Pikatsau!

Suuntaamme pian Josh Grobanin konserttiin Hartwallille, mutta sitä ennen piti käydä esittelemässä hieeeeenoa ostosta.

Nahkatakki on vihdoin täällä, ou jes. Kyllä sitä sai penkoakin, silä kriteereitä riitti. Alunperin tarkoituksena oli valita kultaisin koristeluin varustettu yksilö, mutta mihin ne ovat kadonneet? Varmaankin samaan paikkaan kuin v-kaula-aukkoiset paidat – niitä ei vain ole, oletteko huomanneet?

Takki on ostettu Zarasta, Nukamakkara on omaa rekvisiittaa ;).

Toivottavasti saatte vielä parempia kuvia illan asusta, jos saan lahjottua eräät aviomiehet nappaamaan muutaman kuvan – onnistuiskohan?

<3 Hannele

Hääpäivälahja esittelyssä

Olen tottunut siihen, että työmatkani kestää puoli tuntia kävellen. Mutta arvatkaapas mitä? Eipä kestä enään!

Olen nimittäin unohtanut täysin esitellä hienon hääpäivälahjani täällä blogin puolella! On se hieno. Ja kiitää tuhatta ja kymppiä, eli meikkis on töissä alle kymmenessä minuutissa. <3

Jehhehee. Kunnonkohotusta ei voi estää. Ja työmatkapyöräily opettaa sitä paitsi paremmin kuin Siperia tärkeitä faktoja elämästä, kuten "älä polje suu auki" ja "Jos joku ajaa täysiä päin, väistä". 

<3 Hannele

Ps. Ruokakriitikko-blogissa morkataan jälleen yhtä kaupungin brunsseista

Mildh Showroom

Yksi parhaista puolista työssäni on kekkerien ja erilaisten kutsujen määrä, sillä meikäläinenhän juurikin tykkää hyvästä ruuasta, hyvistä ihmisistä ja jos sun minkälaisesta meiningistä.

Viime viikolla vierailin Mildhin Showroomilla, josta löysin muutamia mielenkiintoisia, uusia tuttavuuksia.

Laadukkaat vaatteet ovat sydäntäni lähellä (kuten olette varmaan blogistakin huomanneet) - meikäläinen ei todellakaan tykkää heittää rahojaan kankkulan kaivoon. Rakastuin noihin kuvassa näkyviin Cathrine Hammelin neuleisiin, sillä voihan lääh, miten pehmeitä ja lämpimiä tyyppejä. Kappalehinta pyörii noin 300 eurossa, mutta edustaja kertoi käyttäneensä omaa villatakkiaan jo seitsemän vuoden ajan, eli toisaalta laatu on aina laatua. Myös mallit olivat klassisia, eli niidenkään puolesta aika ei aja neuleiden ohi, ehkä ensi talveksi?

Toinen kiinnostava tuttavuus oli italialainen nahkalaukkuperhe Tosca Blue. Suuremmat mallit olivat ehkä hieman liian aikuisia meikäläisen makuun, mutta nuo pienemmät villikot sopisivat oikein loistavasti kaappiini? Hinta ei päätä huimaa, sillä nämä kuvassa näkyvtä yksilöt ovat 79 euroa kappale.

Jos muuten joskus saan lapsia, niin piru että se ipana hukkuu tavaraan (tai sitten eräiden on hitusen hillittävä itseään). Nimittäin enköhän ollut heti pylly pystyssä kuvaamassa muutamaa kokoluokkaa liian pieniä vetimiä, äh...

Yllä näkyvää Petit Royal -tuoteperhettä saa myös vaaleanpunaisena ja arvaattekos jo, kenelle se on suunniteltu? No Estellelle tietysti. Vaikka kuinka hienot, vaikka seuralaiseni mielestä taisi mennä jo hitusen överiksi :D.

How cute? Nyt pitäisi vielä keksiä, että kenelleköhän noita ostaisi... Nukanakki? ;D

Ja mikäs se olikaan se lurppasuun suosikkihomma koko reissulla? No kyllä varmaan arvaatte...

Kehhehhee, RUOKAA. Nuo vartaat oli aivan käsittämättömän hyviä <3. 

<3 Hannele

Raakaruoka-aika: Blogiarvonta Ruokakriitikko-blogissa!

Mitä olisikaan uuden blogin perustaminen ilman kunnon arvontaa? No ei mitään. Siispä tuumasta toimeen.

Tuoreessa Ruokakriitikko-blogissani arvotaan Raakaruoka-aika-kirja, joka lähestyy näitä terveysherkkuja sangen mielenkiintoisesta näkökulmasta: kieli edellä. Tarkoitus on siis ennen kaikkea tehdä hyvää ruokaa ja terveys on vasta toissijainen juttu.

Käykäähän osallistumassa!

<3 Hanettaja

Ai pulleat posket tai leveät leukaperät?

Poskeni ja leukani ovat leventyneet vuosien saatossa melkoisesti (arvioitsijana oma kriittinen mieli, toim. huom.), mutta luulin tämän johtuvan vanhenemisesta, sillä esimerkiksi isälläni ja veljelläni poskien muoto on muuttunut vuosien saatossa samalla tavoin.

Mutta johtuuko se? No kuulkaas kyllä ei johdu.

Kävelin muutama kuukausi takaperin hammaslääkärin vastaanotolle, jossa ystävällinen hammastäti heti ensi vilkaisulla ilmoitti, että tässä meillä on todellinen bruksaajan malliyksilö suoraan oppikirjasta, katsokaa nyt näitä leukaperiä.

Bruksaus, eli hampaiden narskuttelu, on syyllinen muun muassa mittaviin päänsärky- ja niskasärkyongelmiin sekä lisäksi kaiken pahan pirulainen, mitä poskiini tulee.

Ja nyt muutama kuukausi diagnoosin jälkeen voin ilokseni ilmoittaa, että tuoreen aviomieheni vieressä ei suinkaan enää nuku iloinen, hidastetusti tukka huojuen kulkeva seksikissa (koska sitähän mää niinku oon aina ollu)...

Uroon unelma. Ei siis minä, vaikka varmasti hirrrrrrvittävän paljon saman näköinen ;). Kuva: Victorias Secret

Vaan itse Jaws – hello!

Kuva: EON Productions

Mhää shain nimithäin nhää hammaskiskhot nhyt ja oon muutenh shiih toshi thyytyväinen. Niithä pithää pithää jokha yö. Varmasthi authaa toshi paljo näihhin mun päänshärkyihin. Jea.

<3 Hannele