Tukka-poika täytti viime viikolla kaksi kuukautta ja sen kyllä huomaa – juttua tulee kuin viimeistä päivää ja poika hymyilee, kikattelee, kiukuttelee sekä jaksaa hillua päivällä pidempään pystyssä kuin aiemmin.
Äiti on ihmeissään. Ja onnellinen että pojuun saa vihdoinkin enemmän kontaktia – meillä on jo aika hyvät jutut yhdessä kuulkaas ;).
Sitten kuitenkin jälleen kerran kauhistelen ajan kulumista. Ihan vasta tyyppi oli toukka vain, nyt jo ihan oikea ihminen. Ensi kesänä me jo mennään mökillä saunaan, uimaan ja leivotaan yhdessä mansikkakkua – niin kummaa!
Nyt täällä mökillä ollessa vauva hereillä ollessaan lähinnä pötköttelee viltillä ja on jo selkeästi hoksannut, miten eteenpäin olisi mahdollista päästä – jalat tekevät oikeaa liikettä ja kädet vetävät vähän eteenpäin. Jollain ihmeen ilveellä poju myös liikkuukin aina välillä – esimerkiksi yhtenä yönä nukahdin ja poika oli minusta noin puolen metrin matkan päässä. Kun avasin silmät seuraavan kerran, tyyppi olikin kasvot kasvojani vasten – kukkuu vaan äitiliini!
Muutama yö takaperin vietimme myös varsin onnellista perhetapahtumaa: tyyppi meni kymmeneltä nukkumaan ja heräsi seuraavan kerran vasta puoli kuudelta aamulla! Tämä kruunattiin tosin vetämällä jäätävät niskakakat syöttöhetkellä ja meikäläinen pääsi lakananvaihtohommiin keskellä yötä. Äitiys on näköjään aika paska juttu ;D.
Mites siellä elo sujuu? Meillä täällä mökillä lämpöä riittää, paarmat kiusaa ja makkaraa on grillattu moneen otteeseen. Jännäämme myös edelleen mahdollista ostotarjouksen läpimenoa uudesta kodista – KRÄÄH, miten jänskää :D.
Puspus.
<3 Hannele
Ps. Kuvat ovat
DMK Photographyn Domin ottamia- Hän kävi kuvaamassa minua jo raskausaikana ja ystävällisesti tuli toistamiseen nyt, kun Tukkis on maailmassa. Nämä ovat vasta Sneak a peak -materiaalia, mutta eivätkö olekin aivan mahtavia? En malta odottaa, että saamme kaikki kuvat :).