tiistai 29. huhtikuuta 2014

Äitienpäivän lahjaideoita

Saako äitienpäivää viettää, jos on alle kuukausi laskettuun aikaan? Minun mielestäni ehdottomasti!

Kävin bongailemassa muutamia lahjaideoita, jotka olisivat ainakin kovasti allekirjoittaneen mieleen. Lasten lahjat ovat tietysti ykkösenä listalla kuin listalla itse poimittuine kukkineen ja kortteineen, mutta olkoot nämä sitten pieniä hemmotteluideoita vaikkapa puolisolle tai äidille itselleen...

1. Swarovskin korut ja pienet asusteet ovat syötävän ihania tällaisen kimalleharakan mielestä – itse kotouttaisin mielelläni esimerkiksi näyttävät, pitkät korvakorut, sormuksen tai vaikkapa tulevan kesän mallistosta löytyvän älypuhelimen suojakotelon. Swarovskin korut noin 70–180 euroa.

2. Hemmottelu- ja -kauneushoidot ovat aina pop! Olen kuullut naisista, jotka inhoavat vaikkapa hierontaa, mutta ikinä koskaan en ole sellaista tavannut..

3. Itse tehty, monipuolinen aamiainen tai hyvässä ravintolassa nautittu brunssi on varmasti äitienpäivän h-hetki monessa perheessä. Muistan itse miten äidille oli jännittävä nousta laittamaan aamupalaa (ja äiti kuulemma kuunteli sitä töskäystä aina sängyssä odotellen, jokohan sitä kohta saisi nousta ylös...).

4. Lahjakortti äidin suosikkiliikkeeseen. Victoria's Secretin liikkeitä ei valitettavasti Suomesta löydä, mutta missäs se oma äitiliini shoppaileekaan mieluiten?

5. Harrastustarvikkeita tarvitsee aina – oli se suosikkipuuha sitten leivontaa tai kuntosalilla hyppäämistä. Itse tykkään juoksemisesta ja ostoslistalla on tällä hetkellä käsivarteen kiinnitettävä suojakotelo. Esimerkiksi tämä Luxcase.fin suojakotelo iPhone4-puhelimelle olisi kovasti mieleen – pinkkinä tai vaaleanpunaisena tietty! ;)

6. Paras lahjaidea ihan mihin tahansa juhlaan – LEIKKOKUKAT, mun suuri suosikkini. Ihana uroo toi minulle eilen hääpäivän kunniaksi muhkean kimpun ja koko kodin ilme (ja rouvankin ilme) piristyy tuoreiden kukkasten avulla hetkessä.

Miten teillä vietetään äitienpäivää ja onko teillä jakaa ihania muistoja siihen liittyen?

<3 Hannele

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Voita kauniit imetysliivit Mama Isabellen valikoimista!

Imetysliivit – erityisesti kauniit sellaiset – ovat puhuttaneet täällä blogin puolella: olen ihmetellyt mummomaisia ja tylsiä alusvaatteita, joita äideille tarjoillaan. Kieltäydyn moisista – äidillä on oikeus tuntea olonsa edelleen kauniiksi, vaikka käytännöllisyys onkin kaiken a ja o imetysajan pukeutumisessa. 

Onneksi poikkeuksia valikoimaan löytyy ja yhteistyökuvioiden merkeissä saan kunnian arpoa teille kauniit imetysliivit oman valintanne mukaan suomalaisesta Mamaisabelle.com-liikkeestä. Arvonnan yhteydessä voitte myös kysyä mieltä askarruttavaa asiaa alusvaatteisiin liittyen Mama Isabellen perustajalta Piialta, joka auttaa työkseen äitejä löytämään juuri heille sopivat liivit. 



Osallistu arvontaan ja voita Mama Isabellen valikoimista valitsemasi imetysliivit!

Kommentoi tätä postausta 13.5. mennessä ja jätä alusvaatteisiin liittyvä kysymyksesi kommenttiboksiin!

Saat vielä toisen arvan, mikäli luet blogiani Bloglovinin, Blogilistan tai Facebookin kautta – mainitse se kommentissasi. Muistathan jättää viestiisi joko sähköpostiosoitteesi tai kurkkaa mahdollisen voittosi perään 13.5. jälkeen – ilmoitan voitosta myös täällä!

Mama Isabellen imetysliivivalikoimaan pääset tutustumaan täällä.

