sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Arabia-Finlayson-outlet Helsingin Arabiassa

Olen yrittänyt saada nettishoppailuintoani kuriin ja tehnyt lupauksen, että ostan netistä seuraavan kerran vasta tammikuussa, huh. Saapas nähdä miten käy! Mielestäni netin valikoimat ovat nimittäin niin paljon paremmat kuin kivijalkamyymälöiden, että niitä on käytävä katsomassa ainakin kerran päivässä... (ja juuri ennen pyhää lupaustani tilasin uudet talvisaappaat, mutta niistä lisää sitten myöhemmin).

Olen siis kierrellyt nyt enemmän kivijalkamyymälöitä ja ajattelin vinkata teille yhdestä suosikistani, nimittäin Arabian ja Finlaysonin outletista Helsingin Arabiassa. Tuonne on helppo suunnata keskikaupungilta vaikkapa ratikalla numero 6, joka lähtee esimerkiksi Rautatieasemalta heti siitä pääovien edestä. Matka kestää noin 20 minuuttia.






Vaikka suuri osa tuotteista on joko normaalihintaisia tai melkein sitä, on joukossa myös hyviä löytöjä. Itse esimerkiksi ostin tuolta aikanaan Arabian Koko-lautaset ovaalina kymmenellä eurolla kappale, kun hinta on normaalisti 20 euroa kipale - ja hyvin ovat kestäneet.


Myynnissä on myös Finlaysonin tekstiilejä ja Familonin tyynyjä ja peitteitä. Muistattekin varmaan, että olen todellinen petivaatefriikki, joten tämä Finlaysonin outlet on aika pahapaha...






Tällä kertaa en ollut liikkeellä vain shoppailumielessä, sillä käväisin työn puolesta myös muualla talossa. Katsokaa miten upeita tilataideteoksia rakennuksesta löytyy1





Sopisko vaikka teidän olkkariin? Ei muuta kuin raivaamaan tilaa..

Terkuin, Hannele

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Vaatehullun yllättävä ongelma

On syksy, mutta mitäs vaatefriikin kaapista löytyykään? No ei ainakaan lämmittäviä neuleita, hyviä nahkasaappaita, lämpimiä hansikkaita tai suloisia myssyjä.

Täällä on kylymä. Olen kierrellyt nettikauppoja ympäri ja ämpäri, yllättäen Elloksen valikoimassa oli useampi tyylikkyys. 







Olen tottunut pitämään Seppälää erittäin huonolaatuisena (ja aika mauttomana) liikkeenä, jonne ani harvoin olen astellut sisään. Tuore lookbook kuitenkin osoittaa, että saatan olla väärässä.

Millaisia kokemuksia teillä on Seppälän uusien tuotteiden laadusta ja tyylikkyydestä? Onko firma tehnyt kasvojen kohotuksen, vai onko tämä vain hetkellinen (tai jopa valheellinen) kaunis-lapsi-päivä?

<3 Hannele

tiistai 24. syyskuuta 2013

Loru

Yhtäkkiä taivas onkin tummempi ja tuuli kirpeämpi – talvi tuoksuu jo tuulessa, oletteko huomanneet saman?

Moni inhoaa suomalaista eloa lokakuusta eteenpäin, mutta minusta se on aivan täydellistä aikaa. Etenkin jos (ja kun) elämästä löytyy myös pieniä yllätyksiä. 

Sain Astubutiikkiin.fi-verkkokaupalta lahjaksi Loru-korvakorut, jotka on tehty ihan oikeasta, virkatusta pitsistä. Ihana, pieni yllätys. 


Olen aina ollut vankkumaton korvistyttö ja näyttävien korujen kaveri. Mitä suuremmat, sitä paremmat niin elämässä kuin pukeutumisessakin – inhoan pientä nypertelyä ja pilkunviilausta.  Mutta mitä enemmän ikää tulee lisää, sitä enemmän huomaan siirtyväni taka-alalle nauttimaan omasta rauhasta ja pohtimaan omiani. Myös korumaku on muuttunut – nyt minua puhuttelevat enemmän hiljaiset, yksinkertaiset kaulakorut, jotka tuovat asuun sitä jotain, mutta eivät varasta koko show'ta – tiedättehän?

Mustat lorut kuitenkin muistuttavat, miksi korvakorutkin ovat pop – välillä on hyvä nauttia niistä hieman näyttävimmistäkin hetkistä. 


<3 Hannele

lauantai 21. syyskuuta 2013

Morsiuskimpun ja vieheiden tekeminen itse

Vielä hitunen hääasiaa.

Floristit usein ottavat melko komeita summia hääkimpun ja vieheiden teosta. Omiin häihini tein itse oman kimppuni, siskon ja hänen miehensä häissä vastasin kimpun lisäksi myös vieheistä.

