sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Täydellinen vaatekaappi: Viitta alennusmyynnistä!

Oi onnea! Olen etsiskellyt viittaa koko talven, enkä sellaista ole löytänyt ja hyvä että en, sillä Boozt.comista bongasin Soaked in Luxuryn Dublo Capen puoleen hintaan – ja vieläpä vihoviimeisen.


Dublo Cape




Ihana! Materiaali hitusetn tosin epäilyttää – 80 % polyesteria ja 20 % viskoosia, mutta senhän tietää vasta kun saan sen käsiini. Boozt.comista nappasin tosiaan viimeisen ja hieman päälle 60 eurolla, Bubbleroomissa näytti vielä olevan viittoja jäljellä, jos joku muukin haluaa leikkiä Batmania. 

Eli ensi talveksi takki valmiina – ja vieläpä edukkaasti. Nyt olenkin varsin tyytyväinen näihin pakkasiin, koska pitäähän viittaa päästä muutama kerta käyttämään ennen kesäkelejä.




Kuvat bongattu Pinterestistä. 

<3 Hannele


Mitä päälle töihin keväällä 2013?

Vietän pääsiäislomaa ihan vain kotona rauhoittuen, legginseissä ja muissa lökövaatteissa. Siksipä tuntuu hyvältä suunnitella hitusen kevään työpukeutumista – mitä kaapista löytyy ja miten sitä pitäisi täydentää?
To Work for Sprin 2013 – basic items
Kenkiä minulla on ehdottomasti liian vähän – niitä siis tarvitaan. Ostin aikaisemmin joka vuosi suht laadukkaat ballerinat, mutta kun niitä käyttää paljon kevään ja kesän aikana ilman sukkia, niitä pitäisi olla pesemässä koko ajan. Siksipä olen löytänyt H&M:n kankaiset kesäballerinat, joiden hinta taitaa olla 9,90. On turha tuhlata euroja kesäkenkiin, jotka on kuitenkin uusittava jälleen ensi vuonna, laadukkaat tai ei. 

Joten voi surku – korkkareita, nilkkureita ja ballerinoja on ihan pakko hankkia muutamat, joudun siis kenkäostoksille. Nyyh. ;)

Lisäksi kaipaan kipeästi uusia hameita. Hankintalistalla ainakin yksi vahva väri ja tietysti ihan tavallinen, musta miminihame. Myös valkoinen pitsihame on hankintalistalla, mutta sepäs unohtui tästä...

Ihana asu!
Paitapuserot ovat mukavan vilpoisia, mutta silti riittävän asiallisia töihin. Tuo Michael Korsin valkoinen klassikkopaita on hankintalistalla, vaikka sen hinta huiteleekin yli sadassa eurossa. Oletan sen olevan niin laadukas, että se löytyy kaapistani vielä kymmenen vuoden päästäkin – ja valkoista paitaa tarvitsee aina. 

Marc Jabosin Lil Ukita -laukku ei ole hankinta- vaan himotuslistalla. Ihana laukku. <3 Tuo voi olla tällä hetkellä liian hintava, mutta jokin värikäs ilopaukku käteen olisi mukava saada kevättä varten. 

NoaNoan ihana bleiseri kilahti jo ostoskoriin Boozt.comin listoilta, samoin nuo Piecesin farkkulegginsit. Olen kerta kaikkiaan rakastunut niiden malliin (puhun siis noista harmaista leggareista), sillä korkea vyötärö ja takana sijaitseva vetoketju vievät pois a) vatsamakarrat b) sen ärsyttävän "farkkunöpön", joka niin monista housuista tulee paitaan (tiedättehän, farkkujen vyötärö "nöpöttää" ylänapin kohdalta, jolloin tulee sellainen raivostuttava minikikkelson keskelle paitaa – ei hyvä). 

Mitäs teillä on hankintalistalla kevääseen vai oletteko jo valmiita aurinkoisempiin päiviin? Kyllä se kevät sieltä hiljalleen tulee, vaikka kaikki säämiehet osoittelevatkin niitä napapyörteitä sun muita kylmiä selityksiä päivä toisensa jälkeen. 

<3 Hannele

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Ensimmäinen ryppyvoidepurkki *check*

Kaukana ovat ne ajat, jolloin kosmetiikkaosastolla pärtsäillessäni myyjät sanoivat, ettei minun tarvitse vielä hankkia "liian voimakkaita" voiteita – sinähän olet niin nuori.

Kyllä en ole enää.

