sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Sisters make the best friends

Huomenta! Olen herännyt tänään nääääin aikaisin, eli hieman ennen kuutta, saattelemaan pikkusiskoani Helenaa Lontooseen. Näihin aikaisiin aamuihin voisi tottua etenkin nyt, kun saa heräillä ilman kiirettä – lintujen laulua, lämmintä kahvetta ja auringonnousu. Ehkä pitäisi kiepsauttaa rytmiä hieman ympäri ja mennä aikaisemmin nukkumaan ja herätä vastakin auringon kanssa yhtä aikaa?

Tosin kohtahan saan nauttia yön tunneista noin kahden tunnin välein, kun minimies kiljuu ruokaa kurkku suorana. 

Me otettiin kauniita pärstäkuvia. Hyvin onnistui. 
Kyllä siskot ovat vaan parhautta. Kun näkee näin harvoin ei tarvitse edes yhtään taistella, voi vain keskittyä rakastamiseen. ;D 

Varmaankin kaikki sisaruksia omaavat voivat yhtyä siihen, että ne on vähän semmoisia rakkaita rasittavuuksia  – maailman parhaita ja rakkaimpia tyyppejä, joille ehdottomasti kerrotaan ne kaikkein tärkeimmät ja salaisimmat jutut, joita rakastaa ehdoitta ja ikävöi nopeasti, mutta jotka kuitenkin voivat ottaa nopeasti pattiinkin pikkujutuissa, eikös? Me olemme ainakin Helenan kanssa niin samanlaisia, että samat asiat ärsyttävät kumpaakin kummassakin. :D Onneksi ärsytykset unohtuvat yhtä nopeasti kuin alkavatkin ja sitten voi taas ihan vain rakastaa. 


Miehelläni on 14-vuotias tytär ja on ihanaa, että pienellä otuksellamme on isosisko tukena ja turvana. Isosisko opettaa elämästä muutenkin kaiken oleellisen – sen mitä me vanhemmat emme yhtään tajua ja on niitä ensimmäisiä fanituksen kohteita. Terveisiä vaan Heidi-Hapatukselle <3. 

Pikkuveljien tehtävä taasen on enemmän tai vähemmän opettaa isoillesiskoille elämän realiteetteja: joku esimerkiksi saattaa pölliä sun pyörän, jos et pidä siitä kunnolla huolta tai laittaa hammastahnaa ovenkahvaan ihan vain koska hyvä vitsi. Ja myös pikkuveljestä on pidettävä huolta, oli niiden kavereiden luo kuinka kiire tahansa. Terveisiä vaan Tommillekin <3. 

Helena nätisti, Hannele ja Nukanakki...?


Toivoisin minimiehen vielä joskus saavan kunnian olla isoveli pienelle pikkusiskolle tai -veljelle, sisarussuhteet kun ovat parasta, mitä omalle lapselleen voi antaa. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että toisen tulokkaan aika (jos sellaista tulee) on vielä hamaassa tulevaisuudessa – en voisi kuvitellakaan haluavani raskautua toisen kerran heti ensimmäisen perään, mutta never say never... 

Nukamakkaran kaverikuvassa oli rokkia, eikö vaan?
Toivottavasti tekin saatte nauttia tänään aurinkoisesta säästä, parhaista tyypeista ja tietysti myös pääsiäisruoista. Meillä jo lammas odottelee kaapissa ja kasarikeittiöherkku appelsiini-charlotte on menossa piakkoin jääkaappiin. Namnam.

Parhaushetkiä, herkkuja ja rakkautta pääsiäispäivään!

<3 Hannele


2 kommenttia:

  1. Oma siskoni on ihan paras ystäväni, mutta miehen ja vanhempien lisäksi ainoa, jolle välillä hiukan raivoan. Voin siis ihan yhtyä kirjoitukseesi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Vain ja ainoastaan sisaruksia omaava voi tietää, mitä tarkoitan :D. Rakkaita ja vähän rasittavia, hehhee.

      Poista

Kiitos kommentistasi!