia. Ja ehkä myös vähän iloisempiakin, näissä kun kaikissa on aika surumielinen illme :D. 

Nyt siis kuljetaan kohti suurta ääretöntä. Käväisimme eilen ylimääräisessä ultrassa vatsakipujeni vuoksi, mutta kaikki oli hyvin. Femedan Bruno Cacciatore (jonka ajanvarauksen jälkeen huomasin sosiaalisen median perusteella olevan aika guru ja kuuluisuus gynekologiksi) otti meidät vastaan ja näytti kaikki ne pienet varpaat ja sormet – ihana miniannos onnellisuutta <3. Oikea rakenneultra on vasta joulun jälkeen. 

Vatsani on jo jotain ihan järjetöntä, katsokaa nyt! Tuota ei enää selitellä ylimääräisillä pizzasiivuilla :D. 

Mites siellä elämä sujuu?

Pus.

<3 Hannele

Akneen helpotusta: Bio oil, sinä öljyjen Neitsyt Maria!

Ette usko kuinka ihanaa on koskea näpytöntä kasvojen ihoa nääääääääin pitkän aknekauden jälkeen. Miten ihanaa sitä on meikata, miten hyvältä se näyttää kaikkien asujen kanssa ja miten ihanaa, kun mikään paikka ei jomota tai kutita.

Blogiani pidempään seuranneet tietävätkin, että olen kärsinyt jo pidemmän aikaa melkoisesta hormoniaknesta. Nyt se on kuitenkin tiessään muutamaa vihulaista lukuunottamatta.

Heidi-siskoni käväisi noin kuukausi sitten moikkaamassa meitä Englannista ja toi samalla omassa raskaudessaan luottotuotteeksi nousseen Bio oil -putilon. Kokeilin tuotetta ensin vatsaan, kuten vatsankasvattajan kuuluukin, mutta kotvan päästä innostuin laittamaan sitä myös kuivuneeseen nassuuni. Lopulta käytin sitä ohjeen mukaisesti aamuin illoin ja nyt hieman yli kuukauden jälkeen ihoni on sileä röpelöisen näppyihon jälkeen – oi onnea!

Kun ensimmäinen puteli loppui, levitin kasvoilleni yhden aamun ja yhden illan verran Nivean perusrasvaa ja kappas vallan – tähtitaivas palasi ennen kuin ehdin perkelettä huikata.

Akneihon lisäksi Bio oil lupaa poistaa myös arpia ja muun muassa silottaa ryppyjä, sekä tasoittaa ihon väriä. Rypyistä en osaa sanoa, mutta ihoni on tasaisempi ja kauniimman värinen kuin aikaisemmin. Eron huomaa paljaalla silmällä.

Pieni varoituksen sana tosin: kaikkien kasvoilla tämä(kään) tuote ei toimi samalla tavoin, sillä siskoni koitti tätä myös kasvoihin, mutta sai tulokseksi näppyläjoukkion... Omalla vastuulla siis ;).

Tuotetta saa apteekista ja hinta on huikeat 10 euroa, eli ei ole hinnalla pilattu tämä kauneusvinkki.

<3 Hannele