torstai 24. heinäkuuta 2014

Blogimuutto!

Rakkaudella, Hannele muuttaa! Uusi blogini löytyy osoitteesta www.rakkaudellahannele.fi – toivottavasti mahdollisimman moni teistä haluaa seurailla juttujani myös uudessa osoitteessa. <3

Kaksi vuotta sitten siirsin hääblogini uuteen osoitteeseen ja aloitin bloggailun tuoreena vaimona. Nyt on jo pitkään tuntunut siltä, että haluan aloittaa alusta – puhtaalta pohjalta, tuoreella ulkoasulla ja yhtenäisemmällä linjalla.

Siirrän myös osan vanhoista postauksistani uuteen osoitteeseen. Tämä blogi on näkyvissä vielä toistaiseksi, mutta ei ikuisesti.

Kiitos siis näistä monista, yhteisistä hetkistä ja kahdesta blogivuodesta – toivottavasti seuraatte mammaa myös tuonne toisen blogin puolelle. <3



tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kaksi kuukautta mittarissa

Tukka-poika täytti viime viikolla kaksi kuukautta ja sen kyllä huomaa – juttua tulee kuin viimeistä päivää ja poika hymyilee, kikattelee, kiukuttelee sekä jaksaa hillua päivällä pidempään pystyssä kuin aiemmin.

Äiti on ihmeissään. Ja onnellinen että pojuun saa vihdoinkin enemmän kontaktia – meillä on jo aika hyvät jutut yhdessä kuulkaas ;).

Kuva: DMK Photography
Sitten kuitenkin jälleen kerran kauhistelen ajan kulumista. Ihan vasta tyyppi oli toukka vain, nyt jo ihan oikea ihminen. Ensi kesänä me jo mennään mökillä saunaan, uimaan ja leivotaan yhdessä mansikkakkua – niin kummaa!

Nyt täällä mökillä ollessa vauva hereillä ollessaan lähinnä pötköttelee viltillä ja on jo selkeästi hoksannut, miten eteenpäin olisi mahdollista päästä – jalat tekevät oikeaa liikettä ja kädet vetävät vähän eteenpäin. Jollain ihmeen ilveellä poju myös liikkuukin aina välillä – esimerkiksi yhtenä yönä nukahdin ja poika oli minusta noin puolen metrin matkan päässä. Kun avasin silmät seuraavan kerran, tyyppi olikin kasvot kasvojani vasten – kukkuu vaan äitiliini!

Kuva: DMK Photography
Muutama yö takaperin vietimme myös varsin onnellista perhetapahtumaa: tyyppi meni kymmeneltä nukkumaan ja heräsi seuraavan kerran vasta puoli kuudelta aamulla! Tämä kruunattiin tosin vetämällä jäätävät niskakakat syöttöhetkellä ja meikäläinen pääsi lakananvaihtohommiin keskellä yötä. Äitiys on näköjään aika paska juttu ;D.

Mites siellä elo sujuu? Meillä täällä mökillä lämpöä riittää, paarmat kiusaa ja makkaraa on grillattu moneen otteeseen. Jännäämme myös edelleen mahdollista ostotarjouksen läpimenoa uudesta kodista – KRÄÄH, miten jänskää :D.

Puspus.

<3 Hannele

Ps. Kuvat ovat DMK Photographyn Domin ottamia- Hän kävi kuvaamassa minua jo raskausaikana ja ystävällisesti tuli toistamiseen nyt, kun Tukkis on maailmassa. Nämä ovat vasta Sneak a peak -materiaalia, mutta eivätkö olekin aivan mahtavia? En malta odottaa, että saamme kaikki kuvat :).

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Tee itse -ideoita kotiin

Meillä on nyt vahvasti kiikarissa eräs koti ja olen ihan innoissani. En ole pahemmin ehtinyt koneella istua viikonloppuna, koska olimme viettämässä Ole-pappan synttäreitä ja Hanna-serkun rippijuhlia, mutta automatkat olen innoissani selaillut Pinterestin kuvavalikoimia ja etsinyt sisustus- ja diy-ideoita mahdollisesti tulevan kodin kaunistukseksi.

