maanantai 9. kesäkuuta 2014

Mitäs sitä sitten söis?

Syöpöttelynhän piti loppua synnytyksen jälkeen? Eli tavallaan ei ollut tarkoitus syödä suklaata joka päivä tai vetää järkyttävän kokoisia ruoka-annoksia monta kertaa päivässä?

Ihan ei nyt onnistunut. Todellisuudessa herkku- ja ruokamäärä on vähintään tuplaantunut Tukka-pojan maailmaantulon jälkeen, sillä tää imetyshomma vaatii energiaa! Voisin syödä vaikka teidät! :D


Kaikkihan lähti laitokselta, jossa vetelin omien annoksieni lisäksi välillä myös miehen ruoat – terveisiä vain Kätilöopistolle, että ne kärpäsen kikkareen kokoiset lautaselliset eivät ihan riitä tähän alkuimetyksen ja synnytyksen energiatarpeeseen. Sen jälkeen olenkin sitten kiskonut ruokaa kaksin käsin napaani ja päätin unohtaa kaikenmoiset terveyshössötykset siihen asti, että olotila normalisoituu – kiloja kun ei varsinaisesti näytä tulevan lisää, eli ilmeisesti kaikki tämä mässäys muuttuu ihan oikeasti energiaksi, ei esim. ikäväksi persuksentäytteeksi. 


Nyt raskauden jälkeen olen saanut jälleen nautiskella myös monia kiellettyjen listalla olleita ruokia, kuten vaikkapa sushia – jihuu! Ainoa ongelma on, että kauan himoitsemani ruoat eivät enää maistu kovinkaan hyvältä. Maistoin myös yhden suullisen punaviiniä ja huuh miten pahaa – palasin hyvin nopeasti ja iloisena maitolinjalle. 

Ilmeisesti 10 kuukauden muutokset ruokavaliossa vaikuttavat myös makuaistiin? Olisinpa tiennyt tämän loppuraskaudessa, olisi voinut helpottaa sushikaipuuta kovastikin ;). 

Sen sijaan makeanhimo on ja pysyy ja toden totta, olen syönyt melkeinpä joka päivä suklaata (enkä tosiaankaan mitään muutamaa palasta). Loistava tilaisuus tehdä tutkielmaa päivittäisen suklaa-annoksen terveysvaikutuksista pieneen ihmiseen ;D. 

<3 Hannele

2 kommenttia:

  1. Aaw, tuota ylintä kuvaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos murunen! :) Tosin epäilen ettei tuo aaw-reaktio ole meikäläisen ansiota, että kiitos pienen pörriäisen puolesta :D.

      Poista

Kiitos kommentistasi!