Onnea arvontaan!

<3 Hannele

28.4.2012

Kaksi vuotta sitten heräsin aurinkoiseen aamuun ja hengähdin – hääpäivä! Vielä niin paljon tehtävää ja niin vähän aikaa! Pääsimme laittamaan koristeet paikoilleen vasta aamulla ja minä hölmöläisenä kuvittelin, että on hyvä idea minun olla siellä määräilemässä kukkien ja koristeiden paikkoja.

Ihan ei mennyt niin kuin siinä kuuluisassa pikkusaaressa.

Onneksi pienen (jäätävän) ryntäilyn jälkeen oli aika suunnata kampaajalle ja meikkiin, jonne saavuin  hermostuneena, kaikki tavarat hukanneena ja kaiketi vähän myöhässäkin. Aivan mielettömän taitava Mira Aalto iski kuitenkin morsmaikulle skumppalasin kouraan ja sanoi, että nyt rauhoitut nainen, niin tehdään susta nätti. 

Ja siitä se kaikki ihanuus sitten alkoi. 













Kuvat: Tuukka Ervasti 
28.4.2012, yksi elämäni ehdottomasti parhaita päiviä. Se tunne kun kävelet alttaria pitkin isän käsipuolessa ja melkeinpä pissa lirahtaa housuun kaikesta jännityksestä ja onnellisuudesta – niin parasta. 

Kaksi vuotta sitten sain maailman upeimman, huolehtivaisimman, komeimman, huomioivimman, rakkaimman ja puhtaasti parhaan miehen, mitä kuvitella saattaa – varmaankin olen tehnyt elämässäni jotain oikein, kun olen saanut noin hyvän ja ihanan ihmisen tähän vierelleni.

Kiitos siitä sinne jonnekin. 

Onnellista hääpäivää siis meille ja teille muille toivottelen ihanaisen aurinkoista työviikon alkua!

<3 Hannele

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Vauva-lehden raskaustesti

Vanha koulukaverini kehotti minua osallistumaan Vauva-lehden Raskaustesti-juttusarjaan (terveisiä Milkalle!). Siinä odottaja kerrallaan kertoo vakiokysymysten avulla omasta raskaudestaan. Kysymykset pysyvät samoina, kasvot vaihtuvat. Tykkään kovasti tästä juttuformaatista, mutta Vauva-lehden sijaan ajattelin avautua täällä blogin puolella samoista aiheista.

Edit kello 13:50 – Haastan myös kaikki muut raskaana olevat bloggaajat vastailemaan samoihin kysymyksiin omassa blogissaan!

Alkuun vähän faktatietoa: Raskaustestiä tehdessä olen viikolla 36+4, laskettu aika on siis 21.5. Painoni on noussut noin 7–9 kiloa, nukun vuorokaudessa noin 9 tuntia ja välillä torkun päiväunia. Arvelen että lapsemme syntyy hieman ennen laskettua aikaa ja kutsumme lasta monilla eri nimillä – pitäähän sitä kokeilla, mikä niistä sopii suuhun parhaiten!

Kuva ja toteutus: DMK Photography
Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään
Kerroin raskaudestani aika pian runsaan pahoinvoinnin ja väsymyksen vuoksi esimiehelleni. Muutamalle työkaverille oli myös pakko sanoa ennen sitä maagista 12 viikon rajaa – en vain voinut olla hiljaa! :D

Olen nähnyt erikoisia unia

Noh, esimerkiksi muutama yö takaperin heiluttelin langan päässä kamelia alikulkusillan yli. Don't ask. Tämähän nyt ei millään muotoa liity raskauteen ja uneni ovat muutenkin aika sekavia, että... :D Vauvasta sen sijaan olen nähnyt muutamia unia ja synnytyksestäkin olen uneksinut. Yleensä näiden unien jälkeen on tosi hyvä mieli ja fiilis – pidän sitä erinomaisena merkkinä.

Tiedämme lapsen sukupuolen

No tiedetään! Miten sitä ei malta muka olla kysymättä? :D Jokainen tietysti tyylillään, mutta olen niin superutelias että kaikki mahdollinen tieto tulokkaasta kiinnostaa kovasti. Tulevasta vauvasta tulee myös sukupuolen myötä jotenkin konkreettisempi, ehkä mielikuvat vauvasta ovat selkeämmät ja nimipohdinnat nyt ainakin helpottuvat.