Pinterest on kyllä tulvillaan aivan ihania diy-ideoita! Unelmoin jo uudessa kodissa vietetyistä päivistä ja haavekuvissani omppuhillot valmistetaan itse, pöydällä on aina tuoreita leipomuksia ja tekeillä on jos jonkinmoista pikku projektia... Saapas nähdä mitä se todellisuus sitten on ;D.




Toivottavasti tarjouksemme menee läpi ja pääsemme muuttamaan pian omaan, uuteen kotiin. Pidetään sormet ja varpaatkin ristissä. <3

<3 Hannele

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Mökkiterveisiä!

No se on Nukanakki tässä terve. Pöllin koneen, koska mökillä on tylsää eikä mitään tekemistä, joten ajattelin vaikka päivittää teille välillä vähän juttua munkin elämästä. Ei oo meinaa vähään aikaan mainittu eräitä söpöjä ja temppuja osaavia koiria täällä, kun joku muu on vienyt kaiken huomion.

Tässä mä oon, terve vaan. 
Nää kuvat on vähän hämäriä, mun tassut ei ylety valokatkaisimelle.

Joo, eli mökillä ollaan. Pirun tylsää. Nuo tyypit haluais että menisin ulos kirmaamaan, ei paljon kirmailut kiinnosta – menkööt ite jonnekin pusikkoon seisomaan, siellä on hyttysiä. En ymmärrä miksi ei voidan pysyä Helsingissä ja mennä vaikka lihakauppaan lomalle.

Mikä on mun paras puoli? Tuo vasen profiili aikaa jees, edestäki oon aika beauty. 
Mä haluaisin palata vielä tähän Tukkis-poika-aiheeseen ja kertoa vähän mun kantaa tähän hommaan. Tavallaan en tykkää kyllä tippaakaan – mut on ajettu pois sängystä nukkumasta, ennen sain nukkua lämpimästi näiden kahden läskin välissä, nyt nukun joko lattialla yksin tai toisessa huoneessa isännän kanssa, jos sillä on töitä seuraavana päivänä. Ja se sänky on pieni, ymmärrättekö?

Ja herrajumala sitä metakkaa mikä siitä pennusta lähtee – jos olisin tajunnut sen vatsakummun sisältävän noin äänekkään yllätyksen, olisin saattanut ovelasti liittoutua vaikkapa Hannelen äidin kanssa ennen Tukkiksen syntymää – sen verran enemmän saan rapsutusta ja huomiota siellä.

No nyt tää yks tuli tähän höyleilemään, varmaan huomas että mulla on kamera päällä – huomiohou. 



Jep. Eli tätä mun elämä on. Sairaan kivaa, kuten kuvasta näkyy.

Jos näätte mut jossain kaupungilla niin antakaa nakkeja.

<3 Nukanakki


torstai 17. heinäkuuta 2014

Puutarhajuhlat on pop!

Asuntonäytöissä juostessa kerrostaloasukas haikailee erityisesti yhden asian perään – voi niitä pihoja! Monessa kohteessa on ollut suosikkejani omenapuita montakin pihalla, niihin olisi niin ihanaa ripustaa lyhtyjä iltojen pimetessä. 
Pian lähestyvä elokuu on ehdottomasti pihajuhlien aatelikuukausi, kun illat ovat pimeitä ja silti lämpimiä. Olisi ihanaa järjestää ristiäiset omalla pihalla, harmi ettei siihen ole mahdollisuutta.
 Toivottavasti sinä pihallinen siellä ruudun takana otat ilon irti pihasta ja elokuusta ja puutarhavaloista ja pilleistä ja kukista ja mehiläisistä.

Pus.

