sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Täydellinen suklaa-vadelmakakku

Juhannuksen kunniaksi leivoin ystäväporukalleni Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä löytyneellä reseptillä kuuden kerroksen suklaa-vadelmakakun, jolle olen henkilökohtaisesti antanut lempinimen Oh My Fucking God -täytekakku.


Pohja on 8 munan kakkupohja ja reseptiin menee noin paketti voita ja melkeinpä kilo suklaata.

Ihan järkyttävän hyvää, vaikka itse sanonkin. Rakkaan ystäväiseni Sigin kanssa koristelimme kakun kuola valuen (hänelle myös lämmin kiitos hienoista kuvista, koska kameraahan minulla ei edelleenkään ollut matkassani) ja työnsimme varovasti jääkaappiin odottamaan jälkiruoka-aikaa.

Jaa paitsi että sainhan minä hitusen maistaakin täytettä ennen oikeaa ruokaa (joka oli by the way ehkä vieläkin parempaa, ah!). Lusikan sisällä on aivan sairaaaaaaaaan iso mansikka ja eräät pitivät hauskaa meikäläisen kustannuksella, with camera tietysti.


Huikea valokuva, ei pitäisi enää kenellekään olla epäselvää, kuka tykkää ruoasta. Tämän otoksen näytän vielä joskus tuleville jälkipolvilleni, kun esittelen muistoja villeistä nuoruusvuosistani, "kyllä oli kakuntäytteetkin silloin kuulkaas ihan erilaisia".

Jaa ja se resepti vai? Sehän löytyy tietysti Ruokakriitikko-blogin puolelta.

<3 Hannele

I Phone or No Phone?

Nonni. Olen päättänyt liittyä alati kasvavaan luurijoukkoon ja ostaa iPhonen minulle ja korvilleni. Tällä hetkellä silmissä kimmeltelee valkoinen 4S, vaikka tuoreempikin malli olisi tarjolla, sillä hintaeroa 4S:n ja iPhone 5:en välillä on noin 500 euroa – kuka maksaa puhelimesta tonnin? 

Nyt kaipaisin käyttökokemuksia.

Kuva: Apple

Ero mustan ja valkoisen välillä mietityttää: valkoinen on niiiiiiiin paljon kauniimpi, mutta jälleen vähän kalliimpi.

VAIKEITAHOMMIA.


Kivat puhelinkuoret superekstra ja meikän mieleen. Alemmat Marc Jacobs, ylemmät Aphro Chic. Kuvat: Valmistajat

Uudessa luurissa miellyttäisi sen toiminnallisuus, helppous ja esimerkiksi kameran laatu. En jaksa järjestelmäkameraa kannella jatkuvasti joka paikassa (eikä siinä ole tällä hetkellä edes muistikorttia, koska söin sen. Pitkä juttu). Tällä hetkellä minulla on käytössä Nokian E7, joka on aivan järkyttävän huono – esimerkiksi kosketusnäyttö päättää välillä olla toimimatta (etenkin silloin jos herätyskello soi tai kalenterin hälytys pärähtää päälle keskellä hiljaista palaveria), kameralla saa harvinaisen huonoja kuvia ja nettiä ei tule käytettyä koskaan, koska sen käyttäminen on niin vaivalloista.

Kertokaahan siis kommentteja iPhonen omistajat, miten nyt kannattais ja kannattaisko?

<3 Hane

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Uudet pokat

Ihan olen unohtanut esitellä uuden ja komean nörttilookkini, joten sehän sopii loistokkaasti näin lauantai-illan asiaksi (siis mitkä bileet? Lauantaina? En jaksa!).

Sain siis noin viikko sitten elämäni ensimmäiset silmälasit, vaikka olen ollut lapsesta asti toisesta silmästä aivan puolisokea, joten periaatteessa olisin ansainnut nämä jo aikaisemmin.

 Ja oi tätä onnea – tykkään näistä ihan hirmuisasti! Etenkin kun näitä ei tarvitse pitää jatkuvasti. 


Lapsena silmäni leikattiin karsastuksen vuoksi, mikä oikeastaan vain pahensi tilannetta. Onneksi karsastus näkyy vain jos olen erittäin väsynyt (tai pikkasen huppelissa, toim. huom.), joten se ei paljastu arkena laisinkaan.

Vain juhlissa. Mahtavaa.