Ja jos jollekin on vielä epäselvää, niin meille on lupailtu pienen pientä kossimiestä.

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista

En ole –  se ei oikein sovi luonteeseeni. Toisaalta kaikki onkin aika hyvin: talous on kunnossa, mieheni on maailman ihanin ja hoitaa varmasti vauvaa enemmän kuin tarpeeksi, minkä lisäksi hän pystyy työnsä puolesta olemaan paljon kotona ja meillä on kaikki valmiina vauvan tuloon (ai paitsi hoitopöytä puuttuu!). Tottahan toki välillä mieleen hiipii peikko jos toinenkin, mutta se on kai aika selviö näin raskauden loppuvaiheessa ja osa henkistä prosessia – ei ole ihan pikkujuttu olla jonkun äiti.

Ainoa mitä murehdin ja pelkään on tuleva synnytys ja erityisesti vauvan vointi – onhan sillä kaikki hyvin, meneehän kaikki kuten pitää? Toisaalta elämä menee miten menee – on vain annettava ajan kulua ja kohdattava, mitä eteen tulee.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi

Ai tämän mahan kanssa vai? Olen tuntenut itseni tasan tarkkaan vitsipommiksi! :D Voisin peilata itseäni jatkuvasti ja kaikkialta, mahani on aivan mahtava ja olen saanut siitä monet naurut! En tosin tunne itseäni esimerkiksi sen epäviehättävämmäksi kuin yleensäkään, vaikka moni raskaanaoleva kertoo lisäkilojen ja muun ahdistavan. Ehkä syynä on se, että olen selvinnyt ilman sen suurempia turvotuksia ja kehoni on suht samanlainen kuin ennen raskautta – vain tuo kupu on valtava :D.

Hyvä äiti on kotona pitkään

Hyvä äiti kuuntelee sydäntään ja tekee kuten hän kokee viisaimmaksi oman perheensä suhteen. Ymmärrän niin heti äitiysloman jälkeeen töihin palaavia äitejä kuin viisi vuotta kotona pysyviä äitejä – yksilöllisiä raktaisuja kaikki tyynni, enkä jaksa toisten syyllistämistä tippaakaan.

Tiedän miten haluan synnyttää

Haluaisin synnyttää alakautta ja haluan kivunlievitystä, mahdollisesti epiduraalin. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää miten homma menee, joten olen ajatellut elää tilanteen mukaan... Pohdintaani synnytyksestä enemmän täällä. 

Olisiko teillä muuten jotain kysyttävää?

<3 Hannele

Ps. Asioita joita kaipaan ajalta ennen raskautta: sushi, sushi, sushi, viinien nauttiminen, korkokengät, a-linjaiset hameet ja muutkin tuolla kaapin perällä lymyävät rakkaudet, selällään ja vatsallaan nukkuminen, normaali hengittäminen, jalkahoidon tekeminen itse, juokseminen, omien rajojen revittely hikiliikunnan muodossa, piruettien tekeminen, matkustelu, vaateliikkeiden valikoimiin mahtuminen, suht kivuton elämä ja se, ettei kukaan sano ONPA SULLA ISO MAHA.


lauantai 26. huhtikuuta 2014

Raskausviikko 37

Huh, taas saa tehdä uuden viikkopostauksen! Miten tämä aika voi mennä näin nopeasti?

Raskausviikolla 37 minimies painaa noin 2 700 grammaa ja pituutta löytyy 44 senttimetriä. Äidille painoa on muuten kertynyt noin 7–9 kiloa vaa'asta riippuen ja vatsanympärystä en kykene enää edes laskemaan – sormet ja varpaat on taatusti loppuneet tässä touhussa jo aikaa sitten :D. 

Ensimmäistä äitienpäivää odotellessa...
Olo on ollut tällä viikolla niin paljon parempi – ihanaa! Olen päässyt hyvin liikkumaan ja saanut touhuilla jos jonkinmoista, tosin tauotus ja säännöllinen syöminen ovat tärkeitä muistettavia. Vatsa on tipahtanut alemmas, mikä on helpottanut hengittämistä ja närästystä. 