<3 Hannele

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ihmeellinen lapsi

Muutama yö takaperin Tukkis oli jälleen kerran iltavillissä. Tyyppi riehui ja kiukutteli, vaikka oli selvästi väsynyt, joten laitoin omat silmäni kiinni, käden pojan masun päälle ja odottelin melun laantumista. Noh, tuli hiljaista ja avasin silmät – Tukka-poika tapitti minua suoraan silmiin, ähkäisi kuuluvasti ja päästi aivan jumalattoman pierun. 

Ja nauroi päälle.  

Ihan sama joku Mozart, mun poikani on pieruhuumorin ihmelapsi. 

Tukkiksen ripset = äidin ylpeydenaihe <3 (minähän ne oon tehnytkin ;D). 
Yöt ovat meillä sujuneet iltavillejä lukuun ottamatta edelleen hyvin. Tukkis nukahtaa illan riehumisen jälkeen yleensä noin kello 11.00 ja vetelee sikeitä noin 04.00 saakka. Seuraavan kerran tyyppi herää yleensä noin 08.00, vaikka toisinaan herätyksiä toki tulee useampia.

Ja jep, toisinaan saatamme herätä kahden tunnin välein, jolloin äiti onkin hieman parempaa seuraa seuraavana päivänä. Onneksi Tukkis ymmärtää pieruhuumorin lisäksi myös päikkäreiden päälle, joten saan myös nukkua noin kolmen tunnin päiväunia.


Minimies on siis jo noin pienellä iällä erinomainen nukkuja – veikkaan hänen saaneen unenlahjojaan minun sukuni puolelta. Toivottavasti tilanne jatkuu samanlaisena, odottelen jo jännityksellä tulevia hammaskiukkuja ja öisiä kävelyharjoituksia...

Ehkä sitten on kestona iskän nukutusvuoro? ;D

<3 Hannele

Puhu nyt tai vaikene iäksi...

Parhaat ideat ja ajatukset harvoin löytyvät kaikki yhden ihmisen päästä. Siksi kaipaisin teiltä pientä palvelusta.

Kuten varmaan edellisestä postauksesta huomasittekin, olen muuttamassa blogiani Wordpress-alustalle. Pienin syy ei suinkaan ole Bloggerin rajallinen ulkoasun muokkaus – vaikka paljon voi tehdä, on paljon mitä ei voi tehdä. Kuten jokaisessa harrastuksessa, bloggauksessakin on mukava kehittyä ja oppia uutta – siksikin uusi julkaisualusta ja ehkäpä hieman ammatillisempi ote blogin kirjoittamiseen kiinnostaa.

Nyt kaipaisin teiltä hieman palautetta ja toivomuksia – mikä mielestänne toimii, mikä ei toimi? Millaisista aiheista haluaisitte lukea enemmän, mikä kiinnostaa vähemmän? Ja onko kenties mielessänne loistoidea, jota haluatte ehdottaa?

Kertokaa ihmeessä, teillehän minä tätä myös suurelta osin teen.

Pus.

<3 Hannele

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Laiturilla

Käväisimme tänään asuntonäytössä aivan ihanassa pikkukylässä, jonne kieltämättä nyt tätä postausta kirjoittaessa tekisi kovasti mieli. Vaikka äitiyslomalla on ihana käydä kaupungilla, istuskella kahviloissa ja moikata kavereita lounaan merkeissä, taidan sittenkin enemmän kaivata laiturin nokkaan, keskelle vehreitä maisemia ja rauhaisaa meininkiä. 


Olemme myös jo aika tuskastuneita asumaan vuokralla, mikä lisää pikkukaupungin kodikasta hohtoa. Kaipuu omaan kotiin on aika vahvana niin minulla kuin uroollakin, asuntotilanne vain näyttää aika heikolta. Tai tietystihän aina on tarjolla jos jonkinmoista, mutta sitä kodinomaista fiilistä ja tärkeimpien hakukriteereiden täyttävää yksilöä ei ole asuntonäytöillä vielä tullut vastaan.