Toisessa silmässä on plussaa niin paljon kuin siihen voi laittaa ja on näissä kyllä aikamoinen totuttelu, kun on tottunut katselemaan maailmaa vain yhdellä silmällä. Tällä hetkellä käytän näitä vain koneella istuessani tai lukiessani.





Kehykset ovat Marc Jacobsin valikoimaa ja nämä heti pikkasen komiat posetukset ihan omaa käsialaa. Äidille terveisiä, että tässä näitä sun toivomia kuvia nyt on, rakkaudella tyttäresi puolisokea delfiini (kuvassa alimmaisena).

Tänään on ollut ihanan rentouttava päivä. Kävimme tytärpuolen kanssa katsastamassa elokuvissa Will Smithin uusimman elokuvan After Earth ja voi että Willin poika Jaden on heti nääääääin suloinen. Samaa mieltä olimme tytärpuolen kanssa tästä ehdottomasti, tosin näkökulma saattoi hitusen vaihdella ;D.


Suosittelen lämpimästi etenkin siksi, että sopii oikeastaan ihan kenelle tahansa yli 10-vuotiaalle – voitte siis kerrankin mennä koko porukalla leffaan!

Illalle onkin suunnitteilla jotain hieman vähemmän rentouttavaa, eli kaupungille marsmars! Näköjään sitten kuitenkin olen vielä sen ikäinen, että lauantai-illan kohokohta on jokin muu kuin Lotto.

Ihanaista iltaa sinne murut!

<3 Hannele

Unelma-ammatteja

Aamun Helsingin Sanomissa oli juttua lapsista ja heidän toiveammateistaan ja käsi poskella lueskelin näitä ihania tekstejä – niin paljon unelmia, joukossa yllättävän paljon myös realismia. Moni lapsista tietää unelma-ammattinsa vaatimukset suurelta osin, ehkäpä näistä keskustellaan paljon myös isän ja äidin kanssa.

Minun lapsuuden toiveammattini oli prinsessa. Tehtävänkuvaan kuului mielestäni kauniiden vaatteiden käyttäminen, herkkujen syönti ja laulaminen. Sinänsä jos nyt vaikka Victorian elämää katsotaan, niin saattahan se olla hieman raskaampaa – pitää tavata ihmisiä ja edustaa, vaikka olisi viimeisillään raskaana ja jakaa elämän tärkeät virstanpylväät aina ensirakkauksista hääsuukkoihin koko maailman kanssa. 


Prinsessa vai ballerina? Urasuunnitelmia vuonna 1986. 
Prinsessan ura ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle, koska prinsessaksi on aika tavattoman vaikeaa päästä, joten sen jälkeen halusin pitkään tanssijaksi. Jopa opiskelin sitä lukion jälkeen ja treenasin melkeinpä ammattilaisena ammattilaisten joukossa, työskentelin tanssiopena ja otin taiteilun ihan vakavasti tosissani.

Muutaman vuoden jälkeen realismi astui peliin. Tajusin, että haluan saada työstäni myös palkkaa, eikä tanssijan ammatti loppujen lopuksi ole kovinkaan lähellä unelmaa  – ihana harrastuksena, erittäin rankka ja vaativa työnä. Lisäksi uusiin – niihin monivuotisiin – kouluihin hakiessani pääsin melkeinpä kaikissa viimeiseen vaiheeseen, mutta en lopulta minnekään sisälle. Kun olin selvittänyt tieni lähes tuhannen tanssijan joukosta niiden 30 parhaan joukkoon ja postin mukana tuli hylkäyskirje toisensa jälkeen, oli se aika kova pala siinä elämänvaiheessa. 

Harvoja tanssivuosilta skannattuja kuvia. Oi tätä draamaa. Bongaa kuvasta Hanettaja. 
 Muutaman välivuoden jälkeen löysin itsestäni aivan uusia puolia ja nyt tanssivuosiani taaksepäin katsoessani tajuan, että en mitenkään olisi voinut olla onnellinen tanssijana – en ainakaan juuri siten, kuin itse silloin kuvittelin urani menevän: halusin tanssia eri produktioissa ja kiertää maailmaa. Minä, joka rakastan omaa kotia, säännöllistä palkkanauhaa ja juuri tätä alaa, jolla just nyt olen. 



Todellisuudessa tanssin ammattilaisen elämä on päivästä toiseen pienellä rahalla kitkuttamista, kipeitä nilkkoja ja tuurauksia siivoojana tai kaupan kassana, koska oman alan töitä ei yksinkertaisesti vain löydy. Näin aikuisen Hannelen silmin katsottuna ainoa varteenotettava työ minulle tanssin kentällä olisi oman koulun perustaminen, mutta sekin on varmasti todellisuudessa kaukana unelmasta.