Sanotaanko että hyvä niin, sillä loppujen lopuksi niiden teko on aika yksinkertaista, jos nyt ei halua kimpukseen vaativaa luomusta, vaan enemminkin yksinkertaisen ja melko luonnollisen kimpun.

Siskon kimpussa oli 3–4 hortensiaoksaa. 
Oma kimppuni koostui tasan viidestä kukasta: pioneja oli kolme, hortensioita kaksi kappaletta. Sisko taasen halusi kimppuun pelkkää hortensiaa.

Tärkeintä on valita kukiksi kestäviä kukkia, kuten juurikin pioneja, hortensioita ja ruusuja ja huomioida myös, etteivät ne saa tahrata pukua päivän aikana. Esimerkiksi liljoista lähtee helposti muisto myös morsiuspukuun, mikä ei ole kovinkaan toivottavaa.

Esimerkiksi ruukkuhortensian kukista saa kauniin kimpun, hinta vain vähän alle 20 euroa. Kuva: Tuukka Ervasti
Vieheissä käytin ruusuja ja morsiusharsoa, joka ei muuten ollut luuloistani huolimatta lainkaan kestävä kukka – onneksi ne oli helppo nyppäistä pois ja jo pelkkä ruusu näytti hyvältä. Vieheisiin asetellaan muutama kukka haluttuun asentoon, varsi on hyvä olla muutaman sentin mittainen (niin että hakaneula sopii siihen kauniisti, mutta niin ettei varsi ole liian pitkä). Sen jälkeen kukat kiinnitetään yhteen kukkateipillä (myydään esim. askarteluliikkeissä) rullaamalla teippiä vartta pitkin kauniisti esim. ylhäältä alas ja asetetaan mukaan myös hakaneula, jonka varren voi kätevästi rullata teipin sisään.

Kuva: Kuokkavieraat


Oma kimppuni vähän harjoitusversio, varret olisi pitänyt leikata tasaisemmin tai piilottaa kokonaan, mutta kimppu kulki hyvin päivän menoissa mukana ja näyttää hääkuvissa hyvältä – eli good enough for me ;). Kuva: Tuukka Ervasti 

Kimpussa taas asetellaan kukat haluttuun asentoon ja jälleen kiinnitetään komeus ylhäältä alas kukkateipin avulla. Teipin päälle on hyvä valita esimerkiksi kaunista silkkinauhaa ja/ tai pitsinauhaa, jotta teippi ei jää näkyviin. Nauhat voi jättää näkyviin esimerkiksi rusettina aivan kukkien alapuolelle tai sitten vain piilottaa ne kimpun sekaan kauniisti.

Jos siis kukat eivät ole sinulle pääasia, suosittelen tekemään ne itse tai antamaan homman esimerkiksi juurikin kaasolle. Askartelin kukat muutamassa tunnissa edellisenä päivänä ja niiden tekeminen on tuollaisenaan melko simppeliä. Kukkien säilyttäminen esimerkiksi muovipussilla suojattuna (älä sulje pussia!) jääkaapissa tai ulkona yön yli on hyvä idea.

<3 Hannele


Ps. Jos sinulla on häät mielessäsi, vilkaisehan vanhaa hääblogiani – siellä on asiaa jos jonkinmoisesta jutusta, josta voipi olla sinulle hyötyä :).

Pps. Kuvat ovat Kuokkavieraiden ja meidän häissämme kuvanneen Tuukka Ervastin käsialaa

perjantai 20. syyskuuta 2013

Onnelliset

Miten voi olla, että pienen siskon ja tuoreen lankomiehen häistä on jo yli kuukausi aikaa? Uskomattoman hauska ilta, niin upea ja rakastunut hääpari ja muutama onnentirautus – niistä oli Helenan ja Kallen hääpäivä tehty <3.

Kuvaajana oli Kuokkavieraat, jotka olivat kyllä aikamoisia ammattilaisia. Herrat onnistuivat taltioimaan monen monta huikeaa hetkeä, mutta siten että kukaan ei huomannut :D.

Ja katsokaa nyt näitä upeita, upeita hääkuvia. Etenkin tuo viimeinen on aivan käsittämättömän kaunis.








On aika selvää, kenelle se Kesän 2013 kaunein morsian ja komein sulho -palkinto kuuluu, vai mitä? Terveisin puolueeton isosisko ;)

Superhyperkauniita kuvia saatiin myös häikäisevistä kaasoista, jotka taisivat nipistää kaunista morsianta pyllystä tahi jotain, koska ilme vääntyi noinkin shrekkimäiseen poseen. Normaalistihan se vain näyttää nätiltä ja kävelee baywatch-hidastetusti eikä ikinä koskaan pieraise ja haisee lähinnä ruusunnupulta...