Suuntaan muuten viikonloppuna jälleen Pohjanmaalle, kun Ole-pappani täyttää 97 vuotta. Meidän teräspappa on halunnut kuulemma kunnon bileet, joista löytyy muun muassa sauna ja palju – kukas sanoikaan että ikä on vain numero?

Matkaan lähden ihan vain Nukanakin ja Tukkiksen kanssa, koska mies on töissä eikä pääse mukaan. Onko kenelläkään kokemusta sekä vaunujen että lemmikin kuljetuksesta junassa? Tulee varmasti aika hauska reissu... ;D

 Kaipaatteko te tällä hetkellä luonnon helmaan vai kaupungin sykkeeseen?

<3 Hannele

Ps. Olen muuttamassa blogiani Wordpressin avustuksella uuteen osoitteeseen, mikä voi aiheuttaa ongelmia myös täällä Bloggerin puolella. Toivottavasti kestätte sen ja toivottavasti muutatte kanssani myös uuteen osoitteeseen, jahka sen aika koittaa...

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Mansikka-avokado-salaatti

Mansikoita salaatissa? Tällainen junttieinari oli ensin ihan ihmeissään, mutta kokeilin ja kappas vallan – aivan älyttömän hyvää! Suosittelen lämpimästi joko ihan sellaisenaan tai vaikkapa lisukkeena.

Mansikka-avokado-salaatti

Pinaattia
Salaatinlehtiä
Avokadoa
Kotimaisia mansikoita
Kurpitsansiemeniä
Balsamicosiirappia


Ruokaisampaan herkkuun sopii esimerkiksi pestopasta ja hunajalla maustetut kanafileet. Ohuet fileet paistoin 225 asteessa kypsäksi, meidän uunissamme niissä meni noin vartti.

Uunissa paistetut fileet ovat hyvin simppeli: paketista vuokaan, päälle reippaasti oliiviöljyä ja oman maun mukaan hunajaa, suolaa ja mustapippuria. Nams.


Olettekos te löytäneet yllättävän hyviä makuyhdistelmiä viime aikoina?

<3 Hannele

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Äidin ristiäisasupohdintaa

Ristiäisiä juhlitaan meillä elokuun alussa ja vaatteet on vielä hankkimatta. Innoissani selailin kauppojen valikoimia, kunnes muistin että mullahan on kokonainen vaatekaapillinen "uusia" vaatteita, kun en ole päässyt niistä noin vuoteen nauttimaan ;).

Päätin siis suunnata katseen ensin jo olemassa olevaan valikoimaan, mikä kai pitäisi ottaa oikeasti muistisäännöksi aina... Tarvitaanko juhliin aina uudet vaatteet? Eko- ja Säästöhannele sanoo jyrkästi "ei", Vaatefriikkihanettaja huutaa "joooo!".



Hame: H&M
Paita: Asos
Kengät: Ellos
Laukku: Ted Baker

Muuten olen asuun ihan tyytyväinen, mutta tuo paita ei oikein sovi kroppaani tällä hetkellä – vyötärön kapein kohta jää nyt pussittavan paitaosan peittoon, mikä ei ole ehkä se imartelevin vaihtoehto.

Koruja on tietysti lisättävä myös, nythän niitä ei ole lainkaan – ehkä kultainen, pitkä kaulaketju tai jotain muuta suht simppeliä?

Onpas muuten hauskaa kopsutella koroissa taas pitkästä aikaa! Edellisestä kerrasta onkin aikaa, kun eloa on vietetty lähinnä rennoissa kesämekoissa ja lökäpöksyissä.

<3 Hannele

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Eka kerta pitkän tauon jälkeen

Tiedättekö, mua jännittää! Olen odotellut tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa jostain tammikuusta asti ja nyt kun h-hetki koittaa, on perhosia mahassa...  Pystynkö siihen, mites on kestävyyden laita ja tuleeko haavereita – sattuuko kamalasti, loppuuko happi ja mitäs jos mä en pystykään?