Loppujen lopuksi kävi hyvin – olen enemmän kuin tyytyväinen valitsemaani alaan, vaikka en olisi ikinä uskonut lapsena päätyväni tähän työhön. Ja toisaalta – osana työtäni saan pitää kauniita vaatteita, syödä herkkuja ja aina välillä vähän laulaakin. Ei paha ;). 

Oletteko te muut päätyneet lapsuuden unelma-ammatteihinne ja mitä ne ovat olleet? 

<3 Hannele


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Perseilypäivästä kansainvälinen vapaapäivä, kiitos

Se alkoi eilen illalla: potkaisin imuria, viskasin juustopaketin lattialle (EINIITÄSAAAUKIILMANVEIHTEÄ) ja murisin jatkuvasti.

Tänä aamuna sain draamakohtauksen, kun mies oli sekoittanut koiran kamman minun kampaani ja työpäivän vietin toljottamalla äkäisenä eteeni.  Iltapäivällä surullinen kissavideo herkisti kyyneliin.

Eiei, en ole hullu ja jakomielitautinen, vaan nainen.



Tää tila on selviö ja olen uhri – saakutan hormonit ottaa mun kehostani vallan.

Jos, siis JOS, perseilypäivät olisivat kaikkien kansanryhmien ongelma (toisin sanoen myös miehet kärsisivät tästä), saisi joka ikinen vähintään oman psykologin, hierontaa, toimitusjohtajan virallisen tervehdyksen, vapautuksen töistä ja lahjakortin Stockan Herkkuun aina perseilypäivän iskiessä kohdalle.

Koska onhan tää nyt vaan niin pyllystä – kirjaimellisesti.


Tunnelmia tänään:








Sanon suoraan, että tässä naisen anatomiassa on kyllä pahemman sortin design- ja suunnitteluvirhe tehty.

Kuka on esimerkiksi keksinyt, että lisääntyäkseen ihmisen on työnnettävä vesimelonin kokoinen pökäle avaimenreiästä? Kyllä voisin tehdä valituksen sille idiootille. Koko synnyttäminen on suurinpiirtein yhtä luonnollista, kuin aivojen aivastaminen pihalle korvakäytävän kautta. Ja sitten vielä ihaillaan ihmisiä, jotka tekevät sen ilman puudutusta.

Typerä luonto. Taas tekee mulle temput.

MUR.

<3 Hane

Ps. Kuvat tietty Grumpycat.com, kaikkien vihaisten kissojen ykkössaitti.


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Miksi Ruotsissa kaikki on kauniimpaa?

Tässä sitä taas ollaan. Talohaaveinen on kiertänyt ja kaartanut k a i k k i suomalaiset talovalmistajat läpi ja jos niitä kalleimpia ei oteta huomioon, ei yksikään miellytä.

Ruotsissa olisi. Mitenköhän tilaaminen onnistuisi sieltä?





Myresjöhus on vienyt mun sydämeni ja ilmeisesti aika moni on tällaisen tilannut Suomeen... Hinta tietysti arvelluttaa, mutta yrittänyttä ei laiteta, eikös? ;)

Periaatteessa tässä talossa on vain 140 neliötä ja se on yhdessä tasossa, eli kopioimallakin voisi päästä pitkälle ja edullisesti. 

TALOKUUME, krääh!

<3 Hannele 

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

And the Oscar goes to...

Voihan vau, mikä juhannus! Ihanaista herkuttelua ihanaisten ystäviän kanssa – nyt voi olla hyvällä omallatunnolla väsynyt. <3

Juhannuksen aikana myös They're REAL -ripsivärin arvonta on ratkennut! Onnea Back in Reverie -blogin PS, joka osallistui kahdella arvalla kisaan mukaan :). 


Juhannustunnelmista enemmän myöhemmin, kun saan ystävältäni muutamia kuvia... Kävipäs nimittäin niinkin seksikkäästi, että tosiaan se suklaapalaseksi luulemani muistikortti on nyt menneen talven lumia, joten en saanut yhtään ainutta kuvaa muistoksi juhannusjuhlista... Pitelin siis kädessä suklaapalaa JA muistikorttia ja loppu on historiaa (tai ei ole, kun se muistikortti ei enää tallenna mitään, pah).