Olen huomennut kaipaavani yhtä asiaa yllättävän paljon – voi kun saisi nukkua selällään! Tai edes vatsallaan! Käännän kylkeä noin kerran yössä ja se on todella aikamoinen tapahtuma: herään, pohdin ryhdynkö kääntymään ja sitten ensin käsilläni tuen vatsaa, jotta vatsalihakset eivät suutu tapahtumasta liikaa. Sitten hitaasti ähkien hilaudun toiselle kyljelleni ja siinä sitä sitten vietetäänkin koko loppuyö, jos pissareissuja ei lasketa (ja ne ovatkin sitten aivan oma lukunsa). Kolme kiloa ihmistä mahassa on aikamoinen urakka etenkin yöaikaan. 


Laskettuun aikaan on nyt niin vähän aikaa, että tarkkailen koko ajan tuntemuksia ja kolotuksia – kipeät supistukset, krampit sun muut vaivat eivät taatusti jää huomiotta. Ennen plussatestiä sitä tarkkaili itseään samalla tapaa – voisikohan tuo vihlaisu olla nyt SITÄ ja miten mun vatsa tuntuu niin oudolta? Miksi koko ajan pitää ravata vessassa ja hei – TAASKO mulla on nälkä, onko se merkki jostain? Raskautta toivoessa ja synnytystä odottaessa ajatukset pyörivät näköjään samoissa jutuissa – oman navan ympärillä (kirjaimellisesti).



Pian tämä oman navan tarkkailu siirtyy ulkopuolisen olennon navan tarkkailuun – kuukausi enää, ei sitäkään, mikäli pikkuherra on täsmällinen.

<3 Hannele

Hampurilaisten perusresepti

Meillä vietettiin eilen hampurilaispäivää, nam! Minun on pitkään tehnyt mieli raskaana ollessa kaikkea raikasta ja terveellistä, mutta toki tuhmuusruokakin on maistunut – eilen oli ihana maiskutella kunnon rasvasuolapommikamaluutta pitkästä aikaa, aiai :D. 

Perusreseptiä voi muunnella mielin määrin täytteiden ja kastikkeiden avulla, mutta ajattelin jakaa teillekin eilen haukkaamamme version. Tämä on hyvin simppeli ja käytimme esimerkiksi valmissämpylöitä – en ole mikään oikea ruokabloggaaja, joten tällaiset versiot hyväksyttäköön ;). Eikös äitien ole tarkoitus mennäkin vähän sieltä, mistä aita on matalin, eikä stressailla turhasta? ;D



Hampurilaisten perusohje grillissä

  • 4 hampurilaissämpylää
  • tuhteja jauhelihapihvejä (ohje alla)
  • tomaattia
  • suolakurkkua
  • punasipulia
  • majoneesia (ohje alla)
  • cheddaria – me käytimme ihan vain muovitettua versiota, oikeat ruokabloggaajat suosittavat taatusti aitoa ja ehtaa cheddaria
1. Aloita majoneesin valmistuksesta, ohjeen löydät alta. 

2. Leikkaa punasipulit, tomaatit ja suolakurkut valmiiksi. 

3. Valmista pihvitaikina alta löytyvän ohjeen mukaan ja laita pihvit paistumaan grilliin. Kun pihvit ovat valmiit, laita niiden päälle viipale cheddaria, jotta juusto sulaa ihanasti (nam). 

4. Heitä grilliin halutessasi myös punasipulit ja tomaatit, sekä sämpylät. 

5. Kokoa, haukkaa ja vedä iloisesti koko komeus naamariin!




Hampurilaispihvien perusohje


  • 400–600 grammaa jauhelihaa
  • 1 kananmuna
  • suolaa ja mustapippuria

1. Sekoita taikina puuhaarukalla ja muotoile käsin mojovat pihvit. Huomioi, että pihvit kutistuvat hieman grillissä.
2. Paista grillissä parilatasolla muutama minuutti per puoli.

Majoneesin voit ostaa valmiina tai valmistaa helposti itse. Me suosimme tätä itsetehtyä versiota, koska teko on todella simppeliä ja maku mielestäni parempi kuin kaupan e-koodi-versioissa....


Oisko tänään siis hampparipäivä? Meillä luvassa on ainakin lenkkeilyä tuossa ihanassa aurinkosäässä ja lisäksi saamme mukavia kahvitteluvieraita. 

Ihanaista ja herkullista lauantaita!

<3 Hannele

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Vappukattaukseen ideoita ja inspiraatiota!