On se kunnon juoksulenkille lähteminen näköjään totinen paikka synnytyksen jälkeen.


Niin olenhan minä toki käynyt vaunulenkeillä kävellen, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia. Olen myös käynyt yksin reippaalla kävelylenkillä ja ensimmäinen kerta sai sillonkin herkistymään: kuuntelin luurien kautta Alicia Keysin Girl on Fire -biisiä ja taputtelin itseäni selkään – sinä teit sen, senkin nainen ja nyt se on ohi! Rock on emäntä!


Vaikka niin, eihän se silloinkaan ollut ohi, sillä palautumisessa tehtiin pieni harppaus taaksepäin, mutta nyt kaikki on ihan oikeasti hyvin ja olen parantunut vihdoin ja viimein. Huh.

Kävin myös kipeänä ollessani maailman säälittävimmällä pään tuuletus -lenkillä: laitoin lenkkikamat niskaan, musat korviin ja kiersin ehkä hieman päälle kilometrin lenkin n ä ä ä ä i n  n o p e a s t i. Muistaakseni säälimatkassa meni etanavauhdilla kuljettuna hieman yli puoli tuntia, sain aika paljon huvittuneita katseita kanssakuntoilijoilta – vitsit sä olet hyvässä kunnossa...

Kengät saatu blogin kautta, Adidaksen ja Continentalin yhteistyön merkeissä. 
Myös kuntosalille olisi tarkoitus suunnata pitkän tauon jälkeen nyt muutaman päivän sisään. Pohdin tässä pitäisikö ensin jutella esimerkiksi personal trainerin kanssa vai luottaa omiin tuntemuksiin... Miten te olette aloittaneet kuntoilun vauvakauden jälkeen?

Ja mää nyt vielä kerran sanon että HUIPPUA, tää fiilis on ihan mahtava! Ah! Ei enää suurta vauvavatsaa, kipeitä lonkkia, temppuilevaa turkua, ärtyneitä rintoja ja kömpelöä oloa. Kohta pääsee taas itku.

<3 Hannele

torstai 10. heinäkuuta 2014

Belly Bandit -tukivyöstä kokemuksia

Belly Bandit -vyöstä on toivottu kokemuksia ja vaikka tulevan kuvasarjan julkaiseminen näin kaikkien kesken hirvittää, niin laitan ne nyt kuitenkin jakoon (saatan tosin katua tätä myöhemmin ;D).  

Palautumisesta kirjoittaminen on aina pohdinnan paikka – mitä sitä kirjoittaisi ja millä tavalla. Kroppa kun on aika erilainen raskauden ja synnytyksen jälkeen, ja ainakin itse koen olevani vielä haavoilla niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tämä on varmasti kipeä paikka myös osalle teistä siellä ruudun takana, mikä tekee siitä entistäkin vaikeamman aiheen. 

Olen ollut jo ennen synnytystä aika kriittinen omaa itseäni ja ulkonäköäni kohtaan. Jollain tapaa se on helpottanut lapsen saannin jälkeen – tuskin olisin esimerkiksi julkaissut näitä kuvia ennen raskautta – mutta sitten toisaalta muuttunut keho tuntuu oudolta ja etenkin ikuinen vihasuosikkini vatsanseutu mietityttää. 

Osa poppoosta nyt varmaankin manaa turhamaisuuttani – eikö sillä ole muuta mietittävää, vasta vauvan saanut nainen.  Tukkis on tietysti ehdoton ykkönen elämässäni, rakastan sitä ötökkää maailman tappiin ja takaisin. Äitiys ei kuitenkaan tarkoita itsensä unohtamista ja minä kaipaan vanhaa kehoani, siksi toivon palautuvani mahdollisimman hyvin entiselleni. Iso kippis ja kulaus teille, jotka voitte iloita muuttuneesta kehostanne, mutta itse en koe oloani tällä hetkellä mukavaksi. 
En kuitenkaan istu täällä vain ja ainoastaan märehtimässä kroppaani, koska täällä tosiaan on vähän muutakin tekemistä, eli ei tarvitse huolestua siltä osin :D. 