<3: Hanettaja

torstai 19. syyskuuta 2013

96 päivää jouluun...

...ei sillä että laskisin, tai jotain – siis oikeasti en laske. Jostain nyt vain satuin näkemään päivityksen, jossa luki "100 päivää jouluun" ja tässä sitä ollaan – laskuri mun pääni sisällä ei lakkaa ollenkaan. Joka aamu kun avaan silmäni *bing*, niin mun päässäni välähtää seuraava numero – kyllä, ihan seko emäntä, ei auta.

Mutta – olen myös tehnyt ensimmäiset jouluostokseni, eli ehkäpä jonkinmoinen joulutajunta koettaa tunkeutua mun tärykalvojeni sisään? 


Nämä täydellisen upeat vintage-figuriinit ovat löytö Etsystä (jonne ei muuten sanalla sanoen kannata klikata itseään, mikäli ei tahdo joutua himojen kouriin). Metallinen kaurispariskunta painaa melkoisesti ja valjakko matkasi luokseni New Yorkin 60-luvulta. Hintakaan ei ollut liian paha: 24 euroa + toiset 24 euroa postituskuluja.

Ihanat, ihanat, ihanat. Tästä tää tämän vuoden hulluus (kai) lähtee! Mites siellä valmistaudutaan syksyn ja talven tuloon?

<3 Hanettaja

Oi sinä ihana arki!

Kun on kaukana, näkee paremmin lähelle – taas se on tullut todistettua. Miten ihanaa onkaan nauttia oman kodin rauhasta, kynttilän valosta ja ihan vain arjesta oman poppoon kesken.


Koti on aina ollut minulle tärkeä paikka ja vaihdan yleensä työvaatteista kotivaatteisiin heti, kun pääsen ulko-ovesta sisälle. Lapsena erään ystäväni äiti pukeutui kotonakin korkokenkiin, mikä oli mielestäni aika tyylikästä, mutta sitten kuitenkin pidin enemmän oman äitini tavasta heittää vapaalle ja olla rennosti pullantuoksuinen äiti kotona.



Kotivaatteina minulla on ehdottomasti parhaat hetkensä nähneet college-housut, joista en kovin mielelläni luopuisi, mutta nyt on kaiketi pakko – pyllykohta on hitusen liian paljastavia reikiä täynnä :D. Ehkäpä näistä Nanson uusista Kodikas-malliston lempeistä pehmeysksistä olisi korvaajaksi?


Hannele

maanantai 16. syyskuuta 2013

Kokemuksia Alanyasta: Kotona taas!

Voi mikä ihana, ihana reissu! Nettihän ei tietenkään toiminut, joten valitettavasti en päässyt kertaakaan päivittämään blogia loman aikana – toisaalta ehkäpä se pieni tauko teki ihan hyvääkin, nyt voi taas uudella energialla tehtailla postauksiakin :).


Yllä näkymää, jota meikäläinen on tillitellyt moneen otteeseen viime viikolla... Tuonne sai muuten tilata myös erilaisia juomia ja ruokia suoraan aurinkotuoliin – jaa miten niin on tullut vähän lomakiloja? ;)


Erityisesti ruokakulttuurin täydellisyys oli todellinen yllätys – miten kebab voikaan olla niin hyvää? Lisäksi myös monet muut jutut, kuten ihana tsatsiki ja tuo kuvassa näkyvä leipä veivät sydämen – nam ja nam <3. 

Yönäkymää hotellin parvekkeelta. Päiväsaikaan saikin ihailla sitten merta <3. 

Kuten suunniteltua, reissu painottui pääosin läyryämiseen, auringossa lojumiseen (näkisittepä mun rusketusrai'at ;D) ja hyvään ruokaan. Vierailimme myös hamamissa astetta tiukempien mummujen pestävänä ja hierottavana, tuosta kokemuksesta taidankin kertoilla lisää myöhemmin.


Mun tytöt. <3 Sigi, Elina ja Helena. 
Miten täällä on sujunut? Kuvista muuten kiitokset Sigille ja Helenalle, joiden Zigi Ztyle - ja Huihaivei-blogeja kannattaa käydä vilkaisemassa.

<3 Hannele

Ps. Arvatkaapas muuten kuka pudotti tänään kaksi viikkoa vanhan ja armaan iPhonen lavuaariin käsiä pestessä? Aika perus-Hanettaja.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Pian, pian!

Oih, huomenna se tapahtuu! Ensimmäinen ihan-vaan-tyttöjen-reissu-ulkomaille – aivan uskomatonta. Koko päivä on tuntunut absurdilta, kun toimistohuoneen ja työvaatteiden tiesi vaihtuvan seuraavana päivänä uima-altaaseen ja bikineihin – aivan käsittämätöntä!