Vappuna Suomenmaan valtaa jälleen iloinen paperisekamelska, jota yleensä kammoan – ne punakeltasiniset serpentiinit, ilmapallot ja spray-kökkäreet kuuluvat ehkä juhlaan, mutta eivät välttämättä näytä kauniilta esimerkiksi juhlakattauksessa.

Onneksi meidänkin on nykyään mahdollista tilata juhlavaa tilpehööriä myös ulkomailta – etenkin täälläkin paljon hehkuttamani Etsy tarjoaa melkoiset koristelumahdollisuudet männävuosiin verrattuna. Kävinkin katsastamassa muutamia kivoja juttuja näin perjantain ratoksi ja hain inspiraatiota tulevaan vappukattaukseen.



Värikkäässä kattauksessa on ehdottomasti tärkeintä pitäytyä muutamissa jutuissa, jotta touhu ei mene liiallisuuksiin – vähemmän on enemmän myös tässä tapauksessa. Ainakin itse valitsen ennemmin vähän suurta kuin paljon pientä...

Etsystä tilaamisella on jo aikamoinen kiire, mutta onneksi netin ihmeellinen maailma pelastaa jälleen. Esimerkiksi paperikukkia ja pompomeita voi tehdä myös itse – ohessa ohjeet Youtube-versioina.

 



Hyvää valikoimaa löytyy myös kivijalkaliikkeistä, kuten helsinkiläisestä Bake & Party -kivijalkamyymälästä ja Confetista, jonka jälleenmyyjiä löytyy ympäri Suomen.

Me olemme kutsuneet mieheni siskon ja hänen miehensä meille syömään vappupäivänä, tarkoituksena on kuitenkin ottaa sattuneesta syystä suhteellisen iisisti. Jos suunnittelisimme suurempia kemuloita, innostuisin ehdottomasti näistä ideoista!








Ehkäpä sitten ensi vuonna? 

<3 Hannele

Helsingin taitavin ripsienpidennysten tekijä?

Ripsien pidennysten teko on todellinen taitolaji, sillä huono tekijä voi pilata ripset ja jopa aiheuttaa tulehduksia silmiin. Itse olen ottanut pidennykset vain kerran elämässäni – hääpäiväksi – ja silloin kohdalleni osui onneksi todellinen ammattilainen. Valitettavasti hän ei enää tee ripsiä lähellä asuinpaikkaani, joten tarvitsisin uusia vinkkejä!

Naimapäivänä oli ripsetkin ojennuksessa. Kuva: Tuukka Ervasti
Onko sinulla kokemusta hyvästä tekijästä? Ilmianna heti! Toivoisin hemmottelevani itseäni pidennyksillä ennen vauvan syntymää ja tarkoituksena on ottaa ripset jälleen vain hetkeksi. Etenkin te, jotka olette aina välillä ottaneet pidennykset ja välillä olleet ilman olette kultaakin kalliimpia vinkkaajia. 

<3 Hannele

torstai 24. huhtikuuta 2014

I woke up early in the morning...

Maha herätti minut tänä aamuna jo hieman kuuden jälkeen, enkä voinut enää nukahtaa uudestaan, koska oven raosta tunki ihana auringonpaiste (minkä lisäksi nälkäkin kurni – loppuraskaudessa pitäisi jatkuvasti ahtaa itseensä ruokaa!). 

Olen oppinut rakastamaan näitä aikaisia aamuja, kun saa nauttia kiireettömyydestä, hiljaisuudesta ja auringosta – koirakaan ei välttämättä jaksa herätä seuraksi. 



Saimme muutama päivä sitten aikaiseksi laittaa parveketta kuntoon, enää muutama kukka ja vähän piristäviä tekstiilejä ja kesäolohuone on valmis.







Parvekkeella saa grillata vain sähkögrillillä. Seuraavaan kotiin muuttaessamme meillä ruokarakastajilla on tarkoituksena ostaa kunnollinen ja suuri grilli, mutta pakkohan täksikin kesäksi oli jonkinmoinen versio saada – ei kesää ilman makkaraa, tuhteja hamppareita ja muita grilliherkkuja! Siksipä tuolla miniversiolla mennään nyt hetkellisesti – uutta kotia odotellessa ;). 