Mutta pitemmittä puheitta, here we go:

21.5 – vauva syntyi 22.5. kello 05:32 <3
Tässä tilanne päivää ennen synnytystä, eli laskettuna päivänä. Raskauskiloja minulle tuli vaa'asta riippuen 10–12, eli aika normaalimäärä ja vatsa oli muistaakseni muhkeimmillaan 110 senttiä. 

Belly Banditin luvataan auttavan ihon ja lihaskalvon palautumisessa. Vatsalihasten välissä oleva linea alba -kalvo venyy ja paukkuu raskausaikana ja jos se ei palaudu kunnolla, saattaa vatsa jäädä pömpöttämään. Venynyttä kalvoa ei vatsalihasliikkeillä tai ruokavalioilla kurota umpeen, eli sen palautuminen on aika paljon tuurista kiinni. 

Monella kalvo kuitenkin palautuu ihan itsestään samaan tilaan kuin ennen synnytystä. Omalla kohdallani linea alba palautunut lähes kokonaan nyt 8 viikkoa synnytyksestä ja tässä kyllä uskoisin tukivyön olleen iso apu. Tietenkään en tiedä miten palautuminen olisi sujunut ilman vyötä (ja ilmeisesti meidän suvussa naisten vatsat palautuvat suht hyvin), mutta uskoisin tilanteen olevan parempi kuin ilman vyötä. 

27.5., synnytyksestä kulunut noin viisi päivää. 
28.5, synnytyksestä noin kuusi päivää. 
30.6. synnytyksestä on kulunut noin 8 päivää. 
4.6., synnytyksestä on kulunut noin kaksi viikkoa.
Tilanne sunnuntaina 6.7, kun synnytyksestä on 7,5 viikkoa. 
Laitoin vyön päälle päivä synnytyksen jälkeen ja sairaalassa vyö oli erityisen ihana. Se piti vatsaa paikallaan, kun se raukka oli kuin puolityhjä ilmapallo – ihan höllyvä löllö, joka tuntui aika ikävältä niiden kaikkien muiden vaivojen päälle.

Vyötä pitäisi käyttää vähintään kuusi viikkoa, mutta itselläni se oli sen verran suuri jo noin neljän viikon jälkeen, että en ole vähään aikaan enää käyttänyt sitä jatkuvasti, vaan oikeastaan lopetin käyttämisen neljän viikon korvilla.

Nyt vyötärö on lähes sama kuin ennen raskautta, vaikka vatsa pömpöttääkin vielä jonkin verran ja se on vielä hieman pehmeämpi kuin ennen raskautta. Osa siitä on kyllä ihan vain rehellistä läskiä, osa sitten varmaankin vielä palautuvaa kohtua taimitälieonkaan. Syvien vatsalihasten treenin (ja ajan kulumisen) uskoisin auttavan tähän, sillä nehän ovat raukat ihan mahdottoman huonossa kunnossa näin synnytyksen jälkeen – varsinaisista vatsalihaksista puhumattakaan.

Summa summarum: suosittelen vyön ostamista ihan jo vain raskaudenjälkeistä olotilaa helpottamaan. Se tyhjä ex-kumpu kun on aika inhottavan tuntuinen heti synnytyksen jälkeen ja siinä on aika paljon muutakin vaivaa riesana. Uskoisin sen myös nopeuttaneen palautumista omalla
kohdallani, olen tyytyväinen että linea alba on palautunut näin nopsaa synnytyksestä. Sitten kuitenkin tiedän paljon naisia, joilla vatsa on ihanan kiinteä ihan ilman vyötäkin – tuuripeliä siis ja en voi olla varma siitä miten paljon vyö on vaikuttanut omalla kohdallani. Terve varauksellisuus siis kokemuksiani kohtaan on aiheen, toim. huom. ;)

Nyt olisi sitten vielä se linea negra päihitettävänä – mites siitä pääsee eroon? :D Nyt mahan poikki kulkee vielä tumma raskausviiva ja pikavilkaisulla se on kuin miehinen karvanapa, yöks. :D

<3 Hannele

Pojan ristiäisvaatteet

Pojan ristiäisiä juhlitaan meillä elokuun alussa, mutta Tukkis on vielä ilman vaatteita!

