keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Tee hyvää käytetyillä vaatteillasi!

Nykyään kaikki teinarit ovat kuin muotilehdestä repäistyjä ja pukeutuminen viimeisten trendien ja muotilehtien mukaan on enemmän kuin suotavaa.

Silloin kun itse olin finninaamavaiheessa, tilanne ei ollut ihan samanlainen. Sanotaanko nyt vaikka, että tällä teiniyden kamalalla keskiajalla meikäläisen suosikkeja olivat a) ylisuuri verkkatakki b) rivoja tekstejä sisältävät napapaidat ja c) flanellipaidat – mielellään myös siinä XL-koossa. Uh.

Aukotonta teinimuotia Helvetistä. Vuosi taitaa olla, hmmm... 1997? Neidot ovat kasiluokalla. 
Kun minä olin nuori (aika jäätävää, että oikeasti kirjoitin noin) vaatteita ostettiin tarpeeseen, ei himoon – siinä on vissi ero. Minulla oli aina puhdasta ja kaunistakin vaatetta päälle laitettavaksi (vaikka yllä olevasta kuvasta ei ehkä arvaisi), mutta juuri sen verran kuin oikeasti tarvittiin, sillä huvin vuoksi shoppailua ei tunnettu siihen aikaan.

Lisäksi en saanut kaikkea, mitä olisin halunnut. Sain sen mitä tarvitsin. Esimerkiksi merkkifarkkuja minulla oli tasan yhdet, sillä järkevä äitini ei nähnyt mitään syytä maksaa samanlaisista farkuista tuplahintaa, kun halvemmalla olisi saanut tismalleen samanlaiset (by the way, Levis 501 4 ever ;D).



Tilanne oli sama myös kaveripiirissäni ja koko koulussani: vanhemmat ostivat sen, mitä tarvittiin ja toki sellaista, jota toivottiin, mutta ylettömyyksiä tai merkkivaatteita näki vain harvoin.

Muistan vielä, miten mahtavaa oli saada ne ensimmäiset Levikset. Ne olivat suurinta parhautta, mitä Pohjanmaan pikkukaupungissa kasvanut teini-ikäinen Hannele tiesi ja niitä sitten pidettiinkin joka_ikinen_päivä. Vaatekauppoja oli tasan kolme: Seppälä, Jim & Jill ja Halpa-Halli (kyllä, se oli vaatekauppa minulle) ja niiden valikoima tiedettiin tarkkaan. Vaikka muoti ei ollut (kuten kuvista näkyy) iso asia, oli tärkeää näyttää samalta kuin kaverit ja kuulua joukkoon.



Nykyään lähes jokaisella lapsella on lacostet, uggsit ja lumiat. Uusi kännykkä voi nostaa sosiaalista statustasi arvoon arvaamattomaan ja viimeinen muoti on tiedossa jo yläasteella. Tämä on ikävä kehityssuunta, mutta kukkahattutäteily ei nyt auta. Näin tää homma nyt vaan toimii.

Katselin eilen vaatekaappiani läpi ja olen seulonut runsaan määrän vaatteita kierrätykseen ja myytäväksi. Jos olisin yläasteella tiennyt, millaiset vaatevarastot minulla vielä joskus on, olisin kaiketi kuollut onnellisena ja varsin ennenaikaisesti paskahalvaukseen.

Pois laitetuissa on paljon sellaista, mikä uppoaisi nuorisoon kuin Fazerin sininen meikäläiseen. Voisin tietysti myydä vaatteita eteenpäin, mutta tänään keksin vielä paremman idean: Hope-yhdistys nimittäin lahjoittaa lasten- ja nuortenvaatteita eteenpäin vähävaraisten suomalaisperheiden lapsille ja nuorille.

Voiko shoppailun ylijäämistöä parempaan paikkaan lahjoittaa? Kotiin, jossa se sinulle ylimääräinen, "ihan kiva" vaate on oikeasti iso pala pienen tytön tai pojan onnea tuoden sitä tunnetta, että minä kuulun joukkoon ja olen yhtä hyvä, kuin tuo viereinenkin kaveri?

Hope ottaa vastaan vaatteita, jotka eivät näytä hyväntekeväisyydeltä, eli vaatteen kunto ja trendikkyys ovat tärkeitä etenkin nuorten vaatteissa.

 Nythän voisi tietysti pohtia, onko reilua vahvistaa tällaista kulutuskäyttäytymistä, mutta se on jo olemassa ilman meitä tai meidän kanssamme. Katsokaas kun nuoria ei meidän mielipiteet vois vähempää kiinnostaa ;).

Etenkin muotiblogeissa vaatteita ostellaan sellaista vauhtia, että taatusti ylijäämää löytyy. Jos siis koet, että sinulla voisi olla kaapeissasi ihanuuksia, joille ei ole käyttöä, tee joku suomalainen nuori iloiseksi ja lahjoita se onnenhippunen eteenpäin.