Ihanaa kun olen voinut touhuilla nyt enemmän, olkoonkin että ruokatauoista ja levosta on pidettävä kunnolla huolta. Esimerkiksi lyhyellä ostosreissulla sain yllättävän huimauskohtauksen, väsymys voi iskeä missä vain ja kävelylenkkien pituuteen ei kannata luottaa – välillä kun tulee hetkiä, että yhtään ainoaa askelta et enää kykene ottamaan. Sitten olen kuitenkin päässyt melkeinpä joka päivä noin kahden kilometrin kävelyreissulle, saanut jo osan ikkunoista pestyä ja muitakin todo-listan hommia päivitettyä. 

Äitiysloma alkaa hiljalleen sopia minulle, nyt kun en ole enää sidottuna sohvaan. Silti tuntuu edelleen niin oudolta ajatella, että tätä aikatauluttomuutta on vielä vuosi jäljellä – kummaa. 

Eilen muuten alkoi raskausviikko 37, mikä tarkoittaa virallisesti sitä että mun vaavini on valmis – ei muuta kuin odottelemaan herran saapumista. Sain kutsun synnytystapa-arvioon Naistenklinikalle, koska olen sen verran pienikokoinen ja sf-käyrä menee ylärajoilla. En ole huolissani vauvan koosta, mutta on mukava päästä toteamaan mahdolliset yllätykset etukäteen (etenkin kun mieheni ensimmäinen lapsi oli syntyessään noin 4,5 kiloa – jajaiks). 

Ihanaa on päästä vielä kerran myös mahdolliseen ultraan (olettaisin että synnytystapa-arviossa se on käytössä, kokemuksia?). Pikkuisen katselu on aina niin sykähdyttävää, vaikka kohtahan me tietysti nähdään ihan livenäkin..

Aurinkoista päivää sinnekin!

<3 Hannele

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Sinulle on postia!

Tänään postiluukusta tipahti kaksi iloista yllätystä! Minun oli tarkoitus tilata Belly Bandit -tukivyö uutena, mutta sattumoisin vanhalla koulukamullani oli ollut käytössä juuri haluamani versio ja vieläpä oikeassa koossa, joten päätin että säästän tässä kohtaa – etenkin kun vyön toimivuudesta ei ole mitään takeita.

Kiitos siis Heinille, vyö löysi tiensä perille!



Belly Bandit on siis raskauden jälkeen käytettävä tukivyö, joka lupaa nopeuttaa linea alban, vatsalihasten välissä olevan lihaskalvon, palautumista ja tukea muutenkin kovia kokenutta masua – esimerkiksi raskausarpia voi tulla vielä raskauden jälkeen, kun iho on venynyt. Tukemalla vatsanahkaa voidaan siis paitsi helpottaa raskauden jälkeistä olotilaa myös vaikuttaa vatsan ulkonäköön myöhemmin.

Vatsan sitominen on ollut ennen vanhaan tunnettu kikka kolmonen myös Suomessa, me nykysiskot vähän hörähtelemme tälle. Täytyy sanoa että en itsekään tähän vielä täysin luota, mutta miksi ottaa riskiä – eikös ;). Ja nythän pääsen testaamaan vyön tehoa aidolla ihmiskokeella, eli itselläni :D.

Jännittävää.

Bikinikunnolle olisi kyllä tilausta viimeistään syyskuussa – suunnittelemme siippani kanssa suuntaavamme Kroatian lämpöön silloin, toki pienen miehen ehdoilla. Jos vauva on kovin itkuinen ja me väsyneitä tm., jää reissu väliin, mutta toivomme parasta ja säästämme matkakassaa.


Entäs sitten se toinen juttu? Ihana ja taitava äitiliinini lähetteli viikonloppuna hurjat määrät lastenvaatteita tulokkaalle, mutta pienet sukat olivat jääneet matkasta – en kestä miten minit ne ovatkaan. Pikkusukkien lisäksi mummu laittoi viikonlopun paketissa ihanat neuletossut ja neulepuvun, nekin pitää täällä jossain vaiheessa esitellä!

Toisen ensimmäiset villasukat <3.


Meidän mummu on muuten yksi taitavimmista, sillä neulomisen lisäksi hänellä on takataskussaan vähintään tuhat ja yksi niksiä ja taitoa aina kaappikellojen rakentamisesta pitsihuntujen tekoon ja lasten nukuttamiseen sekunneissa. Toivottavasti pikkumies perii mummunsa kädentaidot, sillä äiti on tainnut periä taitojen sijaan ihan vain pelkät tee itse -ideat (voin kertoa että ei ollenkaan sama asia...).