Nyt kylpyhuoneen kaapistamme löytyy ensimmäinen vihje siitä, etten ole enää 15-vuotias (kieltäydyn näkemästä niitä muita huutomerkkejä, kuten vaikkapa yhä syveneviä, ensimmäisiä otsajuonteita ja monta päivää kestävää krapulaa): Lancomen Genifique Nutrics on ensimmäiseksi kurppavoiteeksi tarkoitettu voide, jota käytetään etenkin öisin, mutta se sopii myös meikin alle.


Kolmekymppisenä alkaa vihdoin saada palautetta siitä, miten hyvin menneinä vuosikymmeninä on ihoaan hoitanut. 

Itse esimerkiksi huomaan, ettei minulla ole kasvoissa vielä paljoakaan näitä kuuluisia "väsymyksen merkkejä" (typerästi sanottu mainosmiehet – ei mua väsytä, oon vaan vähän vanha). Otsaan on piirtynyt muutama kevyt viiva (jotka oikeastaan saapuivat vasta tämän purkin ostamisen jälkeen – tehoaa paljon?), mutta kaulan ja dekolteen iho on toista maata. Huomaa, että kasvot olen jaksanut puhdistaa ja kosteuttaa säännöllisesti, kaulan ja dekolteen iho onkin sitten elänyt varsinaista juoppolallin eloa: Ei hoitoa, ei puhdistusta – hyvä jos olen jaksanut ruoanmuruset kerätä pois (VIT-SI).

Vaikka ihon muutokset alkavatkin hiljalleen näkyä, asia ei jostain syystä vaivaa minua tippaakaan, vaikka olenkin ehkä yksi turhamaisimmista eukoista, joita maa päällään kantaa. En nyt tietenkään välittäisi saada ryppyjä lisää, mutta en hajoa atomeiksi jokaisen uuden juonteen kohdalla. Mielestäni rypyt ovat aika kauniita ja niitä tärkeämpää on ihon kunto muuten: kiinteä ja kauniin värinen iho on upea, with or without wrinkles. 

Kestosuosikkini Rachel (ei sen nimi ole mikään Jennifer Aniston) on 40-vuotias ja ihan mielettömän upea muikkeli. 
Jostain syystä minulla oli nuorempana mielikuva, että kolmenkympin korvilla kuuluu *pim* ja ihminen muuttuu yhtäkkiä jäätäväksi tanhutantaksi tahdosta riippumatta. Mutta eihän se nyt ihan niin mene – esimerkiksi 40-, 50- ja 60-vuotiaista naisista löytyy huomattava määrä kerrassaan upeita yksilöitä, jotka näyttävät ikäiseltään ja kerrassaan upealta. Toki jos elää kuin pellossa, syö mitä sattuu ja jättää hiukset harjaamatta, voi näyttää tanhutantalta jo 20-vuotiaana – elämä on valintoja täynnä. 

Ikääntyessä myös kuntoilu, terveet elämäntavat ja syömäsi ravinnon määrä ovat kaikki kaikessa – toimii taatusti paremmin kuin superkalliit voiteet. Vai mitäs sanotte tästä raakaruokagurusta? Mimi Kirk oli kuvaushetkellä 72-vuotias.


Toinen rautarouva muuten asteli minua vastaan naistenpäivän aamuna (komean nuoren miehen saattelemana) ja kajautti huomenet ja hyvät naistenpäivät iloisesti nauraen.


Kuka arvaisi, että kuvassa on 82-vuotias nainen? Upeasti vanha, ei mikään ikiteini Aira Samulin ei ole tanhutanttaa nähnytkään. <3 

<3 Hannele

Ps. Ihanaa pääsiäistä! Viettelen täällä vain vapaapäiviä enkä ota osaa juhlintaan, sillä laiskottelu on niin paljon mukavampaa. 

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Tee hyvää käytetyillä vaatteillasi!

Nykyään kaikki teinarit ovat kuin muotilehdestä repäistyjä ja pukeutuminen viimeisten trendien ja muotilehtien mukaan on enemmän kuin suotavaa.

Silloin kun itse olin finninaamavaiheessa, tilanne ei ollut ihan samanlainen. Sanotaanko nyt vaikka, että tällä teiniyden kamalalla keskiajalla meikäläisen suosikkeja olivat a) ylisuuri verkkatakki b) rivoja tekstejä sisältävät napapaidat ja c) flanellipaidat – mielellään myös siinä XL-koossa. Uh.

Aukotonta teinimuotia Helvetistä. Vuosi taitaa olla, hmmm... 1997? Neidot ovat kasiluokalla. 
Kun minä olin nuori (aika jäätävää, että oikeasti kirjoitin noin) vaatteita ostettiin tarpeeseen, ei himoon – siinä on vissi ero. Minulla oli aina puhdasta ja kaunistakin vaatetta päälle laitettavaksi (vaikka yllä olevasta kuvasta ei ehkä arvaisi), mutta juuri sen verran kuin oikeasti tarvittiin, sillä huvin vuoksi shoppailua ei tunnettu siihen aikaan.