Mites teillä sujui juhannus?

<3 Hanettaja

torstai 20. kesäkuuta 2013

Martini 150 vuotta

Viime viikolla juhlistimme Martinin 150-vuotisjuhlia mitä makoisimmissa merkeissä. Lurppasuita kehotan lukemaan postauksen tarkkaan, sillä tämä juhlissa nautittu drinksu on mitä raikkain ja hekumallisin kesäjuoma.



1/2 Martini Bianco
1/2 kuohuviiniä¨
jäitä
limeä
Muutama jokeri, hyvää seuraa ja hitunen armastusta



Illan asu on jo kertaalleen nähtykin täällä, mutta niihin kuviin ei tainnut nahkatakki mahtua. 






Nahkatakki: Zara
Laukku: Michael Kors
Paita: InWear
Hame: H&M
Kengät: Bianco

Helsinki on kertakaikkisen upea juhannuksena, sillä mikään paikka maailmassa ei ole yhtä rauhallinen kuin tämä pikkukylä silloin, uskotteko? Kadut ovat aivan autiot ja aavemaiset.

Olen juhannusleskenä perjantaina, koska herraskainen on työvuorossa ja matkaamme juhannuksen viettoon ystävien luokse vasta lauantaina. Eipä se silti tarkoita, etteikö juhannusta voisi juhlistaa hyvässä seurassa - suunnittelemme erään työystäväni kanssa pitävämme kunnon piknikin Espalla, mistä tulee varmasti aika mielenkiintoista, koska olemme ainoat ihmiset koko kylässä. HAA!

Ei enää Helsinki vaan Zombieland with wine. Jännittävää.

Missäs te juhlitte juhannusta vai juhlitteko laisinkaan?

<3 Hannele

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Miksi miehiä ei pidä IKINÄ kuunnella?

No siks justiin. Wienin matkallamme törmäsin täydelliseen etniseen minihameeseen, enkä ole sen jälkeen saanut sitä pois aivojeni verkkokalvoilta.

En ostanut koska uros. Näytti kuulemma "ihan matolta". Kakkanokkase.







Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Oletteko bonganneet jossain? Zarassa näin, mutta se oli takaa niin kummallinen, että ei mitään rajaa. En myöskään arvosta liian korkeaa vyötäröä (saati hintaa).

Auttakkee.

<3 Hannele

Ps. Mitäs tyypit tykkäätte uudesta bannerista?

Arvontamuistutus!

Jos mielitte voittaa ripsivärin, joka todella lunastaa lupauksensa, klikatkaahan tänne. Vielä on hetkonen aikaa, mutta ennen juhannusta voittaja selviää!

OSALLISTUMISTA SIIS EI TÄMÄN POSTAUKSEN KAUTTA!


<3 Hannele

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Parhaat kaverit





No joojoo, ei saa olla pöydällä. Mutta jos joku on noin nätti, niin sille on pakko antaa välillä periksi. Ulkonäkö taitaa olla Nukanakin ainoa ase, tehokas tosin.

Melkoista melskettä (joskin hauskaa) ollut tänään koko päivä. Vauhdilla olen siirtynyt paikasta a paikkaan x ja sieltä sitten taas ärrän kautta ympäri orren, huh.

Onneksi on ihana tulla kotiin, kun täältä löytyy aina vähintään yksi olento, jolle se on päivän paras hetki. Seuraavaksi parasta taitaa olla se, kun kaksjalkaiset (vihdoinkin) herää, sen verran hyvät bileet on joka aamu.

Nukanakkendal. Parhauskoira ja kaveri. <3

<3 Hannele

Ps. Ilokseni en ole onnistunut tuhoamaan tämän päivän kuvia, joten esittelen niitä myöhemmin. Jos toisessa kädessä on suklaapala ja toisessa muistikortti, kannattaa pysytellä tarkkana - näin niinku vinkkinä.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Pauligin kahvirasia: Kahvipannun Taikaa

Astiafriikki tässä terve.

Olen aina katsastellut Pauligin kauniita kahvirasioita, mutta en sitten kuitenkaa ole ostanut. Nyt on ehkä pakko, koska vähäkö ihana!


Puutarhajuhlat on mun juttu, vaikka en omistakaan puutarhaa. Ihanan kesäinen ja rento fiilis tämän vuoden rasiassa. Sarjassaan kuudes kahvirasia on kuvittaja Elina Werstaan käsialaa ja se on nimeltään "Kahvipannun taikaa".