<3 Hannele

Ps. Jos kaipaatte vaatekaapin perkaukseen ja järjestämiseen apua, *klik*



12 kommenttia:

  1. Voi miten hauska postaus ja aivan ihana ajatus <3

    VastaaPoista
  2. Siis Halpa-Hallihan oli todellakin vaatekauppa :D Jo silloin, hengailuvaatteet ostan edelleen sieltä enimmäkseen ;)
    Mut tää oli hyvä kirjotus, harmi kun meilläpäin ei tuota Hope-toimintaa taida olla. Tosin, mä käytän vaatteeni aina niin loppuun ettei siinä paljon jaettavaa oliskaan :D Edelleenkin ostan vaatteita lähinnä vain tarpeeseen, oonks vähä jälkeenjääny? ;D

    Pakko muuten kommentoida kun luin siskon luona Cosmoa tänään, oli hyvä juttu teistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ei olla vielä nähty siitä itse kuin pdf-versio, pitää varmaan tänään ostaa se lehti. Ja hyvä jos vaatteet tulee käytettyä loppuun! Ite oon maailman suurin lurjimuskurimus näissä hommissa, koska huomaan muka himoitsevani jotain juttua ihan hulluna, joka sitten ei kuitenkaan pääse käyttöön niin paljon kuin soisi.

      Ja Halpa-Hallista tekee todellakin edelleen löytöjä!

      Poista
  3. Anonyymi3/28/2013

    Mä täällä huutonauran, kun mies tuolla yrittää nukkua... Ekan kuvan kuvatekstin kohdalla petti poskilihakset x) Omia teinikuviani ei kyllä edes kehtaisi julkaista missään, pisteet siitä!

    Hyvä idea tuo keräys. Muistan itse, miten kova pala oli, kun ei yksinhuoltajan lapsena aikanaan saanut niitä joitakin must-juttuja, joita kaikilla PITI olla. Oli tosi ulkopuolinen olo. Voi vain kuvitella, miten hankalaa homma nykyään on, kun ei ole vain se joku yksi juttu, vaan pitäisi olla kaikenlaista, ja muoti muuttuu hirveällä vauhdilla, ja mukana pitäisi pysyä, mutta miten, kun ei kaikilla ole varaa päivittää lasta parin kuukauden välein?Siinä lapsi erottuu helposti porukasta. Ihan ***seestähän se on, ja vastaan pitäisi taistella, mutta kuka sitten on se yksilö, joka lähtee kantamaan sen pioneeri-kärsijän roolia uutta suuntausta kohti?

    Ennen ei ollut ihan niin justiinsa noi vaatehommat (huomannee kuvistakin ;D), enemmän ne harmitukset taisi olla omassa päässä jos ei jotain saanut. Nykyään kuulee hirveästi, että lapsia ihan kiusataan, jos on vaikka kopio-crocksit oikeitten sijaan :( Karseaa.

    - Tuuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nuo kuvat on kyllä aika hiukan jäätäviä :D. Ja hassua miten sitä silloin joskus pelkäsi vanhenemista niin kovin, nyt saa olla onnellinen, että nuo kaameat teinivuodet on takana :D

      Mutta itsekiin muistan miten tärkeää oli kuulua joukkoon ja muutamat, joiden vanhemmat oli oikeasti köyhiä oli aika onnetomia siinä poppoossa. Hanuristahan se on, mutta teinit on kuitenkin aina teinejä – onneksi ne viisastuu vanhemmiten ;D

      Poista
  4. Kuin olisit mun nuoruutta muistellut! Kyllä, olen pohjalaisesta pikkukaupungista, missä Halpa-Hallista ostettiin ruoan lisäksi vaatteet. Kyllä, Levikset oli pakko saada, mutta mitään muita muotihimoja ei ollut ja kenkiäkin oli yhdet talveksi (maiharit) ja yhdet kesäksi (lenkkarit). Ja kyllä, bilevaate oli napapaita tai joku markkinoilta ostettu paita, jossa luki jotain puoliperverssiä.

    Oi nuoruus, mutta vakavasti otettaen hienoa, että tätä osta, osta ja osta -kulttuuria myös kritisoidaan ja vielä hienompaa, että Hope on ymmärtänyt, mikä voi olla nuorille elämän ja kuoleman kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä tästä ja etenkin tuosta Hopen työstä. Olenkin pohtinut että voisin osallistua kyseisen lafkan toimintaan enemmänkin.

      Poista
  5. Olipas kiva postaus :) Itsekin kirjoitin tänään (ok, kellon mukaan se on jo eilistä) postauksen tekstiilien ja vaatteiden kierrättämisestä.

    En tuosta Hopen toiminnasta ole kuullutkaan, mutta aivan varmasti meinaan sitä joskus hyödyntää, kiitos kovasti vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva, että innostuit Hopen toiminnasta. Tosiaan olen pohtinut josko lähtisin enemmänkin sen toimintaan mukaan.

      Ja pitääpäs käydä lukaisemassa sun postaus aiheesta :)

      Poista
  6. Taisin bongata sut Kaisan ja Teukan keskiviikkoisesta jaksosta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siellähän minä kuulemma kuvasin Teukan pyllyä. :D Very nice. Olin työn puolesta kekkereillä ja just kivasti osuin kameran taakse hihhuloimaan, kun ne yhet alotti kuvaukset ja tukki kaikki kulkutiet. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!