Elämä on kivaa

Oikeasti. Nyt loppuu se valitus. Olen koko eilisen päivän kuunnellut nurisevia ihmisiä ja katsellut alaspäin sojottavia suupieliä bussissa, töissä, kaupungilla, hississä, sateessa, auringossa ja karkkijonossa.

Tiedän, tiedän  - en kestä itsekään niitä "Syö lautanen tyhjäksi, koska Afrikassa etanoillakin on nälkä" -höpötyksiä, mutta eilen sain kyllä nenälleni kun menin muka pahalla tuulella vierailemaan Haartmanin sairaalan. Siellä oli teräksestä tehtyjä mummoja, jotka painoivat enää vain höyhenen verran ja vain silmistä näki, että nyt vähän sattuu. Kyllä loppui sateen sadattelu ja Mulla on joku läntti paidassa -kitinä siihen paikkaan.

Etsi kuvasta elämästään nauttiva pesukarhu, pussirotta tai Nukanakki. Mökillä on kivaa. 

Negatiiviseen kierteeseen jää niin helposti koukkuun ja siitä on niin vaikea päästä irti. Miksi? Toisinaan voisi olla hyvä ihan pakolla ajatella, että tänään olen positiivinen enkä varmasti anna minkään kärpäsen ärsyttää kivuuttani. Yhtään. Ihan vaikka väkipakolla.

Joskus on tietysti päästettävä höyryjä ja jokaisen ongelmat ovat omassa mittakaavassaan. Ei voi turmata toisen rakkausongelmia kertomalla, että eturauhassyöpä tuo miehelle tissit ja kuoleman ja että sinullakin voisi olla oikeita ongelmia (joskus on tosin aiheellista sanoa näinkin).  Sitä vain meinaan, että ei jakseta aina jauhaa sitä negatiivisuutta ja korosteta ensimmäiseksi niitä huonoja puolia, vaan ihan oikeasti y r i t e t ä ä n  o p e t e l l a näkemään myös asioiden hyviä puolia.

Ja jos niitä ei ole, niin on kai muutoksen aika. Ei kitinän. Stop whining, start winning ja niin edelleen.

Semmosta tänään. Mitäs teillä oli mielessä? :D

<3 Hannele