Ristiäiskaapuna on meillä aikoinaan äitini tekemä asu, joka on ollut meidän perheen kaikilla neljällä lapsella päällä – ihana napittaa se myös Tukkapojan päälle. <3 Äitini aikoo vielä vanhan tavan mukaisesti kirjoa kaikkien asussa ristiäisiä viettäneiden lasten nimet ja syntymäajat pukuun – aika ihana, koko suvun yhteinen muisto.

Kuva ja asu täällä. 
Varsinaisen kasteen jälkeen olisi kuitenkin mukava vaihtaa poika hieman rennompaan asuun. Olen kierrellyt jonkin verran lastenvaateliikkeitä, mutta niiden valikoima ei oikein miellytä – harvat löytyneet vaatteet ovat olleet suhteessa liian kalliita (sori vain, en ihan periaatteesta maksa 50 euroa asusta, jota pidetään vain kerran) tai sitten puvun leikkaus on aivan väärä.


Kuvat ja asut täällä. 
Armas ystäväni Etsy taitaa tulla jälleen apuun, tai sitten pyydän mummun taitavia kätösiä kaveriksi. Rennoin ja ehkäpä monikäyttöisin juhla-asu on body, johon on kiinnitetty rusetti – puuttuu vain housut ja liivi?

Tämä taitaa olla hellepäivän (ja äidin) suosikki, joka sopii hyvin myös arkeen – mutta lieneekö liian arkinen? Ja alla oleva asuhan on helppo tehdä itsekin, jos siltä tuntuu.

Kuva ja body täältä. 
Mitäs te olette pukeneet pikkumiehille ristiäisiin?

<3 Hannele

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Jälkitarkastus ohi – fitfiiu!

Jälkitarkastus on jännittänyt ihan armottomasti, eikä vähiten episiotomiahaavan vuoksi, mutta nyt se on ohi ja kaikki hyvin – huuh. Poikakin on kasvanut vaikka kuinka ja joudun kuulkaas viikkaamaan jo pienimmät vaatteet pois kaapista, sillä Tukkis on nyt 57 senttiä pitkä ja 5,2 kiloa painava.


Jälkitarkastuksessahan tutkitaan pojan lisäksi myös mama, ja sen perusteella kaikki on onneksi paremmin kuin hyvin. Sisätutkimus tehtiin toiveestani hyvin varovasti, eli jos se jännittää muita saman kokeneita, niin ei tarvitse pelätä – ei sattunut yhtään.

Sain myös luvan kunnon hikiliikuntaan, jee! Omaa vointia kuunnellen toki, eli maratonilla ei kannata aloittaa ;D. Juoksemaan, jumppaan ja salille on kuitenkin nyt lupa suunnata, sillä lantionpohja on kuntoutunut hyvin (kieltohan on olemassa mahdollisten kohdunlaskeutumien varalta, mutta lantiopohjalihasten treenaaminen on pop tässäkin asiassa).



Myös vatsalihasten väli oli kuroutunut lähes umpeen, mistä on kaiketi kiittäminen käyttämääni tukivyötä – synnytyksestä kun on kuitenkin vasta 8 viikkoa. Voisin kirjoitella tarkempaa raporttia tukivyö-kokemuksistani jos kantti kestää, sillä kuvailin mahan palautumista matkan varrella... Eivät ole varsinaisesti suosikkiotoksiani meikäläisen kehosta, mutta jotenkin tämä matka äidiksi on helpottanut aiemmin niin vahvaa itsekriittisyyttäni.