Lisäksi en saanut kaikkea, mitä olisin halunnut. Sain sen mitä tarvitsin. Esimerkiksi merkkifarkkuja minulla oli tasan yhdet, sillä järkevä äitini ei nähnyt mitään syytä maksaa samanlaisista farkuista tuplahintaa, kun halvemmalla olisi saanut tismalleen samanlaiset (by the way, Levis 501 4 ever ;D).



Tilanne oli sama myös kaveripiirissäni ja koko koulussani: vanhemmat ostivat sen, mitä tarvittiin ja toki sellaista, jota toivottiin, mutta ylettömyyksiä tai merkkivaatteita näki vain harvoin.

Muistan vielä, miten mahtavaa oli saada ne ensimmäiset Levikset. Ne olivat suurinta parhautta, mitä Pohjanmaan pikkukaupungissa kasvanut teini-ikäinen Hannele tiesi ja niitä sitten pidettiinkin joka_ikinen_päivä. Vaatekauppoja oli tasan kolme: Seppälä, Jim & Jill ja Halpa-Halli (kyllä, se oli vaatekauppa minulle) ja niiden valikoima tiedettiin tarkkaan. Vaikka muoti ei ollut (kuten kuvista näkyy) iso asia, oli tärkeää näyttää samalta kuin kaverit ja kuulua joukkoon.



Nykyään lähes jokaisella lapsella on lacostet, uggsit ja lumiat. Uusi kännykkä voi nostaa sosiaalista statustasi arvoon arvaamattomaan ja viimeinen muoti on tiedossa jo yläasteella. Tämä on ikävä kehityssuunta, mutta kukkahattutäteily ei nyt auta. Näin tää homma nyt vaan toimii.

Katselin eilen vaatekaappiani läpi ja olen seulonut runsaan määrän vaatteita kierrätykseen ja myytäväksi. Jos olisin yläasteella tiennyt, millaiset vaatevarastot minulla vielä joskus on, olisin kaiketi kuollut onnellisena ja varsin ennenaikaisesti paskahalvaukseen.

Pois laitetuissa on paljon sellaista, mikä uppoaisi nuorisoon kuin Fazerin sininen meikäläiseen. Voisin tietysti myydä vaatteita eteenpäin, mutta tänään keksin vielä paremman idean: Hope-yhdistys nimittäin lahjoittaa lasten- ja nuortenvaatteita eteenpäin vähävaraisten suomalaisperheiden lapsille ja nuorille.

Voiko shoppailun ylijäämistöä parempaan paikkaan lahjoittaa? Kotiin, jossa se sinulle ylimääräinen, "ihan kiva" vaate on oikeasti iso pala pienen tytön tai pojan onnea tuoden sitä tunnetta, että minä kuulun joukkoon ja olen yhtä hyvä, kuin tuo viereinenkin kaveri?

Hope ottaa vastaan vaatteita, jotka eivät näytä hyväntekeväisyydeltä, eli vaatteen kunto ja trendikkyys ovat tärkeitä etenkin nuorten vaatteissa.

 Nythän voisi tietysti pohtia, onko reilua vahvistaa tällaista kulutuskäyttäytymistä, mutta se on jo olemassa ilman meitä tai meidän kanssamme. Katsokaas kun nuoria ei meidän mielipiteet vois vähempää kiinnostaa ;).

Etenkin muotiblogeissa vaatteita ostellaan sellaista vauhtia, että taatusti ylijäämää löytyy. Jos siis koet, että sinulla voisi olla kaapeissasi ihanuuksia, joille ei ole käyttöä, tee joku suomalainen nuori iloiseksi ja lahjoita se onnenhippunen eteenpäin.



<3 Hannele

Ps. Jos kaipaatte vaatekaapin perkaukseen ja järjestämiseen apua, *klik*



tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kaunis tapetti on sisustuksen keskipiste – Photowallin ihanat uutuudet!

Photowallin keväiset kuosit ovat ihan uskomattoman kauniita. Harmi vain että hinta on hitusen suolainen, 47 euroa metri.

Näissähän tosin riittäisi jo pienikin palanen.








Nukkuapa luonnon keskellä noin. Ikuinen unelmani on makuuhuone, jossa yksi seinä olisi pelkkää ikkunaa ja näkymä avautuisi vehreään, nuoreen koivumetsään (eikä kukaan perseilytumpelo tulisi ja rakentaisi sen päälle).

Ehkä näin pääsisin hieman lähemmäs unelmaa?

<3 Hannele