Voi järkytys tätä ajan kulua, vastahan sitä pissasin tikkuun ja sain vessassa aikamoisen uutispläjäyksen, nyt jo näytän varsin hyvin syöneeltä pikku-hipolta.
Eli täällä voidaan paksusti ja hyvin. Vauvauutiset täällä kerrottuani vannoin, ettei blogi muutu äitiys- ja vauvapainotteiseksi, mutta kappas vallan kun sitä elämästään asioita kertoo, niin tokihan se pieni ihminen on aika hyvin tarinoissa mukana – toivottavasti jaksatte näitä mun äitijuttujani. :D
Nappasin muutaman kuvan pikapikaa tietokoneen avustuksella, viikonloppuna toivottavasti on aikaa (ja valoa) ottaa hieman parempiakin kuvia. Ja ehkä myös vähän iloisempiakin, näissä kun kaikissa on aika surumielinen illme :D.
Nyt siis kuljetaan kohti suurta ääretöntä. Käväisimme eilen ylimääräisessä ultrassa vatsakipujeni vuoksi, mutta kaikki oli hyvin. Femedan Bruno Cacciatore (jonka ajanvarauksen jälkeen huomasin sosiaalisen median perusteella olevan aika guru ja kuuluisuus gynekologiksi) otti meidät vastaan ja näytti kaikki ne pienet varpaat ja sormet – ihana miniannos onnellisuutta <3. Oikea rakenneultra on vasta joulun jälkeen.
Vatsani on jo jotain ihan järjetöntä, katsokaa nyt! Tuota ei enää selitellä ylimääräisillä pizzasiivuilla :D.
Mites siellä elämä sujuu?
Pus.
<3 Hannele