<3 Hannele

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Hellepäivän pikamoikkaus!

Ihana helle! Minäkin olen ihan kikseissä, vaikka yleensä kyllästynkin lämpöön ja porottavaan aurinkoon aika nopesti – selvästi ollut aika kylmä kesä ;D.  

Kesken pikasiivouksen ajattelin tulla sanomaan pikaiset moit (jaa miten niin välttelen siivousta?). Me olemme pian suuntaamassa aurinkoiselle terassille syömään ja pussailemaan aurinkoa. 


Päälle vetäisin heti aamusta tämän kesän suosikkimekkoni, Seppälästä mukaan napatun monikäyttöihmeen, jota esittelin jo hieman juhannuksen aikaan. Mukava menomekko sopii ihan kotona röllöttelyyn, mutta myös ihmisten ilmoille ja miksei astetta rennompaan juhlahumuun.



Yritin muuten aluksi siivota, syödä pientä välipalaa ja tehdä postausta yhtä aikaa. Selkeästi onnistui tosi hyvin...

Mää niin nätti – tältäkö sitä näyttää ruokapöydässäkin? :D

Tekin olette varmaankin ulkosalla kaikki, joten ihanaa ja aurinkoista päivää sinne kaikille! Ai paitsi jos olette töissä, niin käykää edes hakemassa itsellenne jätskiä lohdutukseksi ja muistutelkaa pomojanne etätyön hyvistä puolista.

<3 Hannele


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kuka voisi kellot seisauttaa...

Selailin vanhoja kuvia ja jäin tuijottelemaan Tukka-pojan ensihetkistä napattuja otoksia – poika on kasvanut ihan hurjasti vain muutamassa viikossa! 

Nyt kuuden viikon iässä maailma alkaa avautua, tyyppi hymyilee ja näkee paremmin ympärilleen, tunnistaa tutut kasvot, pysyttelee hereillä entistä pidempään ja osaa jo jopa kiukutella (sitä onkin saatu maistella entistä enemmän nyt viime aikoina...)


Äitiä hitusen ahdistaa – älä kasva niin hurjaa vauhtia! Vuoden päästä meillä kävelee jo yksivuotias pikkumies, miten tästä vauvavuodesta ehtisi nauttia kunnolla? Nyt taidan ymmärtää niitä äitejä, jotka haaveilevat kymmenestä lapsesta ;D.



Valokuvaaminen ei ollut alkuviikkoina ykkösenä to do -listalla, mikä on myös aika harmi. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut monta tärkeää juttua, joista olisi pitänyt ottaa muistoja talteen niin valokuvin kuin videoinkin.

Valokuvista puheen ollen kamerani vetelee viimeisiään, mikä kaiketi näkyy myös blogikuvien laadussa. Oi mestarikuvaajat, suositelkaa minulle uutta peliä?

<3 Hannele




keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Härskiä mainontaa

Nyt ihan härskisti ja röyhkeästi otan mainostan mainioin pikkusiskoni blogia – JA VIELÄPÄ UUDESTAAN, sillä kuten näette, sorruin samaan syntiin jo tuossa edellisessä postauksessa.






Meidän maailmanmatkaaja, eli Helena, aloitti oman matka-lifestyle-bloginsa (vai mikäs se määritelmä nyt Helena sitten olikaan?). Tarjolla on ehtaa hölmöläistä ja huikeita matkavinkkejä, tuore rouva kun on erityisen ihastunut suunnittelemaan edullisia matkoja ja vinkkaa niistä myös blogissaan.

Jos siis edulliset matkat ja yks kaistapää kiinnostavat, niin käykäähän vilkaisemassa Lentobongari-sivustoa.  Suosittelen erityisesti videopätkän katsomista – mun geenit on sitten ihan erilaiset (paljon fiksummat), ettäs tiedätte.

<3 Hannele