<3 Hannele

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kesä 2014, tule jo!

Ulkona kulkiessa on jo niin kesäinen fiilis, en kestä! Tekisi mieli kaivaa kaapin perältä kaikki kesävaatteet ja laittaa ranttaliksi, mutta hellesäiden pukeutumista on odoteltava vielä hetki. 

Näissä tunnelmissa on pakko julkaista uudestaan nämä ihanan helteiset asukuvat viime kesältä, kun lämpöä piisasi ja noinkin vähissä vaatteissa oli liikaa muutama kerros. 






Hame: Seppälä
Paita: H&M
Koru: We Style
Sandaalit: Havaianas

Kovin kätevää saada vauva syliin aivan toukokuun lopussa, ehkä hyvässä lykyssä mahdun vanhoihin lomavaatteisiini vielä tämän kesän puolella. Tulevan lomagarderobin toteuttamisesta minulla on muutamia ajatuksia, siinä kun täytyy pitää mielessä mahdollisesti vielä hyvinkin muhkea vatsanseutu – makkarankuoret taitavat tänä kesänä olla ainakin out ;). 

Mansikoita ja aurinkosäitä odotellessa!

<3 Hannele

Raskausviikko 36

Apua! Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan ja kieltämättä nyt alkaa hitusen vatsan pohjassa kipristellä – kipu pelottaa, elämänmuutos yhtä aikaa kauhistuttaa ja ihastuttaa ja en malta odottaa, että saan pienen poikani syliin tuolta masun puolelta.

Olo alkaa hiljalleen helpottaa, lonkat eivät enää kipeydy samaa vauhtia ja tänään kävin kokeilumielessä 40 minuutin kevyellä kävelylenkillä ilman kamalia seuraamuksia! Ihan mahtavaa! Ajattelin illalla vielä tehdä ihan muutamia, kevyitä lihaskuntoliikkeitä yläkropalle ja venytellä – kaikki tietysti omaa vointia tarkkaillen.

Ihanaa jos kivut ovat hetkeksi menneet, mutta taikauskoisena en uskalla hihkua vielä...

Vauva on tällä viikolla 2500 grammaa, kokopituus on 42,5 senttiä. Tuo liki kolmekiloinen masu kyllä tuntuu jo esimerkiksi yöaikaan, kääntyminen on melkoinen operaatio ja se on tehtävä varovasti, jotta vatsalihasparat eivät kramppaa (se sat-tuuuuuu).



Nukasta on tullut todellinen mammavahti. Jos mieheni ei ole kotona, tyyppi kyyhöttää koko ajan vieressäni ja haukkuu (eli suojelee) jos kuulee minun puhuvan esimerkiksi puhelimessa jonkun kanssa.

Ja auta armias, jos joku tulee kylään...

En tiedä vaistoaako hän tulevan vauvan saapumisen vai mikä nyt vaivaa... Hetkellisesti ihan suloista, toivotaan ettei tuosta tule ongelmaa. Nuka on tosin aika helppo sesse muuten, haukkuminen on ainoa ongelma, joten sallittakoon toiselle muutamia huonojakin puolia.... Sitruunapantaa sun muuuta on ehdoteltu, saattaa olla että kokeilemme tehokeinoja jossain vaiheessa. Myös sumutepullotekniikkaa voisi kokeilla (eli kun koira haukkuu, sumutepullosta suihkaus vettä päälle).


Pikkuisen sänky on valmiiksi pedattuna oman petimme vieressä, pitipäs melkein tirauttaa hormonikyyneleet tuota petiä pedatessa! :D Vaatteita olemme saaneet ja hamstranneet nyt paljon, äitini muun muassa lähetti minun vanhoja vaatteitani tulokkaalle – pitääkin myöhemmin esitellä niitä myös täällä blogin puolella.



Vaatekauppaan saisi helposti tuhlattua aikamoiset kasat rahaa ja henkinen jarru on kyllä vaikea laittaa päälle, kun toinen toistaan suloisempia asuja ilmestyy näköpiiriin... Näitä vaatteita pidetään kuitenkin vain muutamia kuukausia (ja ne kaikkein pienimmäthän jäävät pieneksi jo muutamassa viikossa), ettei kovin moneen vaateparteen ole aikaa. Hoen siis itselleni ja uroolleni malttia, vaikka vähän vaikeaa se on :D. 

