Onni

Koko elämä vielä edessä. 

Ensimmäiset hampaat, ihastukset, synttärikakut ja lottorivit. Miltä maistuu salmiakki, miltä kevät tuoksuu? Miksi pakkanen paukkuu askeleissa ja aurinko lämmittää?

 Opeteltavana elämän aakkoset aasta ööhön, opettajana Elämä itse.

Nyt vielä äidin iholla suurin onni – ajaton aika, uniset päivät ja lämmin syli. 

Äidin elämää parhaimmillaan. 

- Minä, ensimmäistä kertaa Äiti 22.5.2014 –

Torstaina aamuyöstä meille syntyi pieni ihme – ei Jukka Poika vaan Tukka Poika. Kokonaiset 3 460 grammaa ja 51 senttiä onnea itseään. 

Synnytys oli yllättävän positiivinen ja hyvä kokemus, vaikka sen jälkeen en matalan verenpaineen vuoksi noussut koko päivänä sängystä ylös (saati suihkuun) ja tietysti kipuja on vielä. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin synnytyskertomuksessa. Nyt täällä vietetään elämää kuplassa, josta en voi enkä halua vielä vähään aikaan pyristellä ulos. Päivityksiä vauvatuoksuisista hetkistä siis luvassa, mutta jälkikasvun ehdoilla. 

<3 Hannele

Ps. Kuulkaas kuvittelin että en ole yhtään hormonihuuruissa synnytyksen jälkeen, mutta TAAS piti itkeä kun kirjoitin tuota alun runoa. HUH, vähän rasittavaa tällainen jatkuva märinä ;D. 

28.4.2012

Kaksi vuotta sitten heräsin aurinkoiseen aamuun ja hengähdin – hääpäivä! Vielä niin paljon tehtävää ja niin vähän aikaa! Pääsimme laittamaan koristeet paikoilleen vasta aamulla ja minä hölmöläisenä kuvittelin, että on hyvä idea minun olla siellä määräilemässä kukkien ja koristeiden paikkoja.

Ihan ei mennyt niin kuin siinä kuuluisassa pikkusaaressa.

Onneksi pienen (jäätävän) ryntäilyn jälkeen oli aika suunnata kampaajalle ja meikkiin, jonne saavuin  hermostuneena, kaikki tavarat hukanneena ja kaiketi vähän myöhässäkin. Aivan mielettömän taitava Mira Aalto iski kuitenkin morsmaikulle skumppalasin kouraan ja sanoi, että nyt rauhoitut nainen, niin tehdään susta nätti. 

Ja siitä se kaikki ihanuus sitten alkoi. 

Kuvat: Tuukka Ervasti 

28.4.2012, yksi elämäni ehdottomasti parhaita päiviä. Se tunne kun kävelet alttaria pitkin isän käsipuolessa ja melkeinpä pissa lirahtaa housuun kaikesta jännityksestä ja onnellisuudesta – niin parasta. 

Kaksi vuotta sitten sain maailman upeimman, huolehtivaisimman, komeimman, huomioivimman, rakkaimman ja puhtaasti parhaan miehen, mitä kuvitella saattaa – varmaankin olen tehnyt elämässäni jotain oikein, kun olen saanut noin hyvän ja ihanan ihmisen tähän vierelleni.

Kiitos siitä sinne jonnekin. 

Onnellista hääpäivää siis meille ja teille muille toivottelen ihanaisen aurinkoista työviikon alkua!

<3 Hannele

Onni in the making

Ensi toukokuussa tissini kokevat toden teolla painovoiman mahtavan voiman, vatsanahkasta puhumattakaan eikä rahanmenoa voi estää. Koko viime kuukauden olen voinut pahoin, maannut ihan mahdottoman väsymyksen vallassa sängyn pohjalla kaikki illat ja vihannut terveellistä ruokaa – alas on mennyt tasan paahtoleipä lauantaimakkarralla (jep – mitä hemmettiä?!) ja ranskalaiset kermakastikkeella.

Silti kiitos Luontoäidin tämän parempaa asiaa ei voi ihmislapselle tapahtua. Aion jakautua, tehdä ufot ja valmistaa ihmisen – ihan meidän oman sellaisen. Äidin pienen ihmeen ja suurimman onnen, mitä kuvitella saattaa.

Kuva: Etsy. Jos ihanat saappaat muuten himottavat, niin ne löytyvät täältä hintaan 12 euroa. 

On tätä odotettu <3.

Toivon että ymmärrätte miksi olen ollut niin kauan hiljaa. Bloggaaminen on tuntunut ylivoimaiselta ja sen jälkeen kun se ei ole enää ollut yhtä ylitsepääsemätöntä kuin vessareissu kesken tärkeän makaamisen, olen halunnut kertoa teille myös oikean syyn hiljaiselooni – en minä halua puijata teitä kiireisellä elämällä tai tiukilla aikatauluilla, kun todellisuudessa olen pyhittänyt vapaa-aikani silkalle kuolan valuttamiselle television edessä tai sängyssä maaten.

Jep, ihmisen valmistaminen ON aika raskasta. Mutta se on myös äärimmäisen ihanaa – ikinä en ole ollut näin onnellinen, enkä ole vielä edes tajunnut kunnolla että meille tulee vauva. Ehkä se iskee tajuntaan, jahka kumpuni kasvaa muullakin kuin läksimakkaroilla ja toivottavasti viimeistään siinä vaiheessa kun rakas uroo kuljettaa vaimoaan kohti  seesteistä synnytystä mitäsesittenikinäonkineipuhutasiitävieläeihän.

Kiitos vielä teille uskollisille lukijoille, että olette ihanat jaksaneet odottaa minua, vaikka on varmasti ollut ärrrrsyttävää, kun yhtäkään postausta ei ole kuulunut. Arvostan sitä todella.

<3

Ps. Ai niin, on mulla tänään synttäritkin! Kuvitelkaa – 31-vuotias, ei enää ihan mikään pikkulikka, naamakin jo vähän ryttynen. Oumai.
Pps. Niin ja jos mummu lukee tämän, niin nuo popot on aika ihanat, että oispas ihanaa jos joku näppäräkätinen mummu sellaisia tekisi.. Vink ;). <3