Kokkolalaisen Elina Warstan kahvirasiakuvituksessa iloitaan kesästä ja hyvässä seurassa vietetyistä kiireettömistä kahvihetkistä. Kesäinen tunnelma on saanut innoituksensa Warstan omasta puutarhasta, jonka kiireettömän ja varjoisan tunnelman hän halusi ikuistaa myös rasiaan.

– Halusin löytää omasta elämästäni ja kokemuksistani pohjan kuvitukselleni. Rasia kertoo idyllisimmän ja ihanimman kahvihetkeni, jossa onnellisuus on läsnä. Monivaiheinen kilpailu oli kokonaisuudessaan ainutlaatuinen kokemus, ja olen innoissani kun rasia tulee nyt kauppoihin. On hienoa, miten ihmiset ottivat kuvitukseni omakseen ja ymmärsivät siihen luomani tunnelman, kertoo Warsta Pauligin tiedotteessa.


Mikä rasioista on mielestänne ykkönen? Itse tykkään kyllä eniten tästä tuoreesta.

<3 Hannele

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Parhauspäivä

Eilen oli ihan mahdottoman hyvä päivä. Okei, loma ei alkanut ja sääkin oli mitä oli, mutta lomarahat kilahtivat tilille ja alennusmyynnit alkoivat samaa päivänä.

Että aika kova, sanon minä.

Aloitimme aamun työkaverini kanssa suuntaamalla jo ennen töiden alkua ihan nopeasti vain Vilan 70 prosentin alennusmyyntiin, josta sainkin kaikenlaista ja ihan oikeasti tarpeellista. Pysyin kovana, vaikka veri meinasi viedä. Toivottavasti kama on myös laadukasta, sillä välillä olen saanut siitä lafkasta heti sellaista kuraa, että auts.


Mukaan lähti tavaraa noin 130 euron edestä, jotka sain itselleni about 30 eurolla. Hyvä diili, sanoisinko. Matkaan lähti ainakin korkeavyötäröiset farkkulegginsit, sillä meikäläinenhän ei enää muita housuja käytäkään ja ne ovat olleet jo pitkään Pitäs ostaa, mutta en saa aikaiseksi -listalla.

Nyt sain ne 70 prosentin alennuksella. Hyvä minä.


Hame: Zara
Paita: Eny
Koru: Accesorizes
Kengät: No ne luottomukavat, Bianco <3

Töiden jälkeen pääsinkin huikean taitavan Niinan kätösiin kampaamo Salon Noiriin. Minulla on siitä helppo hiusmalli, että käyn kampaamossa ihan oikeasti noin kaksi kertaa vuodessa. Viimeksi vierailin siellä yhdeksän kuukautta sitten, viime syksynä. 


Siksi on mukavaa käydä ne muutamat kerrat kunnon salongissa ja luottokampaajalla, joka onneksi ymmärtää että kampaamokäynti on myös hemmottelua, ei pelkkää puunausta. Saa rauhassa selailla tuoreet lehdet läpi, juoda kupin teetä ja ihan vain olla, oleskella ja rauhoittua. 


Tästä siis lähdettiin. Kulahtanut väri on päältä omaani, alta tummempaa. Kasvatan hiuksiani vielä ennen jatkotoimenpiteitä ja ilokseni Niina ilmoittikin, ettei niitä tarvitse pätkäistä kuin 1,5 senttiä.

Jos pitää hiuksia pääosin nutturalla, tukka taitaa pysyä suht hyväkuntoisena ;D Pahoittelen noita blurreja peiliotoksia, toivottavasti saatte hitusen selvää...


Ja tähän päädyttiin. Sain vielä kikkurat, jotka ovat superhienot, vaikkakin näin lauantaina jo aikas mennyttä kalua.



Ja arvatkaapas minne suuntasin tuolta? SAIN SILMÄLASIT, herrajee. Nyt löytyy tältäkin emännältä älykköprofiili, sillä älykkyysosamäärähän tunnetusti nousee vähintään satasella lasien ansiosta ;). Laitan teille kuvaa tästä ihmeestä mahdollisesti myöhemmin.

Nyt pitääkin olla tehokas, sillä meille on tulossa muutama mahtisnainen parantamaan maailmaa lounaan ja vineton merkeissä.

Ihanaista ja aurinkoista lauantaita kamut.

<3 Hannele