Saapas nähdä millaiset on tulevat vaatekulut, kun vaatekaupoista löytyy kuolattavaa sekä itselle että pikkumiehelle :D. 

Miten siellä ruudun toisella puolen menee? Kovin hiljaista ollut viime päivinä, otan sen merkkinä siitä että teillä on kiva pääsiäinen ja kevätsää on saanut poppoon liikkeelle? Hyvähyvä! Nautitaan tuosta ihanasta auringosta nyt, kun siihen on mahdollisuus. :)


<3 Hannele

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Sisters make the best friends

Huomenta! Olen herännyt tänään nääääin aikaisin, eli hieman ennen kuutta, saattelemaan pikkusiskoani Helenaa Lontooseen. Näihin aikaisiin aamuihin voisi tottua etenkin nyt, kun saa heräillä ilman kiirettä – lintujen laulua, lämmintä kahvetta ja auringonnousu. Ehkä pitäisi kiepsauttaa rytmiä hieman ympäri ja mennä aikaisemmin nukkumaan ja herätä vastakin auringon kanssa yhtä aikaa?

Tosin kohtahan saan nauttia yön tunneista noin kahden tunnin välein, kun minimies kiljuu ruokaa kurkku suorana. 

Me otettiin kauniita pärstäkuvia. Hyvin onnistui. 
Kyllä siskot ovat vaan parhautta. Kun näkee näin harvoin ei tarvitse edes yhtään taistella, voi vain keskittyä rakastamiseen. ;D 

Varmaankin kaikki sisaruksia omaavat voivat yhtyä siihen, että ne on vähän semmoisia rakkaita rasittavuuksia  – maailman parhaita ja rakkaimpia tyyppejä, joille ehdottomasti kerrotaan ne kaikkein tärkeimmät ja salaisimmat jutut, joita rakastaa ehdoitta ja ikävöi nopeasti, mutta jotka kuitenkin voivat ottaa nopeasti pattiinkin pikkujutuissa, eikös? Me olemme ainakin Helenan kanssa niin samanlaisia, että samat asiat ärsyttävät kumpaakin kummassakin. :D Onneksi ärsytykset unohtuvat yhtä nopeasti kuin alkavatkin ja sitten voi taas ihan vain rakastaa. 


Miehelläni on 14-vuotias tytär ja on ihanaa, että pienellä otuksellamme on isosisko tukena ja turvana. Isosisko opettaa elämästä muutenkin kaiken oleellisen – sen mitä me vanhemmat emme yhtään tajua ja on niitä ensimmäisiä fanituksen kohteita. Terveisiä vaan Heidi-Hapatukselle <3. 

Pikkuveljien tehtävä taasen on enemmän tai vähemmän opettaa isoillesiskoille elämän realiteetteja: joku esimerkiksi saattaa pölliä sun pyörän, jos et pidä siitä kunnolla huolta tai laittaa hammastahnaa ovenkahvaan ihan vain koska hyvä vitsi. Ja myös pikkuveljestä on pidettävä huolta, oli niiden kavereiden luo kuinka kiire tahansa. Terveisiä vaan Tommillekin <3. 

Helena nätisti, Hannele ja Nukanakki...?


Toivoisin minimiehen vielä joskus saavan kunnian olla isoveli pienelle pikkusiskolle tai -veljelle, sisarussuhteet kun ovat parasta, mitä omalle lapselleen voi antaa. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että toisen tulokkaan aika (jos sellaista tulee) on vielä hamaassa tulevaisuudessa – en voisi kuvitellakaan haluavani raskautua toisen kerran heti ensimmäisen perään, mutta never say never... 

Nukamakkaran kaverikuvassa oli rokkia, eikö vaan?
Toivottavasti tekin saatte nauttia tänään aurinkoisesta säästä, parhaista tyypeista ja tietysti myös pääsiäisruoista. Meillä jo lammas odottelee kaapissa ja kasarikeittiöherkku appelsiini-charlotte on menossa piakkoin jääkaappiin. Namnam.

Parhaushetkiä, herkkuja ja rakkautta pääsiäispäivään!

<3 Hannele