Alicanten jätski, saapas nähdä pärjääkö Turkin versio tälle herkulle... 
Suuntaamme siis Turkin Alanyaan kolmen hyvän ystäväni kanssa – tarkoituksena on viettää kunnon löhöloma rannalla ja altaalla, tosin olen pakannut myös juoksulenkkarit mukaan (yritys on tärkein!).

Valitettavasti en voi ottaa konetta mukaan, vaikka teille kirjoittaminen olisikin mukavaa – toisaalta voi olla ihan hyvä vierottautua tästä kapistuksesta hetkeksi. Instagramiin olisi kuitenkin tarkoitus tehdä päivityksiä ja muutaman moikkailun voin tehdä puhelimellakin (vaikka puhelimella tehdyt postaukset näyttävätkin aika jäätävän rumilta tietokoneella katsottuna, pah).

...tai Turkin herkut Epsanjalle?
Eli huomenna näytän samalta kuin tässä kuvassa – lentokentällä skumppalasi kourassa ja harvinaisen pönöttävä katse silmissä (vaikka vielä ekku lasi menossa). Aivan huikeaa, jee!


Toivottavasti teillekin on kivoja juttuja tiedossa tälle viikonlopulle!

<3 Hannele


torstai 5. syyskuuta 2013

Arkea ja menoa

Hui miten sitä voikaan ihminen hukata itsensä arjen keskelle? Olen tällä viikolla järjestellyt ja jumpannut, pikashopannut ja pakkaillut – huuh.

Nappailin teille kuvia viikostani Instagramista. Jos muuten haluatte seurailla menoani siellä, klikatkaahan itsenne tänne – luvassa on kuvaa ainakin Turkin matkasta, jonne olen lähdössä lauantaina (jee). Mielelläni tekisin postauksia myös sieltä, mutta toisaalta sitten tietokoneen mukaan ottaminen hitusen arvelluttaa... 

Iho muuten kukkii jälleen kuin viimeistä päivää, kuten kuvasta näkyy – pah. Nukanakki onneksi luonnonkaunis <3. 


Edellisen postauksen (josta on ikuisuus, tiedän, arghs – sorisori) jälkeen suuntasin aika suruisissa tunnelmissa Pohjanmaalle mummuni hautajaisiin. Menomatkalla pysähdyimme mökilläkin saunomassa ja rentoutumassa yhden illan verran, sillä ajomatka on pitkä ja kesämökki sopivasti matkan varrella.

On se vain uskomatonta, miten jokin paikka voi rentouttaa ihmislapsen niin totaalisesti. Uskotteko, että lojuin saunan lauteilla kuola valuen ja lähes tulkoon tajuttomana? ;) Suomalaista kulttuuria ymmärtämättömän on varmasti vaikea käsittää kuinka tehokas on rentouttaja on suomalaisen pyhä kolminaisuus: järvi, sauna ja hiljaisuus. 

Mökiltä suuntasimme vanhempieni luo, josta löytyi ihana äiti ja ihana sienisalaatti! Nam. Rakastan äidin sienisalaattia, enkä kertakaikkiaan ole vielä tähän päivään mennessä saanut siitä aivan samanlaista – oma tekemä ei sama ollenkaan. 


Kotiutumisen jälkeen viikko onkin sujunut aika reippaasti työn ja matkapakkailun merkeissä – miksi kaupoista ei koskaan löydy sopivia uusia lomavaatteita silloin kun ihminen kaipaa, häh? Vallan tiedostan, että nyt on syksy ja lomaromppeet on heitetty kaapin perälle, mutta mieluusti olisin muutaman t-paidan ja rantakassin hankkinut valmiiksi (noh, Alanyasta sitten). 




Shoppailun lomassa uhkasi tarttua kaikenlaista ei-niin-lomamaistakin mukaan – mitäs pidätte tästä hatusta? Ehdottomasti haluan tänä syksynä tuon mallisen syyshatun, mutta lierin koko voisi olla näin pienelle naiselle vähän pienempi... Vai?

Huomenna onkin sitten viimeinen työpäivä ennen VIIKON mittaista aurinkolomaa kauniiden ja ihanien tyttärien seurassa – ihan mahtavaa! Jotenkin en vain voi vieläkään käsittää, että tällainen ystävien reissu onnistui kaikkien kiireisistä aikatauluista ja hankaluuksista huolimatta. 

Tytöt tää on huikiaa <3.  Nyt kun saisi vielä säärikarvatajeltualaukunloppuunpakattuanemenomekothaettuajaukonjäähyväispussattua, niin vois lähtä aurinkorannalle sateenvarjorinksun seuraan.

<3 Hane