Pojan ristiäisvaatteet

Pojan ristiäisiä juhlitaan meillä elokuun alussa, mutta Tukkis on vielä ilman vaatteita!

Ristiäiskaapuna on meillä aikoinaan äitini tekemä asu, joka on ollut meidän perheen kaikilla neljällä lapsella päällä – ihana napittaa se myös Tukkapojan päälle. <3 Äitini aikoo vielä vanhan tavan mukaisesti kirjoa kaikkien asussa ristiäisiä viettäneiden lasten nimet ja syntymäajat pukuun – aika ihana, koko suvun yhteinen muisto.

Kuva ja asu täällä. 

Varsinaisen kasteen jälkeen olisi kuitenkin mukava vaihtaa poika hieman rennompaan asuun. Olen kierrellyt jonkin verran lastenvaateliikkeitä, mutta niiden valikoima ei oikein miellytä – harvat löytyneet vaatteet ovat olleet suhteessa liian kalliita (sori vain, en ihan periaatteesta maksa 50 euroa asusta, jota pidetään vain kerran) tai sitten puvun leikkaus on aivan väärä.

Kuvat ja asut täällä. 

Armas ystäväni Etsy taitaa tulla jälleen apuun, tai sitten pyydän mummun taitavia kätösiä kaveriksi. Rennoin ja ehkäpä monikäyttöisin juhla-asu on body, johon on kiinnitetty rusetti – puuttuu vain housut ja liivi?

Tämä taitaa olla hellepäivän (ja äidin) suosikki, joka sopii hyvin myös arkeen – mutta lieneekö liian arkinen? Ja alla oleva asuhan on helppo tehdä itsekin, jos siltä tuntuu.

Kuva ja body täältä. 

Mitäs te olette pukeneet pikkumiehille ristiäisiin?

<3 Hannele

Kuka voisi kellot seisauttaa...

Selailin vanhoja kuvia ja jäin tuijottelemaan Tukka-pojan ensihetkistä napattuja otoksia – poika on kasvanut ihan hurjasti vain muutamassa viikossa! 

Nyt kuuden viikon iässä maailma alkaa avautua, tyyppi hymyilee ja näkee paremmin ympärilleen, tunnistaa tutut kasvot, pysyttelee hereillä entistä pidempään ja osaa jo jopa kiukutella (sitä onkin saatu maistella entistä enemmän nyt viime aikoina...)

Äitiä hitusen ahdistaa – älä kasva niin hurjaa vauhtia! Vuoden päästä meillä kävelee jo yksivuotias pikkumies, miten tästä vauvavuodesta ehtisi nauttia kunnolla? Nyt taidan ymmärtää niitä äitejä, jotka haaveilevat kymmenestä lapsesta ;D.

Valokuvaaminen ei ollut alkuviikkoina ykkösenä to do -listalla, mikä on myös aika harmi. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut monta tärkeää juttua, joista olisi pitänyt ottaa muistoja talteen niin valokuvin kuin videoinkin.

Valokuvista puheen ollen kamerani vetelee viimeisiään, mikä kaiketi näkyy myös blogikuvien laadussa. Oi mestarikuvaajat, suositelkaa minulle uutta peliä?

<3 Hannele

Kuukauden mittainen mies

Minimies täyttää tänään viikkoja seuraten kuukauden – tasan neljä viikkoa sitten me heitettiin läpsyt ensimmäistä kertaa <3. Kuukausi tulee täyteen muutaman päivän päästä 22.6., eli juuri sopivasti juhannukseksi.

Omasta mielestäni tyyppi ei ole kasvanut juuri ollenkaan, mutta mummulan väki on eri mieltä ja toden totta – esimerkiksi kaksoisleuka on ilmestynyt jostain, posket pullottavat enemmän, piirteet ovat selkeämmät ja silmät ovat auenneet.

Unten maillakaan ei enää vietetä ihan koko aikaa, vaikka tietysti suurin osa päivästä sujuukin silmät kiinni. Muutamaa kuukautta vanhempi Linnea-serkku on jo ihan eri emäntä – kikattelee ja on varsin seurallinen seuraneiti, ihanaa päästä kohta paremmin juttusille meidänkin pikkumiehemme kanssa.

Ja kuvitelkaas, vuoden päästä tähän aikaan saamme ehkä jo talsia yhdessä juhannuskokkoa katsomaan? Vuosi on uskomattoman pitkä aika, jos takana on eloa vasta kuukausi <3.

<3 Hannele

Onni

Koko elämä vielä edessä. 

Ensimmäiset hampaat, ihastukset, synttärikakut ja lottorivit. Miltä maistuu salmiakki, miltä kevät tuoksuu? Miksi pakkanen paukkuu askeleissa ja aurinko lämmittää?

 Opeteltavana elämän aakkoset aasta ööhön, opettajana Elämä itse.

Nyt vielä äidin iholla suurin onni – ajaton aika, uniset päivät ja lämmin syli. 

Äidin elämää parhaimmillaan. 

- Minä, ensimmäistä kertaa Äiti 22.5.2014 –

Torstaina aamuyöstä meille syntyi pieni ihme – ei Jukka Poika vaan Tukka Poika. Kokonaiset 3 460 grammaa ja 51 senttiä onnea itseään. 

Synnytys oli yllättävän positiivinen ja hyvä kokemus, vaikka sen jälkeen en matalan verenpaineen vuoksi noussut koko päivänä sängystä ylös (saati suihkuun) ja tietysti kipuja on vielä. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin synnytyskertomuksessa. Nyt täällä vietetään elämää kuplassa, josta en voi enkä halua vielä vähään aikaan pyristellä ulos. Päivityksiä vauvatuoksuisista hetkistä siis luvassa, mutta jälkikasvun ehdoilla. 

<3 Hannele

Ps. Kuulkaas kuvittelin että en ole yhtään hormonihuuruissa synnytyksen jälkeen, mutta TAAS piti itkeä kun kirjoitin tuota alun runoa. HUH, vähän rasittavaa tällainen jatkuva märinä ;D.