sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Vuoden raskain aika...

Huomenna alkavat härkäviikot ja tammikuusta maaliskuuhun elämäni on yleensä yhtä valon ja värien odotusta. Moni kärsii pimeydestä eniten syksyllä, mutta mielestäni silloin valoa on tarjolla niille, jotka sen osaavat nähdä – kynttilät pimeydessä, tulevan joulun odotus ja leppoisat illat kotona.

Kesällä työmatkakin näyttää tältä. 
Lopputalvi sen sijaan on silkkaa murhaa kaikille parhaushetkille (paitsi jos on ollut tarpeeksi älykäs hommatakseen tiketin Timbuktuun täältä loskalandiasta). 



Tammikuusta maaliskuuhun elämä on yhtä harmautta: Arkea, pimeyttä, loskaa, tylsyyttä, rumia talvitakkeja, nuutuneita lapasia ja ikäviä ilmoja. Koko maailma on tipattomalla tai vähintäänkin superhyperlaihiksella.  Ei voi edes pukeutua kauniisti, koska on turhaa enää ostaa uusia talvikenkiä tai -takkia (keväthän on ihan kohta täällä!), mutta sitten kuitenkaan ei voi vielä laittaa jalkoihin niitä värikkäitä ballerinoja, jotka on hankittu kaappiin odottamaan Sitä Hetkeä. 



Kärsiikö kukaan muu näistä typeristä kuukausista? Selailen täällä matkoja aurinkoon ja iloisten ihmisten keskelle ja haaveilen: hyvää ruokaa, pitkiä kävelyretkiä rannalle, kiireettömiä hetkiä ja hemmottelua. 

Kevät, tule tänä vuonna aikaisin, jooko?

Ja sitten kun olen sinut saanut, pitkästyn ja toivon, että tulispa taas kylmä. Naisen elämä voi olla toisinaan haasteellista, jos on sattunut syntymään Hanneleksi. 

<3 Hanettaja

10 kommenttia:

  1. Minä olen nimen omaan marras-tammikuussa valon puutteesta kärsivä. Pimeä aika ei ole minua varten, helmikuussa paistaa jo aurinko niin paljon, että huolimatta lumesta (tai loskasta) otan auringon avosylin vastaan. Saappaat tulevat kyllä korvista ulos, samoin talvitakit, mutta aurinko alkaa nousemaan aikaisemmin ja aikaisemmin, sen vuoksi minä iloitsen jo helmikuusta.

    Tunne kun saa laittaa avokkaat ensimmäistä kertaa jalkaan pitkän talven jälkeen on kyllä ihan uskomaton, joka vuosi taidan tehdä sen ihan liian aikaisin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi se tunne on uskomaton ja kyllä – itsekin laitan ne joka vuosi liian aikaisin, samoin kevättakin, ja sitten sitä ollaankin kipeänä :D.

      Poista
  2. Anonyymi1/06/2013

    Mä huomaan vuosi vuodelta yhä vahvemmin kärsiväni tuosta valon puutteesta. Ja nimenomaan se alkuvuosi on se pahin. Loppuvuosi menee vielä jotenkuten "vanhoilla lämpimillä", vaikka on sekin ihan sieltä. Mua korpeaa myös ihan hirveästi tuo ihmisten tipaton, kun nimenomaan tämä kuukausista synkin, pimein, valottomin, lohduttomin ja kesästä kaukaisin pitää sitten vielä väkisin vääntää ihan superankeaksi. Ei siinä mitään, mun puolesta saa olla vaikka aina absolutisti, mutta tarkoittaako se, että et saa juoda viinaa, sitä, että minkäänlaista sosiaalista elämääkään ei voi pitää yllä? Tarvitseeko se sosiaalinen elämä väkisin sen viinan polttoaineekseen?

    Täytyykö tämä vuoden ankein kuukausi vielä viettää mahdollisimman tylsästi? Eikö tipaton voisi olla joskus, vaikka... No, toiste. Tammikuusta voitaisiin keskittyä tekemään mielettömän siisti, niin kukaan ei muistaisi, että se on niin ankea ja kaukana kesästä.

    Mua risoo myös tää alituinen pilvisyys. Joo, Lapissa aurinko ei nouse ollenkaan, olisit iloinen että se teillä edes nousee MUTTAKUN ei se tuolta pilvimassan takaa näy.

    Jatkuvasti äkkilähtöjä selaamassa, autokin myynnissä, jos vaikka...

    Ps. Blogi rakentuu pikkuhiljaa, hivenen nettiongelmia (ts. netittömyysongelmia, ei ollut nimittäin yllättäen nettiverkossa tää uusi kämppä, ja puhelimella tuo ulkoasun rakentelu on vähän turhan hankalaa ;) )

    - Tuuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on koti myynnissä, jos se menee, niin tättärätää – eukko lähtee Thaikun rannoille. <3

      Mutta pitäisi kaikkien nyt toden teolla pyrkiä piristämään omaa ja toistenkin eloa nyt, kun sitä eniten tarvitsee. Ehkä omiinkin ajatuksiin voisi koettaa sellaista siementä laittaa :).

      Jään odottamaan blogi-ilmoitusta <3. :)

      Poista
  3. Minä voisin tehdä kuten muumit ja nukkua talviunta maaliskuun puoleenväliin saakka. Tai ainakin linnoittautua kotiin peittojen alle ja ruokakaapit täynnä. Tulisin ulos vasta kun aurinko paistaa ja kadut ovat kuivuneet.

    Syksy ja talvi sujuu ihan mukavasti jouluun saakka (rakastan joulua), mutta sen jälkeen tulevat tammikuu ja helmikuu tuntuvat loputtomilta. Ahdistaa nyt jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkös, olen unelmoinut tuosta samasta. Jos tarvitset kaverilinnoittautujia, niin let me know ;).

      Ehdottomasti Suomeen olisi saatava työkielto ja lepopakko tammikuusta maaliskuuhun :D.

      Poista
  4. Vaikka valo hetki hetkeltä lisääntyy, mulla on ollut kahtena viime vuotena taipumus saada helmikuun puolivälissä joku masennus. 2011 se kestä neljä viikkoa ja oli elämäni ensimmäinen. Vieläkään en tiedä mistä tuli, ehkä juuri siitä, kun sitä jo innostuu valosta ja tulevasta keväästä ja kuitenkin se kevät antaa odotuttaa itseään. Vuoden loppuosa kuitenkin vietellään joulua yms. odotellessa niin energiaa on ihan eri tavalla. Ehkä se onkin kevätodotusmasennus eikä vaan kevätmasennus. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tismalleen sama ongelma! Inhoan kevään odotusta, koska sitä joutuu odottamaan niin pitkääääääääääään :D. Tänä vuonna aloitan touhun kyllä vasta joskus maaliskuun loppupuolella ja yritän pitää mieleni talvisena siihen asti.

      Poista
  5. Juuri näin. Kevät on pyllystä ja syksy on paras. Onneksi olen juuri sellainen fiksu ja lennän pois kohta tästä kurjuudesta. Tammikuu on tosin vielä ihan kiva, mutta helmi-huhti voitas pyyhkiä kalenterista kokonaan pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi siskoparas, oon niin kateellinen. <3 Mun mielestä kyllä huhtikuu on jo ihan kiva, koska sillon just tulee kevät! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!